Anna-Kaisa Turpeinen

Anna-Kaisa Turpeinen

Olen psykologi ja Gestalt-psykoterapeutti (VET). Psykoterapeuttina teen töitä sekä yksilöiden että ryhmien kanssa. Olen kartuttanut jo pitkästi kokemusta sekä työterveyshuollon psykologina että nuorten aikuisten ja aikuisten mielenterveystyössä. Työnohjaajana olen toiminut eri ammattiryhmille sekä yksilöillisesti että työyhteisöille. Olen ollut myös mukana rakentamassa verkostokeskeisen mielenterveystyön alueellista hoitomallia Äänesseudulla.

Psykoterapiakoulutukseni lisäksi avoimen dialogin ja tarpeenmukaisen hoidon lähestymistapa on muokannut ajattelutapaani jo opiskeluajoistani lähtien. Lisäksi olen perehtynyt 2000-luvun alusta lähtien tietoisen läsnäolon taitoihin eli mindfulness-näkökulmaan. Myötätuntokeskeinen työskentely on erityisesti terapiatyössä ja sen lisäksi myös muissa työtilanteissa minulle tärkeää. Tämän näkökulman merkitys on kasvanut työssäni vuosien aikana hyvin suureksi.

Varaa aika

Varaa aika Anna-Kaisa Turpeiselta:

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2017
2018
2019
2020
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31

Työssäni minulle on merkittävää kohdata ihminen jokaisessa hetkessä tasaveroisena, lämpimällä tavalla. En kovinkaan paljon halua tulkita asioita, vaan enemminkin tutkia yhdessä ihmisen kanssa hänen todellisuuttansa tässä hetkessä. Näin voimme yhdessä löytää ainutkertaista ymmärrystä juuri tämän ihmisen tilanteeseen ja sitä kautta mahdollisuuksia päästä parempaan oloon ja parempaan elämään.

Ihminen on minulle kokonaisuus, missä mieli, keho, yhteys toisiin ihmisiin sekä ympäristöön ovat erottamattomia osia. Urallani olenkin pyrkinyt jatkuvasti syventämään ymmärrystäni sekä löytämään tukemisen ja hoitamisen tapoja, missä tämä ihmisen kokonaisvaltaisuus otetaan huomioon. Meille ihmisille toiset ihmiset ovat tärkeitä; biologiamme vaikuttaa paljon myös mieleemme ja mielessämme meillä on vahva potentiaali löytää olemisen tasapainoa, kunhan sille vain luodaan tarpeellisia muutoksen mahdollisuuksia.

Minulle työssäni on äärimmäisen tärkeää löytää yhteinen sävel ihmisen kanssa, jonka tapaan. Minä pyrin osaltani luomaan mahdollisuutta aidolle kohtaamiselle välittävässä ilmapiirissä, missä voimme yhdessä tutkia ihmisenä elämisen haasteita sekä löytää niihin yhdessä kokeilujen kautta yksilöllisiä ja ainutkertaisia ratkaisuja.

Ryhmänä työskentely on minusta myös hurjan antoisaa. Terapiaryhmässä mahdollistuu sellaisen yhteisön luominen, missä voi toipua ja eheytyä aidosti luottamuksellisessa ja välittävässä ilmapiirissä. Terapiaryhmä voi yhteisönä nousta sellaiselle yhdessä olemisen tasolle, missä korjaavat kokemukset ja yksilönä kasvaminen tapahtuvat kuin luonnostaan.

Koulutukseni ja perehtyneisyyteni:

  • Tarpeenmukainen hoito
  • Avoin dialogi
  • Verkosto- ja perhekeskeisyys
  • Kognitiivisen psykoterapian mukainen ryhmänohjaus
  • Interpersoonallinen terapia (IPT)
  • Aikabiologiset hoidot
  • Mindfulness eli tietoinen läsnäolo
  • Myötätuntokeskeisyys terapiassa
  • Gestalt-terapia

On hienoa, että voin tehdä yhteistyötä Mielipalveluiden muiden ammattilaisten kanssa. Yhdessä teemme väsymättömästi työtä sen eteen, että löydämme parhaita mahdollisia tapoja tukea jokaista meille tulevaa ihmistä hänen omassa tilanteessaan.

Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Ihmiselle on hyödyllistä olla itselleen armollinen ja tuntea myötätuntoa sekä muita ihmisiä, että itseä kohtaan. Myötätuntoisuus on ihmiskunnan historian aikana ollut tärkeässä roolissa lajimme kehittymisen kannalta.

Nykyään myötätuntoon kiinnitetään kuitenkin liian vähän huomiota. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten myötätuntokeskeistyyttä voidaan käyttää osana terapiaa. Artikkeli on jaettu seuraaviin osa-alueisiin:

  • Myötätunto
  • Itsemyötätunto
  • Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta
  • Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena
  • Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana
  • Lisää luettavaa

Varaa aika vastaanotolta

Voit varata ajan  Mielipalveluista klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Klikkaa ja varaa aika

Myötätunto

Myötätunto on inhimillinen ominaisuus, joka perustuu sosiaalisuuteen. Yhteys toisiin ihmisiin on ihmiskunnan historiassa ollut aina elinehtomme. Myötätuntoisuus on sekä kokemuksellinen että fysiologinen tapahtuma. Se on myös erittäin merkittävä tekijä psyykkiselle tasapainolle ja hyvinvoinnille.

Myötätunto ei ole kuitenkaan pelkästään ihmiselle ominaista, vaan se näkyy myös monilla sosiaalisilla nisäkkäillä. Tästä esimerkkinä se miten poikasista huolehditaan laumassa ja miten ylipäänsä lauma suojelee siihen kuuluvia yksilöitä.

Myötätunto on sellainen kokemus ja suhde toisen ihmisen kärsimykseen, johon liittyy halu auttaa ja tukea toista hänen tilanteessaan. Myötätuntoon liittyy empatian kyky, joka auttaa ymmärtämään toisen kokemusta. Myötätuntoon kuuluu kuitenkin myös paljon muuta.

Myötätunto on aktiivista pyrkimystä tehdä jotakin, jotta toisen kärsimys helpottaisi.

Myötätuntoa voisi kuvailla vaikkapa ymmärtäväksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi tukena olemisen tavaksi.

Myötätunto ei ole sääliä, sillä sääliin liittyy aina epätasa-arvoinen suhtautuminen.

Myötätuntoinen tapa suhtautua ja toimia on tasavertainen, siihen sisältyy ymmärrys siitä, että itsellä voi olla tai on mahdollisesti ollut samankaltaista kärsimystä.

Myötätuntoon siis sisältyy ymmärrys yhteisestä, jaetusta ihmisyydestä.

Myötätuntoinen tapa kohdata toisen ihmisen hätää ja kärsimystä aktivoi rauhoittumista, joka voidaan tunnekokemuksen lisäksi nähdä myös aivojen ja muun kehon fysiologian tasolla. Tämä tunneperäinen ja kehollinen rauhoittuminen luo perustaa mm. masennuksen ja ahdistuksen lievittymiselle ja vaikuttaa helpottavasti myös moniin muihin psyykkisiin oireisiin. Se mahdollistaa turvallisuuden tunteen vahvistumisen, joka puolestaan tuottaa avoimempaa ja joustavampaa suhdetta ympäristöönsä. Näin syntyy psyykkistä kärsimystä vähentävä eli toipumista vahvistava myönteinen kehä.

Itsemyötätunto

Myötätunto itseä kohtaan eli itsemyötätunto on paljon tutkittu näkökulma inhimillisen hyvinvoinnin vahvistamisessa, sekä ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Johtavia tutkijoita tällä alueella ovat jo pitkään olleet Kristin Neff, Chistopher Germer Yhdysvalloista ja Paul Gilbert Englannista.

Itsemyötätunto eroaa esimerkiksi itsetunnosta siinä, että itsetunto nojaa vahvasti ulkoisiin saavutuksiin ja menestykseen. Siten itsetunto on myös herkemmin ulkoisille vaikutuksille altis kuin itsemyötätunto.

Itsetuntoon myös usein liittyy vertailu; ihmiselle, jolla on hyvä itsetunto, on tyypillistä nähdä itsensä hiukan optimistisemmin kuin mikä on todellisuus. Useimmat ihmiset esimerkiksi ajattelevat olevansa hiukan keskimääräistä parempia autolla ajajia. Tämä sama positiivinen vääristymä on useimmilla melko vahvasti mukana elämän eri osa-alueilla. Tutkimusten mukaan tämä on ollut yksi merkittävä tekijä siinä, että ihmisen mieliala pysyy hyvänä. Kuten arvata saattaa, on tämän positiivisen vääristymän tasapaino kuitenkin melko epävarmalla pohjalla.

Todellisuudessa lähes kaikki eivät voi olla hiukan keskimääräistä parempia. Kolikon kääntöpuoli tässä onkin se, että vertailu saattaa kääntyä – ja usein kääntyykin – päälaelleen ja ihminen alkaa nähdä itsensä vertailussa lähes täysin altavastaajana, häviäjänä. Silloin kokemuksena on yleensä ahdistus ja mielialan lasku.

Itsemyötätunto taas perustuu muuhun kuin itsetuntoon ja itsen vertailuun muiden kanssa. Itsemyötätunnon myönteinen suhtautuminen itseen ei ole riippuvainen suorittamisesta ja onnistumisista. Se on ehdoista vapaata lämmintä suhtautumista itseen. Se näyttää suojaavan murehtimisen, itsekritiikin ja yksinäisyyden negatiivisilta vaikutuksilta.

Itsemyötätunto ei ole ”millään ei ole mitään väliä” –asenne. Se on pikemminkin kannustava ja rohkaiseva suhde itseen silloin, kun on tärkeä suoriutua ja tavoitella jotakin. Itsemyötätuntoisena ihmisenä annat itsellesi hyvää palautetta saavutuksista ja myös yrittämisestä. Se on suhtautumistapana ymmärtävä ja lohduttava, kun epäonnistut, teet virheitä tai olet tavalla tai toisella ”heikoilla”.

Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta:

  1. Ystävällisyys – ystävällinen ja ymmärtävä asenne itseä kohtaan vaikeissa hetkissä ja kokemuksissa.
  2. Yhteinen inhimillisyys – omien kokemusten näkeminen osana laajempaa ihmisen elämää sen sijaan, että ne näkisi eristävänä, erillisyyttä korostavina kokemuksina.
  3. Tietoinen läsnäolo – vaikeiden kokemusten ja ajatusten tiedostaminen ja hyväksyminen sen sijaan, että sukeltaa niihin saaden aikaiseksi mielen negatiivisia kehiä, jotka herkästi tulevat ainoaksi totuudeksi.

Itsekriittisyys itsemyötätunnon vastakohtana

Itsemyötätunnon vastavoimana voidaan nähdä mielen vaikeita kokemuksia ja yksinäisyyden kokemusta vahvistava itsekriittisyys. Itsekriittinen ihminen on itselleen ankara ja kovn. Kun hän kokee jonkin asian menneen toisin, kuin mikä oli tavoite tai jos jokin menee pieleen pienesti tai isosti. Itsekriittisyys altistaa tutkimusten mukaan selvästi psyykkiselle kärsimyselle ja mielenterveyden häiriöille.

Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena

Tutkimusten mukaan itsemyötätuntoiset ihmiset saavuttavat pitkän tähtäimen tavoitteitaan paremmin kuin itseensä kriittisesti suhtautuvat ihmiset. Ja mikä on erityisen tärkeää, itsemyötätuntoiset ihmiset selviävät elämän vaikeista paikoista ja ajoista paremmin eteenpäin kuin ne, joilla ei itsemyötätuntoa juurikaan ole. Tätä selviämisen kykyä nimetään resilienssiksi.  Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat vähemmän ahdistuneita ja masentuneita kuin ei-itsemyötätuntoiset. Itsemyötätunnon harjoittelua on käytetty hyvin tuloksin ahdistuksen ja masennuksen hoidossa.

Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana

Kaiken edellä kuvatun vuoksi myötätuntokeskeisyys on toipumiseen tähtäävässä työskentelyssä erittäin merkittävä terapeuttinen tekijä. Itsemyötätuntoisen suhtautumistavan oppiminen ja vahvistaminen onnistuu parhaiten sellaisessa ilmapiirissä, missä tällainen ystävällinen, arvostava ja myötätuntoinen suhtautuminen on vuorovaikutuksessa koko ajan mukana.

Lisää luettavaa

Alla linkkejä yllämainittujen tutkijoiden sivustoille sekä muutamiin itsemyötätunnon tutkimusartikkeleihin, englanniksi:

Artikkelit:

Tutkimusartikkeleita & -abstrakteja:

  • A neurobehavioral model of affiliative bonding: implications for conceptualizing a human trait of affiliation.
    Depue RA1, Morrone-Strupinsky JV., 2005
Mitä on Gestalt-psykoterapia?

Mitä on Gestalt-psykoterapia?

Psykoterapiasuuntauksia on monia. Gestal-terapia on yksi niistä. Sen tarkoituksena on löytää ja saada käyttöön ihmisen omat voimavarat eli sen lähtökohta on myönteinen ja ihmisen ainutkertaisuutta korostava. Gestal-terapia erottuu monesta muusta suuntauksesta mm. holistisen näkökulmansa takia. Alla kerrotaan tästä suuntauksesta hieman tarkemmin keskittyen sen muutamaan keskeiseen näkökulmaan.

Artikkelissa esitellään seuraavat asiat:

  • Gestalt-terapian tavoite
  • Ihmiskäsitys
  • Työskentelyn tavat – kontakti
  • Työskentelyn tavat – tiedostaminen
  • Työskentelyn tavat – tässä ja nyt
  • Asiakkaan ja terapeutin suhde Gestalt-terapiassa

Varaa aika Gestalt-terapiaan

Voit varata ajan Gestalt-terapiaan Mielipalveluista klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Klikkaa ja varaa aika

Gestalt-terapian tavoite

Gestalt-terapian tavoitteita ovat mm.

  • Eheytyminen
  • Omana itsenään elämässä eläminen
  • Spontaanius
  • Luova sopeutuminen omana itsenään omaan ympäristöönsä.

Terapian vaikutus alkaa näkyä yleensä kasvaneena itsetuntemuksena sekä hyvinvointina. Psyykkisten oireiden helpottuminen tapahtuu vähitellen tavoitteita kohti mentäessä. Gestalt-terapiassa tavoitteet ovat jokaiselle ihmiselle ainutkertaisia ja ainutlaatuisia – hänen itsensä näköisiä.

Ihmiskäsitys

Ihminen nähdään osana omaa elinympäristöään – omaa kenttäänsä. Ihminen ja hänen elämänsä nähdään holistisesti eli monimuotoisena ja monesta näkökulmasta koostuvana kokonaisuutena.

Ihminen on myös dynaaminen eli jatkuvasti muuttuva, eri tilanteissa aina hiukan erilainen ja elämän myötä paljonkin muuttuva. Ihmisen eläminen ja kokeminen liittyvät aina monella tavalla hänen tilanteeseensa, ihmissuhteisiin, ympäristöönsä – sekä tämän hetkiseen että mielessä elävään elämänhistoriaan.

Ihminen on osa verkostoa, jossa jokainen osallinen on monella tavalla sekä vastuullinen että riippuvainen.  Tämä ihmisen ”suhteellisuus” on yksi Gestalt-terapian kulmakiviä.

Työskentelyn tavat – kontakti

Kontakti ja kontaktissa oleminen ovat hoidon keskeisiä tekijöitä. Terapeuttinen työskentely on kontaktissa olemista monilla eri tavoilla. Ilman kontaktia ei ole kokemista tai elämää. Kontaktissa muodostuva kokemus voi olla parhaimmillaan harmoninen, elävöittävä, vahvistava tai kuten usein terapiassa, helpottava.

Pahimmillaan kokemus voi olla epämiellyttävä, jopa järkyttävä. Näistä jälkimmäisistä kokemuksista usein elämän varrella muodostuu ihmiselle pulmia, jotka voivat olla tunteissa olevaa keskeneräisyyttä tai jumeja.

Silloin ihminen alkaa herkästi säädellä kontaktissa olemistaan niin paljon, että elävyys ja spontaanius häviävät ja jäljelle jäävät erilaiset mielen pulmat, jotka voivat tuntua mm. ahdistuksena, mielialan mataluutena, häpeänä ja monella muulla ikävällä tavalla.

Työskentelyn tavat – tiedostaminen

Tiedostaminen on gestalt terapiassa keskeinen menetelmä. Tiedostamisen vahvistamisessa kontakti, kokemus, kokeilut ja ilmaiseminen ovat tärkeässä roolissa. Tiedostamisen avulla psyykkisen pahan olon ja oireillun mieli tulee vähitellen ymmärrettäväksi.

Yhtä paljon tai joskus enemmänkin keskitytään asioiden kanssa kokemukselliseen työskentelyyn, kuin asioista puhumiseen. Siten terapeuttiselle toiminnalle on ominaista työskentely tunteiden tiedostamisen ja ilmaisemisen kanssa, kehollinen toiminta sekä sen ymmärtäminen, miten vuorovaikutus vaikkapa terapiatilanteessa rakentuu.

Työskentelyn tavat – tässä ja nyt

Terapeuttinen työskentely on fenomenologista eli keskitytään siihen, mikä on olemassa, pinnalla tässä ja nyt. Kiinnitetään ikään kuin huomiota siihen, mikä erottuu kokonaisuudesta, mistä tulee ”kuvio”.

Tämä voi terapiatilanteessa esimerkiksi tapahtua vastaamalla kysymyksiin:

  • ”Mitä sinussa tapahtuu juuri nyt?”
  • ”Mistä olet nyt juuri tietoinen?”
  • ”Mitä huomat kehon tuntemuksissa nyt?” tms.

Myös jokin ele, äänensävy tai muu vuorovaikutuksessa esiin tuleva tapahtuma voi tulla toistuvaksi kuvioksi. Terapeuttinen työskentely tapahtuu vähitellen ikään kuin näitä kuvioita perkaamalla, kuten sipulia kuorimalla. Kun tiedostaminen vahvistuu, vastaukset edellä mainittujen kaltaisiin kysymyksiin muuttuvat ja on mahdollista huomata sellaisia tapahtumia ja kokemuksia itsessä, mitkä aiemmin olivat oman tiedostamisen ulkopuolella.

Tämä ”tässä ja nyt” -periaate ei tarkoita, etteikö elämänhistorian asioitakin käsiteltäisi, mutta sitä tehdään sen mukaisesti, miten ne nyt ovat näkyvissä ja vaikuttavat ihmisessä. Elämänhistorian tarkastelu ei siis ole lähtökohtana Gestalt-terapiassa työskentelylle.

Historiamme elää meissä koko ajan jokaisessa jollakin tavalla. Voidaan sanoa, että usein ihminen kantaa mukanaan kokemisen, tulkitsemisen ja toimimisen tapoja, jotka ovat lähtöisin hänen menneisyydestään, eivätkä perustu tämän hetken tilanteeseen. Nämä aiheuttavat usein vaikeuksia ja kärsimystä. Näitä tutkitaan terapiassa ”tässä ja nyt” –tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Asiakkaan ja terapeutin suhde Gestalt-terapiassa

Dialoginen suhde on työskentelyssä hyvin tärkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas ja terapeutti ovat molemmat merkittävä osa terapiaprosessia. Asiakkaan ja terapeutin välinen suhde on myös tasavertainen – molemmat ovat prosessissa tärkeitä, molemmat asiantuntijoita omalla tavallaan.

Yhdessä haetaan ja luodaan ymmärrystä asiakkaan tilanteesta ja elämästä. Dialogiseen suhteeseen eivät kuuluu valmiit ”patenttiratkaisut” tai vastaukset. Ainutlaatuisuuden näkeminen ja juuri kyseisen ihmisen omien oivallusten ja vastausten löytäminen ovat tärkeitä.

Työskentelystä tulee siten hyvin vuorovaikutteista ja tuossa vuorovaikutuksessa yhdessä tutkitaan keskustelujen ja erilaisten sisäisten ja toiminnallisten kokeilujen avulla, miten asiakkaan tilannetta voi ymmärtää. Näin tehdään työtä eheytymisen suuntaan.

Myös kontaktia ja vuorovaikutuksen tapoja asiakkaan ja terapeutin välillä tutkitaan, se on terapiaistunnolla tässä ja nyt –tapahtuvaa. Asiakas ja terapeutti tutkivat yhdessä, miten asiakas on suhteessa tähän hetkeen ja elämään yleensä sekä kokeilevat myös uusia elämisen ja kokemisen mahdollisuuksia.

Psykoterapia ja lyhytterapia – Mitä ne tarkoittavat?

Psykoterapia ja lyhytterapia – Mitä ne tarkoittavat?

Mitä psykoterapia ja lyhytterapia käytännössä tarkoittavat?

Tässä artikkelissa käymme läpi seuraavat asiat:

  • Psykoterapeutti
  • Psykoterapia hoitona
  • Psykoterapeuttinen suhde
  • Psykoterapeuttinen vuorovaikutus
  • Lyhytterapia

Varaa aika psykoterapiaan

Voit varata ajan Mielipalveluiden psykoterapiaan alla olevasta linkistä:

 

Klikkaa tästä ja varaa aika -> 

 

Psykoterapeutti

Psykoterapeutti on henkilö, jolla on koulutus psykoterapeutin ammattiin. Hän on koulutuksessaan erikoistunut hoitamaan ihmisen mielen haasteita. Psykoterapeutin ammattinimike on suomessa ja monissa muissakin maissa suojattu ja sitä saa käyttää ainoastaan psykoterapiaan koulutettu henkilö.

Usein psykoterapeutilla on peruskoulutuksenaan psykologin, psykiatrin tai psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus. Psykoterapeuttisia suuntauksia on monia, muun muassa:

  • psykodynaaminen
  • kognitiivinen
  • gestalt
  • psykofyysinen
  • ratkaisukeskeinen
  • integratiivinen psykoterapia.

Psykoterapia hoitona

Psykoterapiassa mielen haasteita ja kriisejä hoidetaan asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutuksen sekä heidän suhteessaan vaikuttavien tekijöiden avulla.

Näitä tekijöitä ovat mm.

  • luottamuksen kokemus
  • yhteistyösuhde
  • terapeutin kyky empatiaan.

Psykoterapia ei perustu lääkehoitoon, vaan siinä pyritään tutkimaan asiakkaan mielessä vaikuttavia tekijöitä ja tapahtumia, jotka ovat yhteydessä mielen haasteisiin. Nämä tekijät yleensä liittyvät ajatteluun ja tunteisiin, näiden yhteyksiin sekä toimintatapoihin. Tavoitteena on työskennellä siten, että asiakas alkaa taas voida hyvin.

Vaikka psykoterapia perustuu paljon puhumiseen, se on kuitenkin erilaista kuin esimerkiksi ystävien tai perheen kanssa keskustelu. Erona on se, että tässä hoitomuodossa tutkitaan mielen tapahtumia ja niiden vaikutuksia olotilaan monenlaisten metodien ja tekniikoiden avulla.

Psykoterapiassa on aina taustalla myös teoria siitä, miten mielen pulmia voidaan ymmärtää ja niitä hoitaa.

Hoitojakson kesto voi olla mitä tahansa vajaasta vuodesta useaan vuoteen. Tapaamiset ovat yleensä kerran tai kaksi kertaa viikossa 45-60 minuuttia kerrallaan. Psykoterapian pituus riippuu monesta tekijästä.

Psykoterapeuttinen suhde

Vaikka terapeutin ja asiakkaan suhde on hyvin luottamuksellinen ja työstettävät asiat ovat henkilökohtaisia, on suhde ammatillinen. Ammatillinen tarkoittaa tässä sitä, että kaikki mitä suhteessa ja vuorovaikutuksessa tapahtuu, palvelee asiakasta ja hänen toipumistaan. Ammatillinen tarkoittaa myös sitä, että suhde on ehdottoman luottamuksellinen; terapeuttia sitoo vaitiolovelvollisuus. Terapeutti on tärkeä osa terapiaa ja ihmisenä siinä mukana, mutta terapia on aina asiakasta varten, eikä terapeutti odota vastavuoroisuutta samalla tavalla kuin läheiset. Terapeutti voi tuoda esiin omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan, mutta näiden on aina tärkeä palvella asiakkaan omaa prosessia.

Psykoterapeuttisessa suhteessa luottamuksellisuus, aito kiinnostus ja asiakkaan tilanteessa mukana olo ovat hyvin merkittävä hoitava tekijä. Tutkimusten mukaan hoidon onnistumiselle psykoterapeuttista suuntausta merkittävämpää on asiakkaan ja terapeutin välinen turvallinen, luottamuksellinen ja avoin suhde. On tärkeää, että asiakkaalla on mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään ja työstää vaikeita kokemuksiaan ehdottoman turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Siksi on hyvä etsiä terapeuttia, jonka kanssa tunnet voivasi alkaa rakentaa luottamuksellista suhdetta.

Psykoterapeuttinen vuorovaikutus

Terapeutin ammattitaitoa on kuulla ja ymmärtää sitä, mitä asiakas kertoo. Puheen sisällön lisäksi terapeutti huomioi kehon reaktioita ja kehon kieltä, äänen sävyjä sekä sitä, miten vuorovaikutus tapahtuu. Kaikki tämä kertoo siitä, mikä voi olla asiakkaassa esimerkiksi ”jumissa”. Vuorovaikutuksessa tutkitaan yhdessä kaikkea edellä mainittua monin eri tavoin, erilaisten metodien ja tekniikoiden avulla. Psykoterapeutti usein kysyy ja tuo esille sellaisia näkökulmia, jotka voivat olla asiakkaalle uusia ja usein juuri siksi oivalluksia tuottavia.

Lyhytterapia

Lyhytterapiaa voi antaa myös muu ammattilainen kuin psykoterapeutti. Lyhytterapialla yleensä tarkoitetaan terapiaa, missä on selvä rakenne ja määrätty tapa työskennellä. Lyhytterapialla pyritään vaikuttamaan johonkin tiettyyn ongelmaan tai oireeseen. Lyhytterapia on usein hyvä elämäntilannekriiseissä ja sellaisessa oireilussa, joka ei ole kovin vahvaa ja liittyy reaktiona johonkin kriittiseen tilanteeseen. Interpersoonallinen terapia eli IPT on yksi esimerkki lyhytterapiasta. Se on kehitetty masennuksen hoitoon ja perustuu ajatukseen ihmissuhteiden merkityksellisyydestä ja niiden vaikutuksesta mielialaan.

Lyhytterapian kesto on yleensä 12-20 tapaamiskertaa viikon-kahden viikon välein.

 

Jukka Kanninen

Jukka Kanninen

Olen psykologina tehnyt pitkän työuran erilaisissa ihmissuhdetehtävissä. Olen toiminut kouluttajana, työnohjaajana ja työterveyspsykologina. Olen tehnyt työtä yksilöiden, ryhmien ja työyhteisöjen kanssa.

Työskentelytapani on asiakasta kuunteleva ja yhteisiä ratkaisuja hakeva. Uskon että ihmisissä on paljon voimavaroja, jotka ovat jääneet pimentoon ja jotka voidaan hyvällä kuuntelulla saada esille. Ratkaisut ovat useimmiten asiakkaalla itsellään, mutta tarvitaan ymmärtäväinen kuuntelija ratkaisujen löytämiseksi elämän vaikeisiin haasteisiin.

Maailma, jossa elämme on muuttunut hyvin monitahoiseksi, monimutkaiseksi ja kiireelliseksi. Tämä aiheuttaa helposti paineita meissä jokaisessa. Kulttuurimme on tehnyt meistä monet hyvin vastuullisiksi, jopa ylivastuullisiksi, jolloin helposti uuvumme. Silloin on tervettä etsiä keskustelukumppania asiantuntijataholta. Aina löytyy uusia näkökulmia, kun yhdessä mietitään.

Varaa aika

Varaa aika Jukka Kanniselta:

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2017
2018
2019
2020
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
Tapaamisaika (1)
24
Tapaamisaika (2)
25
26
27
28
29
30
31
Aku Kopakkala

Aku Kopakkala

Olen psykologi, naimisissa ja neljän aikuisen ihmisen isä.

Psykodynaaminen lähestymistapa, psykodraama, ratkaisukeskeisyys, interpersoonallinen terapia ja monet muut lähestymistavat ovat vaikuttaneet ajatteluuni ja työtapaani.

Urani alkuvuodet työskentelin psykiatrisissa klinikoissa ja sitten itsenäisenä yrittäjänä ryhmien ja organisaatioiden parissa.

Varaa aika

Varaa aika Aku Kopakkalalta:

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2017
2018
2019
2020
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
Tapaamisaika (4)
25
Tapaamisaika (2)
26
Tapaamisaika (2)
27
Tapaamisaika (4)
28
29
30
Tapaamisaika (3)
31
Tapaamisaika (4)

Toimin Mehiläisen johtavana psykologina ja myöhemmin kuntoutusjohtajana vuodet 2000 – 2013.

Viime vuodet ovat kuluneet yksilöiden ja perheiden erilaisten mielenterveyspulmien parissa.

En usko, että diagnoosit kertovat kovinkaan paljon ihmisestä. En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu. Ainakaan pitkällä aikavälillä tarkastellessa. Kun huomioimme niiden valitettavan usein vähätellyt haittavaikutukset.

Ajattelen että psykologin tehtävänä on aluksi perehtyä asiakkaan tilanteeseen monipuolisesti. Jokaisen ihmisen elämä ja ja haasteet ovat erilaisia kuin muiden. Laaja-alainen mielen, kehon ja sosiaalisen verkoston tarkastelu on tarpeen. Usein apu tai tuki on syytä kohdistaa useisiin elämänalueisiin.

Käyttämiäni menetelmiä ovat mm. Interpersoonallinen terapia, aikabiologiset hoidot, elämäntapaan liittyvien seikkojen korjaus (esim. liikunta ja ravinto), perhetapaamiset yms.

Perehdyn asioihin perusteellisesti. Luennoin, koulutan ja kirjoitan alan teemoista runsaasti.

 

Esimerkkejä kirjoistani:

  • Porukka, jengi, tiimi – ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen – Edita 2005
  • Masennus –  Edita 2009
  • Masennus – suuri serotoniinihuijaus – Basam Books 2015
Kaamosmasennus

Kaamosmasennus

 

”Pimeä. Mieliala laskee ja vauhti hiipuu. Sokeri maistuu. Aamulla on vaikea nousta ylös.

Havahduin omaan taipumukseeni pari vuosikymmentä sitten. Aluksi vuosittainen halu siirtyä talviuneen tai ainakin filosofointiin tuntui siedetttävältä. Tunsin itseni hiukan syvälliseksikin.

Kokemus oli kuitenkin talvi toisensa jälkeen aina entistä synkempi. Selvitin asiaa ja suunnittelin talvikaudet aina etukäteen kaamosmasennuksen välttämiseksi. Edelleen tunnistan taipomuksen itsessäni, mutta se ei saa minua valtaansa.”

Kuulostaako tutulta? Varaa aika ja keskustellaan lisää!

Klikkaa ja varaa aika tästä

Kaamosmasennuksen taustaa

Yhdysvaltalainen insinööri Herbert Kern kirjasi 1960-luvulta alkaen tarkasti mielialansa muutokset. Merkinnöistä paljastui rytmi. Talvet hän oli synkkä, mutta keväällä mieliala singahti maanisuuteen asti. Parin vuosikymmenen merkintönsä hän luovutti tutkijoille.

Kern halusi löytää elimistöstään mielialojaan säätelevän mekanismin. Jokin hänessä reagoi valon määrään ja oli yhteydessä mielialan aaltoiluun. Unihormoniksi kutsuttu melatoniini vaikutti mahdolliselta. Melatoniinin eritys säätelee nukkumista ja muita hormoneja. Sitä erittyy illasta aamuun. Hämärästä valoon.

Kävi ilmi, että öisen melatoniininerityksen lopettamiseen tarvitaan kirkasta, yli 2 500 luksin valoa. Pohjoisella pallonpuoliskolla on talvella aamuisin liian pimeää. Tutkimusryhmä kokeili käyttää auringon korvaajana kirkasta keinovaloa aamulla. Herbert Kernistä tuli ensimmäinen potilas, jonka masennusta hoidettiin kirkasvalolla. Hoito toimi. Kern parani.

 Loka- ja marraskuu tuovat Suomeen pimeyden. Silloin valon vähyys lamaannuttaa mieltä. Kaamosmasennus on vuodenaikaan liittyvää mielialan laskua, joka toistuu säännöllisesti tiettynä vuodenaikana ja lievittyy, kun vuodenaika vaihtuu.

Suomalaisista 2–10 prosenttia kärsii selvästä kaamosmasennuksesta ja paljon useammat sen lievemmästä muodosta, syysväsymyksestä. Kaamosmasentunut on väsynyt runsaastakin nukkumisesta huolimatta. Mieli on synkkä eikä mikään oikein tuota iloa. Uteliaisuus ja into asioihin häviävät.

Ruokahalu kasvaa ja alkoholin, suklaan ja karamellien kulutus kasvaa. Samalla myös paino lisääntyy. Masentunut on äreä eikä seksi kiinnosta. Sen sijaan hänellä voi olla outoja kipuja. Sydämen syke voi hidastua ja verenpaine nousta.

Valon väheneminen kesän jälkeen johtaa oireiden puhkeamiseen lokakuun aikoihin. Valon vähetessä mm. aivojen serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihdunta voi häiriintyä. Serotoniinista muodostuu aivoissa melatoniinia, ”unihormonia”, joka säätelee vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Aamun valo saa melatoniinin kaikkoamaan ja serotoniinin määrän lisääntymään.

Fysiologisesti kaamosmasennus muistuttaa talviunta. Sydämen syke hidastuu ja verenpaine nousee verrattuna kesään. Keskushermosto noudattaa vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Kaamosmasennuksen syyksi on arveltu sisäisen ja ulkoisen vuorokausirytmin epätahdistumista. Päivän lyhetessä valomäärä ei riitä tahdistamaan vuorokausirytmiä. Se alkaa kulkea kehonsisäisen kellon mukaan eli jätättää.

kirkasvalolamppu

Oikea-aikainen kirkasvalo auttaa tehokkaasti

Suomessa ei nyt aamun auringonvaloa ole. Kirkasvalolampun käyttö aamulla heräämisen jälkeen poistaa melatoniinin ja lisää serotoniinin määrää aivoissa. Kirkasvalon käyttö vahvistaa kehon normaaleja rytmejä. Oikea-aikainen kirkasvalolampun käyttö arkioloissa on niin tehokas apu, että ongelmasta kärsiminen on turhaa. Kaamosmasennuksesta kärsivät naiset miehiä useammin. Kirkasvalon käyttö on paljon tehokkaampaa jos sitä käytetään oikea-aikaisesti.  Oikea käyttöaika vaihtelee henkiöstä toiseen. Vääräaikainen lampun käyttö voi johtaa ojasta allikkoon.

Kirkasvalo toimii hyvin myös kaikelaisiin muihinkin masennuksiin. Vaikutus tulee kuiten esiin yleensä hiukan pitemmän käytön jälkeen kuin kaamosmasennuksessa.

Kirkasvalo on kiinnostava hoitomuoto moneen muuhunkin pulmaan.Siitä on oletettu olevan mm.. apua  seksuallieen haluttomuuteen ja naisten hedelmättömyyteen. Italialaisessa Sienan yliopistossa tehdyssä tuoreessa tutkimuksessa kirkasvaloa käyttäneiden miesten testosteronitasot nousuvat selvästi ja tyytyväisyys omaan seksielämään peräti kolminkertaistui.

Sarastusvalolamppu voi olla vaihtoehto tai täydentäjä kirkasvalolle. Sarastusvalo vähitellen voimistuen herättää nukkujan aamuisin. Sarastusvalolampun käyttö auttaa heräämään ja vahvistaa tervettä rytmiä. Olen tavannut monia hämmästyneitä, jotka ovat kertoneet talviaamujensa olevan aivan toisenlaisia kuin ennen. ”Ihana herätä aamulla!”

Sarastusvalolamppu on vaivaton, koska sen käyttö tapahtuu lähinnä unen aikana. Tutkimuksisskin sarastusvalo on osoittautunut tehokkaaksi. Niissä on kuitenkin yleensä käytetty valoa joka vahvistuu hitaasti kahden tunnin aikana herättävän kirkkaaksi. Sen sijaan yleisesti myynnissä olevissa sarastusvaloissa sarastusaika on  yleensä vain 30 minuuttia.

Kaamosmasennukseen kannattaa suhtautua vakavasti. Oireet pahenevat ja jaksot pitenevät iän myötä. Syksyisin toistuva lamaannusjakso kannattaa hoitaa tehokkaasti, jotta virkeys ja elämänhalu säilyvät pimeän ajan läpi.

 Keho toimii rytmisesti. Hengitys ja sydämen syke ovat nopeita rytmejä,.Kehon lämpötilan vaihtelu noudattaa 24 tunnin eli sirkadista rytmiä. Rytmit vaikuttavat toisiinsa. Useimmat kehon rytmit tarkistuvat auringon valosta. Ilman aurinkoakin rytmisyys säilyy, mutta huonommin. Ilman tarkistusta auringosta sisäinen kello alkaa valua rytmistään.