Mitä syömishäiriöt ovat ja mistä ne johtuvat?

Mitä syömishäiriöt ovat ja mistä ne johtuvat?

 

Ihminen oireilee syömällä tai syömättömyydellä erilaisiin mielentiloihin. Ero, läheisen kuolema, stressi tai mikä tahansa henkilökohtaisen elämän kriisi vaikuttaa ruokahaluun. Toisille ei ruoka maistu kerta kaikkiaan ja toisille tulee suklaalevystä lohturuokaa, ja sitten menee karkkipussi. Tämä on ihan normaalia. Ihminen myös usein vannoo itselleen ähkyisän olotilan tuskassaan, ettei varmasti syö viikkoon! Tämäkin on normaalia. Varmastikin lähes kaikki myös vannovat lähtevänsä seuraavana päivänä lenkille sulattaakseen ihanan ateriansa pois päiväjärjestyksestä. Normaalia sekin.

Milloin kannattaa pysähtyä ja hakea apua syömiseen?

Silloin, kun elämä pyörii ruoan ympärillä tai ruoka, syöminen tai oma kehonkuva (laihuus tai lihaksikkuus yleensä) ja/tai pakonomainen liikunta alkavat vallata ajatuksia. Syöminen on häiriintynyttä, kun nämä tekijät alkavat vaikuttaa arjen rutiineihin pakonomaisesti ja vievät tilaa muulta elämältä. Jos alkaa laskemaan ravintoaineita ja kaloreita, vaikka painoindeksi on ihan kohdillaan tai tulee pakonomainen tarve tiputtaa painoa, on aika tarkastella omaa käytöstä. Usein ensimmäisenä huolestuvat läheiset.

Miten syömiseen liittyvät error-tilat ilmentyvät?

Yleisimmät syömiseen liittyvät häiriöt ilmenevät paastoamisena ja pakonomaisena laihduttamisena, tai täydelliseen kroppaan pyrkimisenä. Kuvaan kuuluu usein myös vimmaisa liikunta.

Toinen tunnettu oire on oksentaminen, diureettien tai laksatiivien käyttäminen, eli tyhjentäytyminen. Pyritään kompensoimaan syötyä ruokaa saamalla se pihalle mahdollisimman tehokkaasti syömisen jälkeen (oli syöminen todellista ahmintaa tai ei).

Kolmas yleinen, ja varmasti yleisin, oire on pakonomainen ahmiminen. Kun ihminen ahmii yhdellä istumalla toistuvasti niin paljon, ettei normaali ihminen sitä määrää kertaistumalla söisi, syö, vaikka se sattuu ja ahmimista seuraa aivan hirvittävä syyllisyyden tunne, se on ongelmallista syömistä.

Kaikkia näitä erilaisia oireita yhdistää yksi yhteinen taustatekijä. Oireilevalla ihmisellä on psyykkisesti paha olla. Syömällä oireilu kroonistuessaan kertoo oikeastaan siitä, että asianomaisella on todella paha olla. Kokemus on subjektiivinen ja omakohtainen ja taustalla voi olla mitä moninaisimpia syitä, joihin syömisoireilla aletaan vastata.

Suurella osalla syömishäiriöoireilevia paino on normaali. Mielikuvat langanlaihoista tai ylilihavista ovat harhaanjohtavia. Siinä vaiheessa, kun paino alkaa nousta tai laskea rajusti, on kiire saada apua ihan jo siitäkin syystä, että syömättömyys, tyhjentäytyminen ja ahmiminen johtavat jopa hengenvaarallisiin tiloihin, jotka sitten saattavat johtaa ihan sairaalahoitoon.

Syömishäiriöön on lukuisia syitä

Syömishäiriö on vinskalleen mennyttä syömistä, mutta sille ei ole yksiselitteistä syytä. Tämän vuoksi niin syömishäiriöiden kuin muidenkin mieleen liittyvien tilojen diagnostiikkaa on kritisoitu. Ne voitaisiin luokitella vaikkapa tutkimusta tai KELA-korvauksia varten erilaisiin luokkiin ja hoitaa ihmistä ihan vaan yksilönä lamauttavat ”diagnoosit” romukoppaan heittäen tai ainakin taustalle häivyttäen.  Diagnoosin asettaminen voi olla mahdotonta myös siksi, että suurimmalla osalla oireilu on aaltoilevaa, muuttaa muotoaan ajan myötä tai erilaisia oireita on yhtä aikaa.

Kun puhutaan syömishäiriöistä Suomessa, ongelma on, että hoitoon pääsee vasta kun tilanne on todella henkeä uhkaava. Lasten ja nuorten osalta tilanne on hieman parempi, mutta aikuisen hoitoonpääsy on todella vaikeaa. Suuri osa ei saa lähetettä terapiaan ja vielä suurempi osa ei edes koe olevansa terapian tarpeessa. Olisi todella tärkeää, että apua saisi ajoissa. Ennen kuin tilanne on riistäytynyt käsistä. Toisaalta hoitojaksojen päätyttyä tai ennen uuden maksusitoumuksen alkua, oireileva voi jäädä todella yksin. Ollaan jo kapuamassa suosta ulos ja valoa näkyy pinnan läpi, mutta sitten jätetäänkin yksin toipumaan.

Ratkaisukeskeiset työkalut auttavat

Jokaisen psyyke tarvitsee ihan oman, itselle räätälöidyn tavan terapiaa tai apua syömisen normalisointiin siten, että elämässä muut osa-alueet taas pääsevät oikeuksiinsa. Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina ja ravitsemustieteilijänä näen, että tämä porukka, väliinputoajat, ovat kovastikin avun ja tuen tarpeessa. Olen myös kokenut, että tässä vaiheessa ratkaisukeskeisistä työkaluista on eniten hyötyä. Väliinputoaja on siis henkilö, joka ei saa varsinaista psykoterapiaa, koska voi muka liian hyvin, vaikka todellisuudessa olisi jo aika pahat fiilikset ja syöminen lähtee käsistä suuntaan tai toiseen. Tässä tilanteessa ollaan yleensä ennen kuin koko elämä on lähtenyt luisumaan huonoon suuntaan. Tai vaihtoehtoisesti isoimmat ongelmat on jo selätetty, mutta tukea tarvittaisiin yhä.

Jos sinulla on tilanne, jossa koet, että syöminen tuo jollain tavalla pulmia mielelle, mutta paino on vielä kohdillaan tai hitaasti hiippailee suuntaan tai toiseen tai että kaipaat vielä viimeiseen rutistukseen tsemppiä, voimme lähteä tutkimaan tilannetta voimavarojen ja tulevaisuuteen suuntaavan ratkaisukeskeisyyden kautta. Pääasia on kuitenkin ymmärtää, että meistä jokainen reagoi omalla tavallaan erilaisiin tilanteisiin ja ajatuksiin. Se on normaalia ja inhimillistä. Kun tilanne jää jumiin tai kiertämään kehää, voidaan tarvita apua kehästä ulos hyppäämiselle.

Seuraavassa osiossa kirjoitan lyhytterapeuttikoulutukseni lopputyöstä, jossa käytin syömishäiriöoireileville ratkaisukeskeisiä työkaluja ja kartoitin niiden toimivuutta viidellä asiakkaallani.

Mielelle ravintoa – Ravinnon vaikutus mielenterveyteen

Mielelle ravintoa – Ravinnon vaikutus mielenterveyteen

Kuinka moni meistä ajattelee ravitsemusta muun kuin ulkonäköön tai fyysiseen hyvinvointiin liittyen? Harva. Moni haluaa laihtua tai kasvattaa lihasmassaa. Hyvään ravitsemukseen ja ruokavalioon liitetään poikkeuksetta sana fyysinen terveys. Huonoon ruokavalioon puolestaan pelottavat sairaudet, kuten diabetes, syöpä, suoliston mikrobiflooran epätasapaino, tulehdusriski kasvaa jne, mutta entä sitten mielenterveys?

Tulen kirjoittamaan Mielipalvelujen sivuille juttuja ravitsemuksen ja syömisen vaikutuksesta mieleen ja kokonaishyvinvointiin. Tämä artikkelisarjan ensimmäinen osa toimikoon johdantona aihepiiriin.

Mielenterveys ja ravitsemus

Ravitsemusta ja mielenterveyttä voidaan tarkastella monelta eri kantilta.

  • Voidaan tutkia esimerkiksi ravitsemuksen tai ravintoaineen merkitystä aivoihin elimenä tai sen merkitystä mentaaliseen toimintakykyyn.
  • Lähestymistapa voi olla ravitsemuksen merkitys kokonaishyvinvointiin mukaan luettuna psyyken hyvinvointi.
  • Se voi olla ravitsemuksen merkitys tilanteissa, joissa mielenlujuus on koetuksilla tai voi ravitsemustilan hoidon merkitys mieltä uuvuttaneiden tilojen toipumisvaiheissa. Tällaisia tiloja voivat olla elämän kriisitilanteet, stressi, masennuskaudet tai ihan vaikkapa kirurgisen operaation jälkeiset mälsistymistilanteet, jolloin yksinkertaisesti tarvitaan lisätsemppiä ja -ravintoa.

Ravitsemus vaikuttaa suolistomikrobien hyvinvointiin, matala-asteiseen inflammaatioon, elinten optimaaliseen toimintaan, mieleen ja niin edelleen. Lisäksi nämä kaikki tekijät ovat yhteydessä toisiinsa.

Yksi näkökulma on tavalla tai toisella vinksalleen mennyt suhde ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon. Yhteys ylipainon ja epäterveellisten elämäntapojen aiheuttaman kehon ja mielen pahoinvoinnin välillä on monelle itsestäänselvyys. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että ylipaino mielen matalalentoon nimenomaan sen takia, että kokee itsensä jotenkin rumaksi ja huonoksi, eli ulkonäköön ja laiskuuteen liittyvien negatiivisten mielikuvien kautta. Toisaalta syömiseen ja syömiskäyttäytymiseen liittyvä terveystietoisuus voi olla kaksiteräinen miekka. Korostunut terveystietoisuus, ulkonäköön ja terveyteen keskittyminen johtavat niin ikään mielen ja kehon pahaan oloon. Voidaan ajatella, että kun omasta terveydestä, syömisestä ja/tai liikunnasta tulee tavalla tai toisella elämän keskipiste, jonka ympärille erilaiset säännöt ja ”pakot” kietoutuvat ja alkavat hallita arkea joustamattomina osina elämää, ollaan menossa metsään ja kovaa.  Aina voi kuitenkin tehdä U-käännöksen, kun huomaa voivansa terveystietoisuutensa vuoksi huonosti.

Ulospäin näkyvien merkkien lisäksi epäterveellinen ja/tai rajoitettu yksipuolinen ruokavalio johtaa ajan myötä myös aliravitsemustiloihin. Aliravittu elimistö tarkoittaa myös aliravittuja aivoja ja mieltä. Nälkäisenä moni meistä muuttuu suorastaan raivohulluksi. Kroonisesti väärin ruokitut aivot eivät toimi optimaalisesti edes normaalitilanteessa puhumattakaan tilanteessa, jossa aivojen kantaja kamppailee elämässä haastavien tilanteiden, kuten vaikkapa edellä mainittujen stressin, kriisitilanteen tai masennuksen kanssa.

Ravitsemuksella on yllättävä merkitys mielen toipumisessa yhtä lailla kuin somaattisesta sairaudesta.

Kehoni on linnani

Mieli tai fyysinen kehomme on ikään kuin rakennus. Jos rakennus menee maanjäristyksessä rikki, sitä ei voi korjata ainoastaan pyytämällä jotakuta toista kasaamaan tiilet päällekkäin uudelleen. Tarvitaan laastia, uusia tiiliä, nauloja, ikkunalasit ja niin poispäin. Lisäksi tarvitaan tsemppiä ja kovasti töitä, jotta rakennus saadaan ennalleen tai toimivaksi. Hihat täytyy kääriä itse, ja apujoukot ovat tärkeitä myös. Voi olla, että asiantuntijaa, kuten rakennusmestaria, kaivataan apuun. Ei siis riitä, että haetaan kasa nauloja, muttei muita korjaamiselle välttämättömiä palikoita ja istahdetaan viereen katsomaan niitä purkissa lojuvia nauloja.

Toisin sanoen, ravitsemustila ei korjaannu ainoastaan kahmimalla kourakaupalla lisäravintoaineita purkista. Hyvä ravitsemus perustuu ensisijaisesti monipuoliseen ruokavalioon ja monipuolisesti valmistettuun ruokaan. Erityistilanteissa voidaan arvioida lisäravintoaineiden tarvetta toki ja ne saattavat ollakin erityistilanteissa tarpeen. On myös hyvä tiedostaa liikunnan. Ei sokerikaan sekoitu seisovaan veteen vaan jää lasin pohjalle lojumaan. Samalla tavalla ravintoaineiden ja hapen kulkeutuminen verenkierron mukana kohdekudoksiin vaatii liikettä.

Erityistilanteissa ravitsemuksen merkitys kuitenkin korostuu. Se on kuitenkin jokaiselle arvioitava erikseen sen jälkeen kun sen hetkiset syömiseen ja ruokavalioon liittyvät tekijät on kartoitettu. Syömisestä ei pidä tehdä uutta ahdistuksen aihetta. Kohti tervettä suhtautumista terveeseen ja monipuoliseen ruokaan voi kulkea pikkuhiljaa avoimin uteliain mielin.

Apua kannattaa pyytää, mikäli asia mietityttää, jotteivät terveys ja ruoka muodostu uudeksi epävarmuutta aiheuttavaksi riesaksi.

Ihana, kamala stressi – Milloin stressi on hyödyllistä?

Ihana, kamala stressi – Milloin stressi on hyödyllistä?

Jokainen tietää, että haitallinen stressi on huono juttu, mutta sopivissa määrin stressi on jopa hyväksi ihmiselle. Mistä sitten tietää, milloin stressi on haitallista? Miten kuormittavasta stressistä pääsisi eroon, miten löytäisi tasapainon?

Tasapaino on nimittäin taianomainen tila: silloin mieli ja keho voivat hyvin ja elämä hymyilee. Tasapainotilassa ihminen kokee vain sopivasti stressiä, jolloin se on hyödyllistä ja jopa voimaannuttavaa. Kukapa ei sellaisesta haaveilisi? Varmasti sinäkin?

Hyödyllinen vai haitallinen stressi?

Stressin määritelmä on seuraava: Stressi on tilanne, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon odotuksia ja vaatimuksia, että sen hetkiset voimavarat eli resurssit ovat joko tiukilla tai ne ylittyvät. Stressi on painetila (engl. stress=paine). Stressiä eli painetta on siis kahdenlaista:

Hyödyllinen stressi on sellaista, jossa ihmisen voimavarat ovat tiukilla.  Kehittyäkseen ja tullakseen vahvemmaksi  ihminen tarvitsee aika ajoin tällaista lyhytkestoista stressiä. Avainsana on juurikin lyhytkestoisuus. Epämukavuusalueella oltuaan ihmisen on hyvä päästä palaamaan turvalliselle mukavuusalueelle keräämään voimia, palautumaan. Sitä paitsi, ihminen kestää kyllä määräaikaista helvettiä. Meistä löytyy huikeat voimavarat, jos tiedämme että haastava tilanne kestää vain määräajan ja sen jälkeen saamme levätä.

Toistaiseksi jatkuva helvetti on se huonompi juttu. Silloin puhutaan pitkäkestoisesta eli haitallisesta stressistä. Stressi on haitallista sekä mielelle että keholle silloin, kun stressitila on jäänyt liiaksi päälle. Silloin ihmisen voimavarat ylittyvät. Ihminen on epämukavuusalueella liian suuren osan ajastaan. Vähitellen voimat vähenevät ja keho ja mieli alkavat oireilla. Ihminen on epätasapainotilassa. Hän antaa itsestään liikaa voimavaroja ulos, eikä huolehdi siitä että voimavaroja olisi tarpeeksi omaan käyttöön. Hän saattaa esimerkiksi ajatella itsestään negatiivisesti, vaikka positiiviset ajatukset lisäisivät hänen voimavarojaan. Tai hän saattaa olla aina avuksi muille ja uhrautua muiden puolesta, vaikka todellisuudessa itse tarvitsisi lepoa.

Usein ihminen ei itse tiedosta toimintakaavojaan tai ajatusmallejaan, sillä ne voivat juontua kaukaa menneisyydestä. Erilaiset tunnelukot ovat yksi esimerkki siitä, miten tietyt negatiiviset ajatukset ja tunteet toistuvasti aktivoituvat stressitilanteessa kapeuttaen ihmisen elämää ja madaltaen potentiaalia.

Stressin määritteleminen on kuitenkin hankalaa, sillä jokainen ihminen kokee stressiä hieman eri lailla. Ja se, missä hyödyllisen ja haitallisen stressin raja kenelläkin kulkee, ei ole aina ihan itsestäänselvää, vaan vaatii paljon itsetutkiskelua ja oman elämän rehellistä peilaamista. Joskus itsensä tutkiminen on niinkin pelottavaa, että jatkuvassa, vaikkakin haitallisessa, stressitilassa oleminen tuntuu turvallisemmalta kuin pysähtyminen.

Vieläpä kun stressihormoni kortisoli tukee meitä selviytymisessämme (tiettyyn pisteeseen saakka, ei kuitenkaan loputtomasti) auttaen meitä ummistamaan silmämme todelliselta tilanteelta ja jatkamaan suorittamista, eli sellaista tekemistä, jossa sydämemme ei ehkä ole lainkaan mukana. Kortisolipöllyissä ihminen saattaa jopa nauttia stressitilastaan. On mukavaa, kun on niin paljon tekemistä ettei ehdi itseltään kysellä mitä minulle ihan oikeasti kuuluu. Pisin ja usein pelottavin matka, jonka ihminen elämänsä aikana tekee, on matka omaan sisimpäänsä.

Haitallinen stressi jää helposti huomiotta

Haitallisen stressin fyysisiä tai psyykkisiä oireita ei usein tiedosteta. Vaikka keho on saattanut viestiä epätasapainotilasta jo vuosien ajan esimerkiksi kivun, suolisto-oireiden, univaikeuksien tai väsymyksen kautta, ihminen saattaa pitää näitä oireita normaaleina, vaikkakin epämiellyttävinä, elämään kuuluvina matkatovereina. Saatamme lääkitä näitä vakavia oireita, mutta emme perehdy syyhyn. Pitkään jatkuva haitallinen stressi ei ole missään määrin kehollemme hyödyllistä, vaikka mielemme saattaa siitä jotain oppiakin. Kuitenkin haitallisen stressin seurauksena myös mielemme kärsii jatkuvasta epätasapainotilasta. Väsynyt mieli on vaarassa uupua ja masentua.

Masennuksesta sanotaan, että se on sitä että ihminen on ollut liian vahva liian pitkän aikaa. Masentunut ihminen on ylittänyt omat voimavaransa eli hänen palautumisaikansa elämän haasteista on ollut liian lyhyt, joskus jopa olematon. Toisaalta, joskus ihminen saattaa masentua siitä syystä, että hän ei löydä elämästään riittävästi merkityksellisyyttä. Silloin haasteita on liian vähän, emmekä silloinkaan siis ole tasapainossa.

Mistä tiedät, että käyt ylikierroksilla? Mistä tiedät, milloin on syytä levätä? Valitettavasti mielesi ei useinkaan ole tukenasi, vaan se saattaa kehottaa sinua tekemään vielä enemmän, suorittamaan ja ponnistelemaan. Mielellä on omat tavoitteensa niin kauan kuin et tiedosta sen metkaa olemassaoloa tai niitä ajatusmalleja, jotka olet ottanut osaksi omaa selviytymistarinaasi. Saatat olla suurimman osan ajasta haitallisesti stressaantunut.

Voi olla, että olet oppinut olemaan varuillasi, kaventamaan tunneskaalaasi tai esittämään uhrin roolia. Tai sitten jotain muuta. Jokaisella on oma tarinansa. Suuressa osassa ihmisten tarinoista on kuultavissa pelkoa, turvattomuutta ja epäluottamusta. Nämä tunteet aiheuttavat haitallista stressiä, jatkuvaa selviytymistaistelua. Miltä elämä tuntuisikaan, jos voisit kokea olevasi turvassa ja luottaa? Voisit  hengittää syvään ja luopua peloistasi ja haitallisesta stressistä? Saisitko viimein tilaa itsellesi, unelmillesi?

On viisasta opetella kuuntelemaan kehon viestejä.

  • Onko kehoni väsynyt?
  • Onko minulla kipuja?
  • Olenko jännittynyt?
  • Miten nukun?

Kehotietoisuuden vahvistaminen lisää kykyäsi tarkastella mieltäsi objektiivisemmin ja se auttaa sinua saamaan yhteyden niihin viesteihin, joita sisimpäsi haluaa sinulle kertoa.

Hyvinvointi on tasapainoa. Tasapainotilassa ihminen arvostaa itseään syvästi. On erittäin hyödyllistä osata tasapainottaa elämään kuuluvat haasteet ja niistä palautuminen. Tasapainon löytyminen on aina yksilöllinen ja henkilökohtainen oppimisprosessi. Olemme yksilöitä ja se mikä aiheuttaa haitallista stressiä toiselle, voi olla tärkeä voimanlähde toiselle. Vastaukset löytyvät vain itsestä ja vain elämää elämällä ja riittävän usein pysähtymällä.

Tarvitaan vahvaa itsetuntemusta, jotta oma tasapaino voisi löytyä, jos elämä on kulunut pääosin epätasapainotilassa, elämää vastaan kamppaillessa. Joskus tarvitaan isojakin muutoksia, sekä ulkoisia että sisäisiä. Suurin niistä on kyky luottaa, ja siihen tarvitaan paljon rohkeutta. Usein tarvitsemme tukea myös muilta ihmisiltä. Arvosta siinäkin itseäsi ja uskalla etsiä rinnallesi ihminen tai useita, jotka sinua tukevat ja ovat sinulle luotettavia peilejä. Yksin ei tarvitse jaksaa.

Aloita matkasi kohti tasapainoa

Voisitko sinä aloittaa matkasi kohti tasapainoa jo nyt? Hengitä syvään muutaman kerran. Sano itsellesi ”Kaikki on hyvin”. Jatka näitä hengittelyhetkiä itsesi kanssa päivittäin ja mene askel askeleelta syvemmälle itseesi. Mitä kuulet, tunnet? Kaikki, mitä sinussa herää, on sallittua. Kaikki on edelleen hyvin. Vähitellen tiedät, millaisia muutoksia ehkä haluat elämääsi. Kaikki tapahtuu ajallaan. Kamala, elämää kapeuttava ja kehoasi rappeuttava stressi alkaa vaihtua ihanaksi, hyödylliseksi ja kasvuasi tukevaksi stressiksi. Voit rentoutua. Matka kohti tasapainoa on alkanut.

Lievitystä ahdistukseen –ryhmä kokoontuu 3.5

Lievitystä ahdistukseen –ryhmä kokoontuu 3.5

Uusi Lievitystä ahdistukseen-ryhmä kokoontuu kahden viikon välein Helsingissä, mielipalveluiden pisteessä, osoitteessa Lehtikuusentie 2.

Lievitystä ahdistukseen –ryhmä on tarkoitettu ahdistuksesta kärsiville. Ryhmässä työskennellään ahdistuksen kokemusta kokonaisvaltaisesti muokkaavalla tavalla. Ryhmä on terapiaryhmä, mutta ei varsinainen ”puheterapiaryhmä”. Ryhmän työskentely perustuu psykofyysisiin, mielikuva, myötätunto, tunneilmaisun sekä tietoisen läsnäolon harjoitteisiin. Myös keskustelut ovat osana ryhmän työskentelyä. Ryhmässä saadaan tietoa ahdistuksesta kehollisena ja mielen tason ilmiönä sekä tehdään kokonaisvaltaisesti työtä ahdistuksen helpottamiseksi sekä ahdistuksen syiden työstämiseksi.

Ryhmän työskentelyn taustalla on ajatus mielen, tunteiden ja erityisesti ahdistuksen psykofyysisestä luonteesta. Ahdistuksen lievittyminen yleensä tapahtuu parhaiten useita eri lähestymistapoja käyttämällä.  Lievitystä ahdistukseen –ryhmä täydentää hyvin esim. yksilöterapiatyöskentelyä.

Ryhmän vetäjänä toimii psykologi, psykoterapeutti Anna-Kaisa Turpeinen

Ryhmän koko on 5-7 henkilöä.

Ryhmässä on yhteensä 10 kokoontumiskertaa 1,5 tuntia kerrallaan.

Ryhmä alkaa keskiviikkona 3.5.2017 klo 17:00.

Seuraavat kokoontumiskerrat:

Ke 10.5. klo 17:00

Ke 17.5. klo 17:00

ja tämän jälkeen kahden viikon välein, kesätauko heinäkuussa.

Hinta 40€/kokoontumiskerta.

Yhteydenotot ja ilmoittautumiset sähköpostitse: asiakaspalvelu@mielipalvelut.fi

Muutama ajatus väsymisestä ja jaksamisesta

Muutama ajatus väsymisestä ja jaksamisesta

Mistä väsyminen johtuu?

Väsymistä tuntuu olevan yleisesti liikkeellä yhteiskunnassamme. Perinteisten rakenteiden murtuminen ja kiihtyvä muutos rasittavat meitä kaikkia. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että muutokset eivät koskettaisikaan henkilökohtaisesti meitä.

Elämäämme tukeva näkymätön ”viitekehys” hämärtyy. Tämä hämärtyminen aiheuttaa painetta ja väsymystä. Koska viitekehyksen hämärtyminen on niin abstraktia, emme välttämättä edes osaa yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa.

Tarkemmin ajateltuna voimme todeta, että väsyminen on väistämättä osa tavallista elämää ja sitä kokevat kaikki. Ehkä meidän pitäisi paremmin suvaita väsymystämme, eikä tuomita itseämme jotenkin huonoksi, jos emme aina jaksa.

Väsymistä voisimme pitää myös tervetulleena muistutuksena siitä, että meillä on tunteet ja välillä ne kertovat, että nyt ei kaikki mene ihan ”putkeen”.
Jatkanko näin, vai vai pitäisikö tehdä jotain korjauksia. Tätä havahtumista pitäisi ajatella tyydytyksellä, eikä itsensä moitiskelulla, että nyt sitä on menty metsään.

Vähän samalla tavalla kuin nälkä on muistutus siitä, että nyt pitäisi syödä, on väsymys muistutus siitä, että pitäisi muuttaa suuntaa.

Väsyessä usein varmaan tulee mieleen, että olisipa silloin ja silloin pitänyt tehdä toisin, niin asiat olisi paljon paremmin. Tämän paremmin ei kyllä voi omia voimavarojaan hukata – miten olisin voinut tehdä toisin, minähän olen tehnyt juuri niin kun olen osannut kullakin hetkellä. Menneiden katuminen on turhaa, koska menneisyyttä ei pysty muuttamaan.

Ajatelkaamme siis eteenpäin – miten nyt olisi viisasta jatkaa sen näköistä elämää, kuin nyt parhaiten osaan.

Iskulauseita, jotka kannattaa ottaa osaksi omaa arkea:

  • Väsyminen on osa elämää, aina ei tarvitse jaksaa
  • Et ole yksin, kaikki kokevat väsymystä
  • Kriisi antaa kasvun mahdollisuuden, älä selitä sitä pois
  • Ole tyytyväinen, kun olet jaksanut yrittää, aina ei tarvitse onnistua
  • Pienikin lisäys itsensä hyväksymiseen voi käynnistää voimistumisen
  • Jos et keksi itsestäsi muuta hyvää, niin muista, että olet kaikista paras olemaan juuri sinä
  • Huomaa, että maailma ei ole vielä valmis, mutta tuskin ehdit saada sitä valmiiksi, joten löysää ja jätä toisillekin tehtävää

 

Lisätietoja
Tutustu tarkemmin kirjoittaja Jukka Kanniseen: Jukka Kanninen – Varaa aika

Mieli maassa – masennuksen olemuksesta

Mieli maassa – masennuksen olemuksesta

 

Tässä tekstissä tarkastellaan masentuneisuutta masentuneen ihmisen – ja vähän muidenkin – omana kokemuksena, ei niinkään diagnoosina. Masentunut ihminen on aina paljon muutakin kuin masennuksensa. Masennus tilana liittyy aina johonkin, sille on löydettävissä mieli.

Masennuksen voisi sanoa olevan yksi ihmisen tapa reagoida kriittisessä elämänvaiheessa. Jos tilanne tai kriisi käy liian vaikeaksi kestää, voi luonnollisena selviämisstrategiana tällaisessa tilanteessa olla esimerkiksi masennus.

Monenlaista masentuneisuutta

Jokaisen ihmisen masentuneisuus on omanlaisensa. Aivan kuten ihmisetkin ovat kaikki ainutkertaisia.

Masentuneisuus voi olla hetkellinen kokemus, mikä helpottaa päivän tai muutaman päivän sisällä. Joskus taas masennuksen väistyminen vie hyvinkin pitkään. Yleensä se on ymmärrettävä reaktio johonkin elämäntilanteeseen ja se voi kestää viikoista kuukausiin, joskus pidempäänkin.

Vaihtelua on myös syvyydessä ja kokonaisvaltaisuudessa. Toisilla masennus lamaa lähes täysin, toisilla se on kokemuksena enemmän hidastava ja elämää ankeuttava, mutta ei vie toimintakykyä. Masennus helpottaa spontaanisti, kunhan sitä ylläpitävät tekijät helpottavat. Välillä ylläpitävät tekijät on melko helppo löytää, toisinaan taas niiden löytäminen ja käsittely on monimutkaisempi tie. Toisten ihmisten apu on tärkeä, jotta masennuksen läpi voi elää.

Vuodenaikaan liittyvä masennus

Mielialan mataluus, väsymys ja hidastuneisuus voivat ilmetä yhtä aikaa pimeän vuodenajan kanssa. Silloin puhutaan kaamosmasennuksesta. Kaamosmasennus on reaktio menetettyyn valoon, jota aivomme kovasti kaipaavat pystyäkseen pitämään päivän energisenä ja yön virkistävänä levon hetkenä. Tästä voit lukea tarkemmin artikkelista Kaamosmasennus. Kaamosmasennukseen hoitoon on oikea-aikainen ja säännöllinen kirkasvalo selkeästi paras keino, kun luonnon aito kirkasvalo eli aurinko on tavoittamattomissa.

Toisilla taas mieliala, tunteet ja energisyys aaltoilevat. Välillä on hyvin energinen ja vauhdikas vaihe, jolloin ei oikein malttaisi nukkuakaan. Tämän aallon huippua seuraa syvä alakulo, jopa lamaantuminen, jolloin vauhdista on enää vain haalea muisto jäljellä, jos sitäkään. Jos tämä aaltoilu on hyvin jyrkkää, puhutaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Masennus ilmenee ihmisessä hyvin kokonaisvaltaisesti, sekä toiminnassa, mielessä, kehossa että sosiaalisesti. Jos masennus käy kovin syväksi ja tuki on tarpeen, löytyy masennusta helpottavia keinoja useanlaisia; varmimmin vaikuttavuutta saadaan vaikuttamalla tilanteeseen useista eri lähtökohdista.

Masentuneen ihmisen toimintakyky

Masennus alentaa tavallisesti ihmisen toimintakykyä, eikä hän siksi selviä yhtä helposti niistä tehtävistä joista hän suoriutuu hyvin silloin, kun ei ole masentunut. Aktiivisuus on vähäistä ja hidastunutta, toimeen tarttuminen on haastavaa, tarmokkuutta ja energisyyttä ei tahdo oikein löytyä. Päätöksenteko vaikeutuu ja voi tuntua hyvinkin ahdistavalta.

”Ruokakaupassa vain tuijotin leipähyllyjä, enkä osannut valita, minkä leivän ottaisin. Lopulta alkoi ahdistaa ja itkettääkin. En sitten ostanut leipää.”

Ruokailun säännöllisyyteen ja terveellisyyteen sekä muuhun henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostaminen usein vähentyy masentuneella ihmisellä. Suihkussa käyminen saattaa tuntua isolta urakalta ja siksi se jää helposti huomiseksi. Myös seksuaaliset halut ja seksistä nauttiminen heikkenevät monilla masennuksen myötä. Useasti seksuaalisuuden muutokset liittyvät masennuksen lääkitykseen, mutta ne voivat olla myös osana masennusta.

Toiminta voi olla tavalla tai toisella itseä tuhoavaa. Tämä näkyy usein vaikkapa päihteiden käytön määrissä tai tavoissa. Ei ole myöskään tavatonta, että käyttäytyminen liikenteessä tai harrastuksissa tulee jollakin tavalla itseä uhkaavaksi. Tämä heijastelee pahaa oloa, toivottomuutta ja avuttomuutta – toiveena saattaa olla, että jospa tapahtuisi jokin onnettomuus; ”pääsisin vain pois tästä kaikesta”.

Masennus voi vaikuttaa ihmisen kykyyn toimia niin paljon, että kyky opiskeluun tai työhön heikkenee selvästi. Toisilla taas masennus on enemmän mielen tasolla ja toimintaan riittää energiaa kohtalaisen hyvin.

Masennus ja mielen toiminta

Masentuneen muisti heikkenee, hajamielisyyttä, pienten ja isojen asioiden unohtelua tulee paljon. Saatat unohtaa kesken lauseen, mitä olit sanomassa. Ajattelukin käy tahmeaksi. Jos looginen ajattelu on ollut aiemmin helppoa, voi se nyt olla lähes mahdotonta. Keskittyminen lukemiseen tai toisen ihmisen pidempään jatkuvaan puheeseen on haastavaa, mahdotontakin välillä.

Tunnetilat vaihtelevat ärtymyksestä ahdistukseen ja lähes täyteen tunnetason lamaannukseen; ilottomuus ja kiinnostuksen puute ovat masennuksessa tavallista. Kuitenkin hyvän olon hetkiäkin mahtuu masentuneeseen mieleen. Tyypillisesti esimerkiksi liikunta ja mukavat hetket muiden kanssa tuovat hyvää oloa ja hyvää mieltä. Pääsääntöisesti mieliala on kuitenkin enemmän tai vähemmän matala.

Monesti masennuksesta kärsivä kokee aamun erityisen ikäväksi vuorokauden ajaksi, silloin olo on raskas ja ahdistunut. Illalla taas tuntuu usein hiukan keveämmältä ja siksi nukkumaan meno voi olla vaikeaa; ”en millään haluaisi hukata niitä vähäisiä paremman olon hetkiä nukkumiseen”.  Nämä vaihtelut liittyvät usein kehon vuorokausirytmin häiriöihin, mistä lisää myöhemmin tässä artikkelissa.

Saavutuksista ja tekemisestä nauttiminen on usein masennuksessa vaikeaa. Tyypillistä ovat myös lohduton yksinäisyys ja surumielisyyden tunteet. Toiset ihmiset ovat ikään kuin tavoittamattomissa ja joukkoon kuulumisen mukavaa kokemusta on vaikea löytää.

Tunnesäätelyjärjestelmien näkökulmasta katsottuna masennuksessa ns. uhkajärjestelmä on lähes jatkuvasti aktivoituneena. Tämä näkyy tähän järjestelmään liittyvien tunteiden hallitsevuutena. Näitä tunteita ovat:

  • ahdistus
  • surullisuus
  • lamaantuminen
  • pelot
  • vihaisuus
  • ärtyneisyys
  • inho

Vihaisuus ja inho voivat olla päällimmäisiä kokemuksia ja kääntyä pahimmillaan itseä kohtaan – itsekriittisyyden noidankehä vie tehokkaasti elävyyden ja nautinnon kokemukset ja johdattaa synkkyyteen. Apuna itsekriittisyyteen ovat ymmärtäväisyyden, ystävällisyyden ja lempeyden löytäminen suhteessa itseen, ne rakentavat tien ulos synkkyydestä.

Toisaalta taas vihaisuus tai surullisuus voivat tulla elämänhistorian kokemusten ja oppien vuoksi jollekulle pulmallisiksi. Jos näitä tunteita ei pysty itselleen sallimaan, voi niistä tulla masennuksen syy – puhutaan esimerkiksi tunnelukoista tai mielen jumeista. Joka tapauksessa näissä tilanteissa tunteiden hyväksyminen ja niihin liittyvien elämänhistorian hankaluuksien työstäminen saa masennuksen yleensä helpottamaan.

Ajattelu on kovin negatiivista. Tilanteiden ja puheiden tulkinnat heijastelevat koettua uhkaa. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja on kyllä myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat saman tien, kun ne ovat ohi. Negatiiviset ajattelun kehät ovat hyvin tyypillisiä masentuneessa mielessä.

 

”….pitäisi tehdä jotain ruokaa. Väsyttää. Ei jääkaapissakaan taida olla oikein mitään. En jaksa lähteä kauppaan. Ei minusta ole mihinkään, kun en saa kauppaankaan lähdettyä. Mitä Minskukaan mahtaa ajatella, kun en taaskaan mene kauppaan. Ei se voi minua enää pitkään jaksaa katsella. Se on varmaan ihan väsynyt minuun. Sen olis parempi olla ilman minua. Voisi etsiä itselleen paremman miehen. Voi kun voisi vain haihtua pois. Ei minusta ole kenellekään enää mitään iloa. Taidan olla ihan elinkelvoton yksilö.”

 

Ihan pienikin vastoinkäyminen voi laukaista toivottomuuden ja kelvottomuuden tunteet.

Mielessä pyörivät aika ajoin ajatukset kuolemasta ja sen helpottavuudesta. Masentuneena voi kokea, että on vain taakaksi muille ja sen takia olisi helpompi, jos kuolisi pois. Välillä ihminen voi aktiivisesti tehdä suunnitelmia oman hengen riistämiseksi.

Tärkeää on ymmärtää, että kuoleman ajatukset, toiveet ja välillä jopa suunnittelukin kuuluvat osana masennukseen.

Ne kertovat eahasta olosta. Nämä ajatukset voivat jopa tuntua helpottavilta, kun olo on kovin toivoton. Kuoleman ajatukset tarjoavat jonkinlaista lohtua. Onneksi elossa pysymisen tarve on niin syvä ja vahva, että yleensä masennuksessakin löytyy syitä kuitenkin pysytellä mukana ja antaa elämälle mahdollisuus. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista puhuminen lähes aina helpottaa. On vapauttavaa tietää, ettei ole yksin toivottomuutensa kanssa ja että muutkin ovat näitä ajatelleet ja silti päässeet taas myöhemmin elämästään nauttimaan.

Raskasmielisyys sekä kokemus elämästä ja muista etäällä olosta saa toiset masennuksessaan tarkastelemaan elämää uudella tavalla. Syvämietteisyyteen ja elämän kulun kyseenalaistamiseen voi vierähtää monia hetkiä. Tästä voi saada lohtuakin, kun näkee, ettei elämän ehkä tarvitsekaan olla ”pelkkää oravanpyörässä juoksemista ja materian keräämistä”. Usein käykin niin, että masennuksen läpi käytyään ihminen alkaa arvostaa elämässä erilaisia asioita. Masennuksesta tulee käännekohta, joka on avartanut omaa ajattelua sekä antanut uudenlaista vapauden kokemusta. Elämästä itsestään tulee arvokas, sen sijaan, että arvokasta olisi vain se, mitä elämässään voi saavuttaa.

Suhde itseen on monesti hyvin kriittinen; arvottomuuden ja tyytymättömyyden kokemukset luovat synkän varjon elämään. Häpeä onkin siten hyvin tavallinen kokemus masentuneella ihmisellä, usein se voi olla myös masennusta tuottavana ja vahvistavana tekijänä.

”Minä en ole oikeanlainen. Minussa on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, kun en pärjää.”

Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä huonompana ja joukkoon kuulumattomana. Helposti masentunut ihminen vielä vertailee itseä epäreilusti toisiin:

”Miten muut jaksavat ja pärjäävät, mutta minä en? Kukaan muu ei ole yhtä surkea kuin minä.”

Näin kuilu toisiin ihmisiin kasvaa ja kokemus yksin olemisesta, syvästä synkästä yksinäisyydestä valtaa mielen.

Ajattelun sudenkuoppien tiedostaminen ja niiden kanssa työskentely on masennuksessa tärkeää. Lisäksi erilaiset jumit tunteissa vaativat huomiota ja käsittelyä. Itsekriittisyyden purkamisessa tarvitaan yleensä työskentelyä, joka on vahvemmin tunneperäistä, kokemuksellista ja mihin ajattelulla ei oikein saa otetta.

 Mira pohdiskelee:

 ”Tää häpeä on niin kuin ihan mun ytimessä, se on löytänyt sieltä pesän, eikä lähde minnekään, vaikka kuinka yritän kääntää ajatteluani. Nyt mä huomaan, että se vaikuttaa kaikessa, mitä mä teen tai miten puhun, kun olen muiden kanssa. Mikä on kaikista hulluinta, se vaikuttaa mun tekemisissä silloinkin, kun kukaan ei ole paikalla. Ihan kuin mä pelkäisin itseni mollaavan itseäni…. Mutta niinhän mä oikeasti teenkin. Pienestäkin syystä.”

Masentuneen suhde muihin ihmisiin

Suhde toisiin ihmisiin on merkittävä osa elämää; suhteet toisiin ovat jo lähtökohtaisesti meidät luoneet ja muokanneet sellaisiksi kuin olemme. Siksi hyvän kontaktin puute toiseen ihmiseen yleensä vähintäänkin ruokkii masennusta. Usein myös ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet ovat masennuksen syynä.

Esim. Cyberball-peliä käyttävissä tutkimuksissa on todettu, että tietokoneella toisten kanssa yhdessä pelattavassa pallopelissä toisten pelaajahahmojen jättäessä sinun hahmosi ulkopuolelle (jopa silloin kun tiedät, että hahmoja eivät ohjaa toiset ihmiset, vaan tietokone), kokee ihminen hylätyksi tulemisen kokemusta ja mielialan laskua, psyykkistä kipua.

Mitä sitten tapahtuukaan todellisissa, itselle merkittävissä ihmissuhteissa, kun tulee hylätyksi, petetyksi tai muista syistä joutuu irrottautumaan itselle merkittävistä ihmisistä?

 Suhde toisiin lähes poikkeuksetta muuttuu ainakin jonkin verran silloin, kun on masentunut. Usein niiden ihmisten seura, joiden kanssa voi olla ”oma itsensä” on energisoivaa ja piristävää. Heidän kanssaan ei tarvitse esittää esimerkiksi jaksavaa ja iloista, jos se ei tunnu sillä hetkellä hyvältä. Silloin mieliala usein kevenee ja yrittämättäkin nousee hymy huulille. Taas heidän seurassa, missä ”täytyy” pitää vahvasti jonkinlaista roolia yllä, saattaa olo tulla hyvin raskaaksi ja tyhjäksi.

”Kun lähdin masentuneille tarkoitettuun IPT-ryhmään, olin aika epäileväinen. Miten ihmeessä muiden samanlaisten raskasmielisten kanssa ryhmässä oleminen voisi minua auttaa. Lähdin kuitenkin, kun psykologi sitä minulle kovasti suositteli ja ajattelin, että eipä tämä varmaan tämän pahemmaksikaan voi enää muuttua. Ryhmässä aloin tajuta, miten hienoa on, kun voi olla ja jutella ja käsitellä omia asioitaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtää masentuneena olemista. Vaikka ryhmässä käytiin läpi tosi raskaita asioita, niin siellä naurettiin myös makeimmat naurut vuosiin ja löysin sieltä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen ystävä, ihan oikeasti ystävä edelleenkin. Ja masennuskin siellä helpotti.”

Masentuneena ihminen tulee usein hyvin herkäksi toisten ihmisten negatiivisille sanoille ja eleille. Ne koetaan ja tulkitaan vahvasti ja ne saattavat jäädä oloon viipymään pitkäksikin aikaa. Jos kokemus itsestä on jo valmiiksi huono, tuottavat tällaiset negatiivisesti painottuneet kohtaamiset vain lisää itsekriittisyyttä, huonommuuden tunnetta ja kelpaamattomuuden kokemusta.

Jos itsekriittisyys ja häpeän sävyttämä olotila on vahvaa, voi ihminen alkaa masentuneena vältellä lähes kaikkia muita ihmisiä. Hänen on vaikea kokea toisten kanssa olemista hyvänä, koska hän pitää itseään koko ajan riittämättömänä tai vääränlaisena ollakseen kenellekään mukavaa seuraa.

Aiemmin hyvänä koetut sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta, puhelimeen vastaaminen voi olla ylivoimaisen raskasta ja yhteyden ottaminen toiseen ihmiseen vaatii ponnisteluja. Toisista ihmisistä tuleekin ikään kuin uhka. Siten sosiaalinen ahdistuskin on masennuksessa melko tavallista.

 ”Ajattelin soittaa pitkästä aikaa Pekalle, kun hänkin aina välillä soittelee. Mutta sitten mietin, että olen vain häiriöksi. Sillä on niin paljon muutakin ja sitten pitäisi vielä muka löytää aikaa jutella minun kanssani. Olo tuli tosi synkäksi ja soittaminen jäi.”

Kuitenkin, toisten ihmisten välittävä ja avoin tuki on korvaamattoman tärkeää masennuksesta toivuttaessa. Tämän myötä myös mahdollinen negatiivinen suhde itseen voi alkaa muovautua myönteisempään suuntaan. Siksipä vaikkapa ryhmäterapia – esimerkiksi IPT-terapia – ja myötätuntokeskeinen terapia ovat masennuksen hoidossa erittäin toimivia lähestymistapoja.

Masentuneen ystävät ja läheiset

Masentuneen ihmisen kanssa ollessaan läheinen kokee usein masentuneen avuttomuuden ja toivottomuuden tarttuvan itseensä ja vastareaktiona voi olla voimakas yllyke ratkaista masentuneen ongelmat, jotta saisi tämän ”piristymään”. Voi olla vaikeaa pysähtyä vain olemaan hänen kanssaan ja jakamaan hänen maailmaansa, koska se voidaan kokea – ihan ymmärrettävästi – ankeana ja masentavana.

Ei ole tavatonta, että läheinen ehdottaa itse hyväksi kokemiaan tai jostakin kuulemiaan yksinkertaisia ratkaisuja – jokin lisäravinne, liikunta, aamulla aikaisemmin herääminen yms.. Nämä on ehkä jo kokeiltu tai puhti ei nyt vain niihin riitä. Masennuksesta kärsivä saattaa jo tietää, että nekin ovat kyllä hyviä asioita, mutta eivät pelkästään ratkaise hänen masennustaan. Hän voi loukkaantua ja kokea, ettei toinen ymmärrä häntä ja läheinen taas ihmetellä, miksen hänen hyvää tarkoittavia neuvojaan kuunnella.

Sosiaalinen tuki on kuitenkin masennuksessa merkittävä voimavara. Masentuneen ihmisen kohtaamisessa onkin hyvä muistaa, että jo yhdessä olemisella, pienellä juttutuokiolla tai kahvilla käymisellä voi suoda hänelle tuota tärkeää ja luonnollista, elpymistä vahvistavaa tukea.

Masennus kehossa

Kehon matala-asteinen tulehdustila näyttää liittyvän masennukseen. Hormonaaliset – kortisoli, vasopressiini ja oksitosiini – tekijät ovat myös osa masennuksen kehollisuutta. Toisilla kortisolin määrä verenkierrossa on tavallista suurempi, toisilla taas vähäisempi. Vasopressiini tuottaa ahdistuneisuutta ja masennusta. Oksitosiini taas on kehon oma masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta helpottava hormoni. Sitä erittyy erityisesti avoimissa ja välittävissä kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa sekä itsemyötätunnossa.

Kehon rytmisyyden häiriintyminen on yksi merkittävä biologinen tekijä masennuksessa. Vuorokausi- eli sirkadiaaninen rytmi, joka määrittelee uni-valve –rytmiä, heikkenee, viivästyy tai hajoaa. Kun rytmi viivästyy, nukkumaan meno on vaikeaa ja aamulla kunnolla herääminen voi viedä pitkään, tuntejakin heräämisen jälkeen. Myös masennukseen usein liittyvä aamuyön heräily on yleensä merkki rytmin häiriintymisestä. Rytmin ongelmat vaikuttavat myös unen rakenteisiin – REM-vaiheen ja syvän unen vaiheiden määrään. Rytmi voi heiketä myös niinkin paljon, että yöllä ei saa enää nukuttua juuri lainkaan ja päivällä tuntee olevansa kuin zombi, hereillä, mutta ei ihan kuitenkaan. Rytmin häiriintyminen tuottaa uniongelmien lisäksi kehollista raskautta, tahmeutta, energisyyden vähäisyyttä ja toimintatarmon puutetta

Sirkadiaaniseen rytmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa melko helposti. Valoisuuden vaihtelut ovat merkittävä vaikuttava tekijä aivoissamme sijaitsevalle keskuskellolle, pienelle suprakiasmaattiselle tumakkeelle. Tuo pieni tumake on keskeinen säätelijä sirkadiaanisessa rytmissä. Tarkemmin tästä voit lukea artikkelistamme ”Aikabiologiset hoidot eli rytmit masennuksessa”.

 ”Mä vaan makoilen sängyssä, puoliso kuorsaa hiljaa vieressä, perintökello tikittää keittiössä. Nousen usein katselemaan ikkunasta, kun ulkona on pimeää, eikä tapahdu mitään. Joskus joku yöllinen kulkija tai taksi kulkee kadulla ja niiden katseleminen tuntuu kuin unelta. Sitten menen takaisin sänkyyn, tunnen pikkuhiljaa unen hiipivän lähemmäs, yhtäkkiä hengähdän nopeasti ja olen taas ihan hereillä. Päivällä kuljen työpaikan käytävillä ja ihmiset näyttävät vähän kummallisilta. Kuulunkohan tänne ollenkaan? Puhun tärkeitä työasioita palaverissa työkavereiden kanssa, enkä hetken päästä muista edes palaverissa olleenikaan. Tämä on aika kummallista, mutta siinä on samalla jotain oudolla tavalla kiehtovaa, olla kuin omassa harmaassa pilvessään kulkeva hiukan elämästä irrallinen olento. Ovatkohan muut kokeneet mitään tällaista?”

Ruokahalussa tapahtuu muutoksia, toinen ei syö juuri lainkaan ja toinen suorastaan ahmii herkkuja. Monet huomaavat painon nousevan ja painon hallinta voi olla tuskallisenkin vaikeaa. Jos käyttää masennuslääkitystä, voivat painonhallinnan vaikeudet liittyä siihen. Mutta myös aineenvaihdunnan muutokset masennuksen myötä vaikuttavat useilla siten, että kiloja kertyy herkästi ja niiden pudottaminen käy kovin hankalaksi.

Aivoissa tapahtuu muutoksia masennukseen liittyen. Kuitenkin aivotutkimusten tulokset suhteessa masennukseen näyttävät koko ajan muuttuvan ja välillä varmana tietona pidetty tekijä aivojen tasolla osoittautuukin olevan vähän tai ei lainkaan vaikuttava asia masentuneessa tilassa. Esimerkiksi pitkään masennusta varmana selittävänä tekijänä käytetty ”serotoniiniteoria” ei ole saanut tutkimuksista tukea.

Näyttää kuitenkin olevan melko varmaa, että aivotkin vaikuttavat masentuneilta eli hermoverkosto on lamaantuneena, viestien kulkeminen hermosolujen välillä vähenee. Myös aivojen tunnekeskuksissa – mantelitumake syvällä aivojen sisällä ja limbinen järjestelmä ns. keskiaivoissa, hippokampus sekä etuaivokuorella olevat tunteiden säätelyyn liittyvät osat – toiminta on masennuksessa toisenlaista kuin tilanteessa, missä masennusta ei ole ja tunne-elämän vaihtelut ovat enemmän tasapainossa.

Aivojen muutokset, sekä toiminnalliset että rakenteelliset ovat kuitenkin palautuvia. Ravintoaineista erityisesti Omega 3 on selvästi hyväksi hippokampuksen palautumiselle. Hippokampusta elvyttää myös säännöllinen, peruskuntoa parantava liikunta. Toimiva psykoterapia myös tuottaa aivoissa sekä toiminnallisia että rakenteellisia muutoksia.

Masentuneisuus on tavallista

Eläinten masennusta on myös tutkittu. Esimerkiksi akvaariokalat käyttäytyvät hyvin masentuneen oloisesti, jos ne on altistettu kohtuullisen pitkäksi aikaa uhkaavaan tilanteeseen eli niitä saalistavan kalan kanssa samaan tankkiin. Kun ne saavat rauhan saalistajaltaan, ne toipuvat pikkuhiljaa takaisin normaaliin tilaansa. Meitä geneettisesti hiukan lähempänä olevat kädelliset eli apinat myös selvästi näyttävät masentuvan, jos ne vaikkapa menettävät asemansa laumassa.

Kun muita kädellisiä on tutkittu, on huomattu, että lauma- eli sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvät sekä masennus että ahdistus olennaisina tekijöinä. Nämä kaksi ovat suhteessa toisiinsa. Masentuneisuus liittyy apinalaumassa aseman menettämiseen – masennus ikään kuin auttaa irrottautumaan siitä asemasta, missä on ollut. Masentunut lauman jäsen vetäytyy yksikseen apaattisena lauman laitamille. Ahdistus taas saa yksilön käyttäytymään suhteessa toisiin siten, että hänet koetaan ei-uhkaavaksi muiden silmissä. Näin hänet voidaan ottaa takaisin mukaan osalliseksi ja suoda hänelle paikka laumassa. Masennus siis saa vetäytymään syrjään ja irrottautumaan, ahdistus auttaa takaisin muiden luo uudestaan.

Toki tämä on ihmisellä hiukan mutkikkaampaa – tähän vaikuttaa erityisesti kehittynyt ajattelumme, itsetarkkailumme ja kykymme ymmärtää toisten mieltä. Koska pystymme irtautumaan ajattelumme avulla käsillä olevasta hetkestä, pystymme miettimään vaikkapa näin:

”Mitä, jos ne ei oikeasti haluakaan minua mukaan, niillä on joku taka-ajatus”

 ”Aina minä jään syrjään, muut saa kauneimmat tytöt itselleen. En koskaan löydä itselleni tyttöystävää.”

 ”Mulla on tosi huonot sosiaaliset taidot, ei minun kanssa kukaan halua kuitenkaan tehdä mitään.”

Ja nämä yleistävät ajatukset alkavat muokata käsitystä itsestä arvottomana, huonompana, mukaan kelpaamattomana.

Ihmisyhteisöissä on evoluutionäkökulma valottanut masennusta siten, että tasa-arvoisessa yhteisössä, missä jokainen jäsen on arvostettu ja tarpeellinen osa kokonaisuutta, ei masennusta esiinny. Tasa-arvoinen, arvostava, hyväksyvä, myötäelävä ilmapiiri suojaa masennukselta.

Kilpailua, parempana olemista ja oman edun tavoittelua korostetaan melko paljon nykyään. Masennukselta taas näyttävät suojaavan tasavertaisuus ja molemmin puoleinen arvostaminen. Esimerkiksi kulttuurien ja evoluution vaikutuksia tutkiva psykologia (mm. Coren Apicella), ihmisten välisiä suhteita tutkiva neurobiologia (mm. Daniel Siegel) ja myötätuntokeskeinen näkökulma (mm. Paul Gilbert) viittaavat vahvasti tähän suuntaan.

Voisiko olla niin, että meidän kehittyneille aivoillemme ja ajattelukyvyllemme eivät oikein epätasavertaisuus ja kilpailun korostaminen sovi?

Jospa nämä luovatkin sen tyyppisen orientaation elämään ja toisiin ihmisiin, mihin vääjäämättä kuuluu myös suurempi haavoittuvuus masennukseen?

Entäpä jos ihmisyys voisikin kukoistaa parhaiten silloin, kun toimitaan yhteistyössä tasavertaisina, iloitaan sekä muiden että itsen onnistumisista ja myötäeletään kärsimyksissä?

Masennuslääkeriippuvuus – Vaiettu kansantauti

Masennuslääkeriippuvuus – Vaiettu kansantauti

Masennuslääkeriippuvuus

Kirjoitin taannoin blogin masennuslääkkeiden vieroitusoireista.  Sain siihen liittyviä viestejä sen jälkeen sadoittain. Lähes kaikki kertoivat saman omakohtaisen tarinan: Kirjoittaja oli saanut pulmiinsa – usein ”varmuuden vuoksi” – turvallisia masennuslääkkeitä.

Epäileviä oli rauhoitettu kertomalla ”Niitä syö niin moni, että kyllä niiden täytyy olla ihan turvallisia”.

Kun aineiden käyttöä oli yritetty lopetettaa, olivat kammottavat oireet ilmestyneet. Terveydenhuollossa oli suhtauduttu henkilön kokemuksiin epäuskoisesti ja kerrottu ettei masennuslääkkeistä mitään riippuvuutta ja vieroitusoireita tule. Joillekin ehkä vähäisiä lopetusoireita. Jokin uusi psyykkinen sairaus oli puhjennut. Tai alkuperäinen masennus vaati jatkuvaa lääkintää.

Kirjoittajat toivoivat lisäksi neuvoja tilanteeseensa. Valitettavasti en ole kaikille voinut vastata.
Kaikki masennuslääkkeiden käyttäjät eivät koe vieroitusoireita lopettaessaan. Silti suomalaisistakin ainakin satatuhatta niitä lienee kokenut. Valitettavan monilla ne ovat vaikeita, sitkeitä ja elämää hallitsevia.

Riippuvuus ja vieroitusoireet, vai lopetusoireet

 Olen käynyt useita keskusteluja siitä, aiheuttaako masennuslääkitys riippuvuutta. Moni yhdistää ”riippuvuuden” addiktioon, jossa käyttäjä haluaa yhä suurempia määriä jotain itselleen nautintoa tuottavaa ainetta. SSRI ja SNRI aineet eivät vaikuta näin. Fyysistä riippuvuutta ne kuitenkin aiheuttavat.

Keho joutuu niitä käytettäessä sopeutumaan varsin poikkeuksellisiin välittäjäainepitoisuuksiin. Se mukautuu niihin vähitellen muuttamalla omaa toimintaansa. (mm. vähentämällä reseptorien määrää). Jos ne lopetetaan, uusi haaste keholle on vaikea.

Englannin sana ”dependency” kuvaa SSRI riippuvuutta paremmin kuin sana ”addiction”.

Tapaus Cymbalta

Suomessakin laajasti käytetty Cymbalta eli duloksetiini on ns. SNRI masennuslääke. Sen vieroitusoireet tai paremminkin niiden salailu ovat joutuneet USA.ssa laajan huomion kohteeksi.

Vuonna 2004 valmistaja Ely Lilly sai luvan myydä Cymbaltaa. Jo 2005 julkaistiin tutkimus, josta kävi ilmi, että 44 prosenttia Cymbaltan käyttäjistä sai lopettaessaan vieroitusoireita. Vaikeita oireita oli 10 – 17%. Tutkimuksen oli tehnyt Eli Lilly itse. (Myöhemmin Lillyn tutkimuksissa osoittautui, että hieman yli puolet sai vieroitusoireita.)

Selvitäkseen pulmasta Lilly laittoi lääkepurkkiin ja esitteisiin tiedon ”vieroitusoireiden riski on suurempi tai yhtäsuuri kuin 1 prosentti. (”Risk of withdrawal effects is greater than or equal to 1%”) Totta, mutta hyvin harhaanjohtavaa.

FDA eli USA:n lääke- ja elintarvikevirasto totesi vuonna 2009 mm:

  • Cymbaltan lopetusoireisto on vakavampi ja paljon yleisempi kuin Eli Lilly on myöntänyt.
  • Lillyn myyntiedustajat ja markkinointimateriaali eivät kerro lääkäreille riittävästi lopetusoireiston yleisyydestä ja vakavuudesta.

Eli Lilly myi Cymbaltaa seuraavina vuosina valtavasti. Vuonna 2013 sitä myytiin 5 miljardin dollarin arvosta!

Lopulta osa vaikeita vieroitusoireita saaneista, joukossa myös lääkäreitä, huomasi Lillyn tietoisesti erehdyttäneen heitä.

Varsin monia oikeusjuttuja nostettiin. Tuotteen valmistaja Eli Lilly myönsi tieneensä cymbaltan aiheuttavan yleisesti vaikeita vieroitusoireita, mutta syytti lääkäreitä siitä, että he eivät ole varoittaneet potilaita. Lääkärit eivät – asiantuntijoina – olisi saaneet luottaa heidän markkinointiviestintäänsä.

2016 lopussa Lilly teki sopimuksen yli 200 vieroitusoireista kärsineen henkilön kanssa oikeusjuttujen päättämisestä. Rahallisen korvauksen määrää ei ole julkaistu.

Asianajaryhmät, jotka ovat erikoistuneet Cymbalta oikeusjuttuihin kilpailevat nyt netissä asiakkaista: https://attorneygroup.com/lawsuits/bad-drugs/cymbalta-lawsuit-attorneys/

Miten masennuslääkkeiden käytön voi lopettaa?

Masennuslääkkeiden lopettamisesta tiedetään liian vähän. Hyvin hidas lopettaminen vähentää hankalien vieroitusoireiden todennäköisyyttä. Hidas tarkoittaa kuukausien ja vuosien kuluessa tapahtuvaa vaiheittaista vähentämistä. Riittävän hitaan lopettamisen mahdollistamiseksi kannattaa usein lääke vaihtaa nestemäiseen muotoon. Osa aihetta pohtineista kannattaa käytetyn SSRI aineen vaihtamista sellaiseen, joka mahdollisimman hitaasti poistuu kehosta eli jolla on pitkä ns. puoliintumisaika. Psykologinen ja sosiaalinen tuki on tärkeää onnistumiselle.

SSRI Vieroitusryhmä
SSRI vieroitusryhmä kokoontuu Helsingissä, Lapinlahden lähteessä keskiviikkoisin. Lisätietoja siitä saa vaikkapa liittymälle sen Facebook ryhmään osoitteessa: https://www.facebook.com/groups/786393404802840/

Hyviä nettiosoitteita

Englanninkielisen tutkimusaineiston hyvä luettelo ja esittely löytyy osoitteesta:

Professori David Healyn perustamalta sivustolta löydät laajalti tietoa reseptilääkkeiden vaikutuksista:

Uusi kansainvälinen aihetta edistävä järjestö perustettiin viime vuoden lopulla. Paikalla suomesta oli mm. professori Jaakko Seikkula. Tapaamisen sisällöt voi katsoa videoina:

Osallistu keskusteluun

Onko sinulla kokemuksia masennuslääkkeiden lopettamisesta? Kirjoita kommenttisi julkiseksi alla olevan kommentointilaatikon avulla.

Ahdistus

Ahdistus

Ahdistus on moninainen tila ja kokemus. Se on osa normaalia ihmisen elämää, mutta siitä voi tulla myös niin vahva ja vallitseva kokemus, että sen kanssa eläminen käy hyvin vaikeaksi. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi näitä erilaisia näkökulmia ja vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, millä eri taivoilla ahdistukseen voidaan vaikuttaa.

Ahdistuksen kehollinen kokemus

Kehollisesti ahdistusta kuvataan levottomuutena, hermostuneisuutena, tuskaisuutena, jatkuvana pelästyksen kokemuksena. Hengitys on ahdistuksessa usein melko pinnallista, sydämen syke voi nousta, kurkussa ja rintakehällä tuntua eriasteista puristuksen tai kiristyksen tunnetta. Vatsassa ahdistus tuntuu levottomuutena, puristuksena, solmussa olon kokemuksena, vatsan ”ylösalaisin” kääntymisenä ja myös etovana olona, joskus jopa niin pitkälle, että täytyy oksentaa.

Ahdistuksen tunnekokemus

Ahdistus herää usein silloin, kun jokin luonnollinen sisäinen virittyminen, sen tiedostaminen sekä ilmaiseminen tavalla tai toisella estyy. Henkilö on jostakin syystä oppinut säätelemään liiaksi omaa kokemustansa – kehollista ja tunnetta – ikään kuin pidättämällä sitä, mikä kääntyy siten herkästi epämääräiseksi ahdistukseksi.

Hyvin tyypillistä on, että vaikkapa lapsuudessa on saanut huomata ja kuulla, että jonkin tunteen ilmaisu ei ole sallittua tai jopa että tunne itsessään ei ole sallittu. Silloin lapsi sopeutuu näihin ”sääntöihin” ja alkaa säädellä omaa ilmaisuaan ja jopa kokemustaan. Kun kuitenkin kaikki tunteet ovat ihmiselle luonnollisia, eivät nämä tunteet tosiasiassa häviä mihinkään, vaan alkavat tuottaa ns. signaaliahdistusta eli ahdistus tulee merkiksi siitä, että jotakin väärää on tapahtumassa. Tämä kaikki on usein kuitenkin sen verran epämääräisesti tiedostettua, että kokemuksena on vain ahdistus ja sen kanssa yritetään jotenkin pärjätä.

Tunteena ahdistus on pelon kaltainen. Se koetaan luottamuksen ja turvallisuuden puutteena. Vastakohtana ahdistukselle tunteissa on siten turvallisuuden kokemus, minkä vahvistaminen on ahdistuksen hoidossa tärkeää.

Ajattelu

Ahdistuksen kokemukseen liittyvät yleensä ajattelun tavat, jotka taas herkästi ruokkivat ahdistuneisuutta lisää. Murehtiminen, huolestuneisuus ja ylipäätään ajattelulla tästä hetkestä irtautuminen esim. tulevaisuuden riskien miettimiseen ovat tyypillisiä ahdistuksen osatekijöitä ajattelun tasolla.

Evoluutionäkökulmasta katsottuna riskien kartoittelu on ollut yksi elinehtomme, jotta olemme voineet välttää elämää uhkaavat riskit sekä valmistautua niihin. Tämän ajatellaan olevan yksi syy siihen, että ajattelumme herkästi painottuu negatiiviseen, mikä korostuu erityisesti stressaavissa tilanteissa tai ajanjaksoissa. Negatiivisten ajatusten pyörittely saattaa tulla tavaksi ja silloin siitä tulee ahdistusherkkyyttä ruokkiva tekijä.

Uhan kokemus

Ahdistuksessa siis ajattelu suuntautuu usein tuleviin uhkiin eli fokus on jossakin muussa kuin tämän hetken tilanteessa. Tai fokus voi olla oman kehon tarkkailussa liiallisella ja negatiivisella tavalla. Itsetarkkailu voi muodostua ihmisellä niin isoksi osaksi olemisen tapaa, että lähes mikä tahansa kokemus alkaa tuntua uhkaavalta eli siten tuntua ahdistavalta. Käytännössä siis tarkkaavaisuuden suuntaamisen tapa voi olla lähtökohtaisesti ikävyyksiä ennakoiva ja siten ahdistuksen lähde. Tässä tärkeänä muutosta vaikuttavana tekijänä on opetella uudenlaista tapaa tarkastella itseään, ympäristöään ja tulevaisuutta.

Aivot

Mantelitumake syvällä aivojen pohjaosissa on yksi merkittävä rakenne ahdistuksen kokemuksessa. Tämä tumake on ikään kuin vartija, joka hälyttää mahdollisesta vaarasta, mikä viesti tulkitaan keskiaivoissa, hypotalamuksessa salamannopeasti. Sieltä taas ohjautuu sähköisten ja hormonaalisten viestien kautta tieto koko kehoon, joka valmistautuu mahdolliseen uhkaan. Ihmisen kokemuksena on ahdistus, pelko, vihaisuus tai jähmettyminen riippuen tilanteesta sekä ihmisestä. Mantelitumakkeen hälytys voi liittyä kehon sisäisiin tiloihin tai ulkoiseen tilanteeseen. Ulkoinen tilanne voi olla suojatiellä ollessa kovaa vauhtia kohti tuleva auto, sähköposti tai vaikkapa juttukaverin lause eli käytännössä melkein mitä tahansa.

Autonominen hermosto

Ahdistuksessa siis aivoissa laukaistaan hälytykset päälle. Tähän hälytykseen vastaa kehon autonominen hermosto eli hermosto, johon ei voi tahdolla vaikuttaa ja joka säätelee kehon vireystilaa mm. sydämen, hengityksen, lihaksiston ja ruuansulatuselimistön toiminnassa. Autonomisen hermoston vireystilaa nostava osa aktivoituu vahvasti ja keho valmistautuu vaaran kohtaamiseen. Tähän liittyy ahdistukseen liittyvä uhan kokemus, koska silloin ns. uhkajärjestelmä aktivoituu fysiologisesti. Tämä järjestelmä vaatii rauhoittuakseen jonkinlaisen viestin vaaran väistymisestä, mikä on yksi ahdistuksen hoitoon kiinteästi liittyvä näkökulma.

Stressi

Liiallinen, pitkään jatkuva kuormitustila, joka voi johtua liian suuresta työkuormasta, vaikeuksista ihmissuhteessa, työttömyydestä ja monesta muusta tekijästä, tuottaa negatiivista stressiä. Stressi on kehollisesti muun muassa autonomisen hermoston ylivirittyneisyystila, mikä tunteena koetaan ahdistuksena ja myös ärsyyntymisherkkyytenä. Ahdistus kertoo silloin: ”tätä kannattaa välttää” – se yrittää ohjata pois kuormituksen lähteestä. Tässä ahdistus voi toimia hyvällä tavalla ohjaavana tekijänä muutokseen. Muutos voi olla ulkoisen tekijän muuttamista, oman suhteen muokkaamista ulkoisiin tekijöihin tai muuta sisäistä muutosta.

Sosiaalinen ahdistus

Sosiaalisesta ahdistuksesta ajatellaan, että meidän pitkälle kehittynyt ajattelun kykymme sekä vahva sosiaalinen suuntautuneisuutemme – mikä on myös nähtävissä aivojen tasolla – muodostavat yhdessä riskin nimenomaan sosiaalisten tilanteiden ahdistavuudelle. Itsen tiedostaminen, ymmärrys sosiaalisista normeista sekä kiinteästi sosiaalisuuteen liittyvät tunnekokemukset, kuten nolous ja häpeä ovat ainesosat, joiden yhteisvaikutukset tuottavat helposti ahdistuneisuutta. Mitä enemmän on elämänsä varrella kokenut ikäviä tai nolostuttavia tilanteita ihmisten kanssa sitä herkemmin sosiaaliset tilanteet ovat ahdistusta tuottavia. Riittävä turvallisuuden tunne suhteessa muihin ihmisiin, varsinkin uusiin ihmisiin on silloin puutteellinen

Menetykset ja traumat

Jokin yksittäinen asia elämässä (kuten työ, jokin rooli, status yms.) tai ihmissuhde voi olla hyvin merkittävä tekijä turvallisuuden tunteen ja luottamuksen kokemuksen ylläpitäjänä. Jos tuollaisen tekijän menettää, voi seurauksena olla hyvinkin vahva ahdistuksen kokemus; silloin ahdistus voidaan kokea synkkänä, piinaavana yksinäisyytenä, mistä ei löydä tietä ulos.

Traumaattiset tapahtumat elämässä altistavat voimakkaalle ahdistukselle. Jos jokin tilanne jollakin tavalla muistuttaa traumaattisesta tapahtumasta, voi reaktiona olla ahdistus – jopa paniikkikohtaukseksi kasvava kokemus.

Menetysten ja traumojen työstäminen näissä tilanteissa helpottaa myös ahdistuksen kokemusta.

Suhde ahdistukseen

Normaalista, ihmisyyteen kuuluvasta ahdistuksesta voi tulla myös ahdistuksen lähde. Silloin ahdistuksen kokemus ei jostakin syystä ole ihmisen mielessä luvallinen, vaan sitä on yritettävä välttää kaikin mahdollisin tavoin. Tässä tapauksessa ahdistus kumuloituu vahvaksi, jopa sietämättömäksi kokemukseksi.

Ahdistuksen hoito

Kun ahdistus tulee pulmalliseksi tai sietämättömäksi, on sitä hyvä hoitaa. Ahdistuksen hoidon on hyvä olla moninäkökulmaista, kuten ahdistus myös tilana on. Ahdistuksen vaikuttavassa hoidossa on yleensä mukana ainakin seuraavia näkökulmia: turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen, uhkajärjestelmän rauhoittaminen, suhde kehon tapahtumiin, suhde tunteisiin ja tunneilmaisu, ajatteluun vaikuttaminen sekä suhde ahdistukseen.

Haluatko apua ahdistukseen? 

Varaa aika ja tule juttelemaan: Varaa aika tästä.

Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Ihmiselle on hyödyllistä olla itselleen armollinen ja tuntea myötätuntoa sekä muita ihmisiä, että itseä kohtaan. Myötätuntoisuus on ihmiskunnan historian aikana ollut tärkeässä roolissa lajimme kehittymisen kannalta.

Nykyään myötätuntoon kiinnitetään kuitenkin liian vähän huomiota. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten myötätuntokeskeistyyttä voidaan käyttää osana terapiaa. Artikkeli on jaettu seuraaviin osa-alueisiin:

  • Myötätunto
  • Itsemyötätunto
  • Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta
  • Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena
  • Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana
  • Lisää luettavaa

Varaa aika vastaanotolta

Voit varata ajan  Mielipalveluista klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Klikkaa ja varaa aika

Myötätunto

Myötätunto on inhimillinen ominaisuus, joka perustuu sosiaalisuuteen. Yhteys toisiin ihmisiin on ihmiskunnan historiassa ollut aina elinehtomme. Myötätuntoisuus on sekä kokemuksellinen että fysiologinen tapahtuma. Se on myös erittäin merkittävä tekijä psyykkiselle tasapainolle ja hyvinvoinnille.

Myötätunto ei ole kuitenkaan pelkästään ihmiselle ominaista, vaan se näkyy myös monilla sosiaalisilla nisäkkäillä. Tästä esimerkkinä se miten poikasista huolehditaan laumassa ja miten ylipäänsä lauma suojelee siihen kuuluvia yksilöitä.

Myötätunto on sellainen kokemus ja suhde toisen ihmisen kärsimykseen, johon liittyy halu auttaa ja tukea toista hänen tilanteessaan. Myötätuntoon liittyy empatian kyky, joka auttaa ymmärtämään toisen kokemusta. Myötätuntoon kuuluu kuitenkin myös paljon muuta.

Myötätunto on aktiivista pyrkimystä tehdä jotakin, jotta toisen kärsimys helpottaisi.

Myötätuntoa voisi kuvailla vaikkapa ymmärtäväksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi tukena olemisen tavaksi.

Myötätunto ei ole sääliä, sillä sääliin liittyy aina epätasa-arvoinen suhtautuminen.

Myötätuntoinen tapa suhtautua ja toimia on tasavertainen, siihen sisältyy ymmärrys siitä, että itsellä voi olla tai on mahdollisesti ollut samankaltaista kärsimystä.

Myötätuntoon siis sisältyy ymmärrys yhteisestä, jaetusta ihmisyydestä.

Myötätuntoinen tapa kohdata toisen ihmisen hätää ja kärsimystä aktivoi rauhoittumista, joka voidaan tunnekokemuksen lisäksi nähdä myös aivojen ja muun kehon fysiologian tasolla. Tämä tunneperäinen ja kehollinen rauhoittuminen luo perustaa mm. masennuksen ja ahdistuksen lievittymiselle ja vaikuttaa helpottavasti myös moniin muihin psyykkisiin oireisiin. Se mahdollistaa turvallisuuden tunteen vahvistumisen, joka puolestaan tuottaa avoimempaa ja joustavampaa suhdetta ympäristöönsä. Näin syntyy psyykkistä kärsimystä vähentävä eli toipumista vahvistava myönteinen kehä.

Itsemyötätunto

Myötätunto itseä kohtaan eli itsemyötätunto on paljon tutkittu näkökulma inhimillisen hyvinvoinnin vahvistamisessa, sekä ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Johtavia tutkijoita tällä alueella ovat jo pitkään olleet Kristin Neff, Chistopher Germer Yhdysvalloista ja Paul Gilbert Englannista.

Itsemyötätunto eroaa esimerkiksi itsetunnosta siinä, että itsetunto nojaa vahvasti ulkoisiin saavutuksiin ja menestykseen. Siten itsetunto on myös herkemmin ulkoisille vaikutuksille altis kuin itsemyötätunto.

Itsetuntoon myös usein liittyy vertailu; ihmiselle, jolla on hyvä itsetunto, on tyypillistä nähdä itsensä hiukan optimistisemmin kuin mikä on todellisuus. Useimmat ihmiset esimerkiksi ajattelevat olevansa hiukan keskimääräistä parempia autolla ajajia. Tämä sama positiivinen vääristymä on useimmilla melko vahvasti mukana elämän eri osa-alueilla. Tutkimusten mukaan tämä on ollut yksi merkittävä tekijä siinä, että ihmisen mieliala pysyy hyvänä. Kuten arvata saattaa, on tämän positiivisen vääristymän tasapaino kuitenkin melko epävarmalla pohjalla.

Todellisuudessa lähes kaikki eivät voi olla hiukan keskimääräistä parempia. Kolikon kääntöpuoli tässä onkin se, että vertailu saattaa kääntyä – ja usein kääntyykin – päälaelleen ja ihminen alkaa nähdä itsensä vertailussa lähes täysin altavastaajana, häviäjänä. Silloin kokemuksena on yleensä ahdistus ja mielialan lasku.

Itsemyötätunto taas perustuu muuhun kuin itsetuntoon ja itsen vertailuun muiden kanssa. Itsemyötätunnon myönteinen suhtautuminen itseen ei ole riippuvainen suorittamisesta ja onnistumisista. Se on ehdoista vapaata lämmintä suhtautumista itseen. Se näyttää suojaavan murehtimisen, itsekritiikin ja yksinäisyyden negatiivisilta vaikutuksilta.

Itsemyötätunto ei ole ”millään ei ole mitään väliä” –asenne. Se on pikemminkin kannustava ja rohkaiseva suhde itseen silloin, kun on tärkeä suoriutua ja tavoitella jotakin. Itsemyötätuntoisena ihmisenä annat itsellesi hyvää palautetta saavutuksista ja myös yrittämisestä. Se on suhtautumistapana ymmärtävä ja lohduttava, kun epäonnistut, teet virheitä tai olet tavalla tai toisella ”heikoilla”.

Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta:

  1. Ystävällisyys – ystävällinen ja ymmärtävä asenne itseä kohtaan vaikeissa hetkissä ja kokemuksissa.
  2. Yhteinen inhimillisyys – omien kokemusten näkeminen osana laajempaa ihmisen elämää sen sijaan, että ne näkisi eristävänä, erillisyyttä korostavina kokemuksina.
  3. Tietoinen läsnäolo – vaikeiden kokemusten ja ajatusten tiedostaminen ja hyväksyminen sen sijaan, että sukeltaa niihin saaden aikaiseksi mielen negatiivisia kehiä, jotka herkästi tulevat ainoaksi totuudeksi.

Itsekriittisyys itsemyötätunnon vastakohtana

Itsemyötätunnon vastavoimana voidaan nähdä mielen vaikeita kokemuksia ja yksinäisyyden kokemusta vahvistava itsekriittisyys. Itsekriittinen ihminen on itselleen ankara ja kovn. Kun hän kokee jonkin asian menneen toisin, kuin mikä oli tavoite tai jos jokin menee pieleen pienesti tai isosti. Itsekriittisyys altistaa tutkimusten mukaan selvästi psyykkiselle kärsimyselle ja mielenterveyden häiriöille.

Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena

Tutkimusten mukaan itsemyötätuntoiset ihmiset saavuttavat pitkän tähtäimen tavoitteitaan paremmin kuin itseensä kriittisesti suhtautuvat ihmiset. Ja mikä on erityisen tärkeää, itsemyötätuntoiset ihmiset selviävät elämän vaikeista paikoista ja ajoista paremmin eteenpäin kuin ne, joilla ei itsemyötätuntoa juurikaan ole. Tätä selviämisen kykyä nimetään resilienssiksi.  Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat vähemmän ahdistuneita ja masentuneita kuin ei-itsemyötätuntoiset. Itsemyötätunnon harjoittelua on käytetty hyvin tuloksin ahdistuksen ja masennuksen hoidossa.

Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana

Kaiken edellä kuvatun vuoksi myötätuntokeskeisyys on toipumiseen tähtäävässä työskentelyssä erittäin merkittävä terapeuttinen tekijä. Itsemyötätuntoisen suhtautumistavan oppiminen ja vahvistaminen onnistuu parhaiten sellaisessa ilmapiirissä, missä tällainen ystävällinen, arvostava ja myötätuntoinen suhtautuminen on vuorovaikutuksessa koko ajan mukana.

Lisää luettavaa

Alla linkkejä yllämainittujen tutkijoiden sivustoille sekä muutamiin itsemyötätunnon tutkimusartikkeleihin, englanniksi:

Artikkelit:

Tutkimusartikkeleita & -abstrakteja:

  • A neurobehavioral model of affiliative bonding: implications for conceptualizing a human trait of affiliation.
    Depue RA1, Morrone-Strupinsky JV., 2005
Mitä on Gestalt-psykoterapia?

Mitä on Gestalt-psykoterapia?

Psykoterapiasuuntauksia on monia. Gestal-terapia on yksi niistä. Sen tarkoituksena on löytää ja saada käyttöön ihmisen omat voimavarat eli sen lähtökohta on myönteinen ja ihmisen ainutkertaisuutta korostava. Gestal-terapia erottuu monesta muusta suuntauksesta mm. holistisen näkökulmansa takia. Alla kerrotaan tästä suuntauksesta hieman tarkemmin keskittyen sen muutamaan keskeiseen näkökulmaan.

Artikkelissa esitellään seuraavat asiat:

  • Gestalt-terapian tavoite
  • Ihmiskäsitys
  • Työskentelyn tavat – kontakti
  • Työskentelyn tavat – tiedostaminen
  • Työskentelyn tavat – tässä ja nyt
  • Asiakkaan ja terapeutin suhde Gestalt-terapiassa

Varaa aika Gestalt-terapiaan

Voit varata ajan Gestalt-terapiaan Mielipalveluista klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Klikkaa ja varaa aika

Gestalt-terapian tavoite

Gestalt-terapian tavoitteita ovat mm.

  • Eheytyminen
  • Omana itsenään elämässä eläminen
  • Spontaanius
  • Luova sopeutuminen omana itsenään omaan ympäristöönsä.

Terapian vaikutus alkaa näkyä yleensä kasvaneena itsetuntemuksena sekä hyvinvointina. Psyykkisten oireiden helpottuminen tapahtuu vähitellen tavoitteita kohti mentäessä. Gestalt-terapiassa tavoitteet ovat jokaiselle ihmiselle ainutkertaisia ja ainutlaatuisia – hänen itsensä näköisiä.

Ihmiskäsitys

Ihminen nähdään osana omaa elinympäristöään – omaa kenttäänsä. Ihminen ja hänen elämänsä nähdään holistisesti eli monimuotoisena ja monesta näkökulmasta koostuvana kokonaisuutena.

Ihminen on myös dynaaminen eli jatkuvasti muuttuva, eri tilanteissa aina hiukan erilainen ja elämän myötä paljonkin muuttuva. Ihmisen eläminen ja kokeminen liittyvät aina monella tavalla hänen tilanteeseensa, ihmissuhteisiin, ympäristöönsä – sekä tämän hetkiseen että mielessä elävään elämänhistoriaan.

Ihminen on osa verkostoa, jossa jokainen osallinen on monella tavalla sekä vastuullinen että riippuvainen.  Tämä ihmisen ”suhteellisuus” on yksi Gestalt-terapian kulmakiviä.

Työskentelyn tavat – kontakti

Kontakti ja kontaktissa oleminen ovat hoidon keskeisiä tekijöitä. Terapeuttinen työskentely on kontaktissa olemista monilla eri tavoilla. Ilman kontaktia ei ole kokemista tai elämää. Kontaktissa muodostuva kokemus voi olla parhaimmillaan harmoninen, elävöittävä, vahvistava tai kuten usein terapiassa, helpottava.

Pahimmillaan kokemus voi olla epämiellyttävä, jopa järkyttävä. Näistä jälkimmäisistä kokemuksista usein elämän varrella muodostuu ihmiselle pulmia, jotka voivat olla tunteissa olevaa keskeneräisyyttä tai jumeja.

Silloin ihminen alkaa herkästi säädellä kontaktissa olemistaan niin paljon, että elävyys ja spontaanius häviävät ja jäljelle jäävät erilaiset mielen pulmat, jotka voivat tuntua mm. ahdistuksena, mielialan mataluutena, häpeänä ja monella muulla ikävällä tavalla.

Työskentelyn tavat – tiedostaminen

Tiedostaminen on gestalt terapiassa keskeinen menetelmä. Tiedostamisen vahvistamisessa kontakti, kokemus, kokeilut ja ilmaiseminen ovat tärkeässä roolissa. Tiedostamisen avulla psyykkisen pahan olon ja oireillun mieli tulee vähitellen ymmärrettäväksi.

Yhtä paljon tai joskus enemmänkin keskitytään asioiden kanssa kokemukselliseen työskentelyyn, kuin asioista puhumiseen. Siten terapeuttiselle toiminnalle on ominaista työskentely tunteiden tiedostamisen ja ilmaisemisen kanssa, kehollinen toiminta sekä sen ymmärtäminen, miten vuorovaikutus vaikkapa terapiatilanteessa rakentuu.

Työskentelyn tavat – tässä ja nyt

Terapeuttinen työskentely on fenomenologista eli keskitytään siihen, mikä on olemassa, pinnalla tässä ja nyt. Kiinnitetään ikään kuin huomiota siihen, mikä erottuu kokonaisuudesta, mistä tulee ”kuvio”.

Tämä voi terapiatilanteessa esimerkiksi tapahtua vastaamalla kysymyksiin:

  • ”Mitä sinussa tapahtuu juuri nyt?”
  • ”Mistä olet nyt juuri tietoinen?”
  • ”Mitä huomat kehon tuntemuksissa nyt?” tms.

Myös jokin ele, äänensävy tai muu vuorovaikutuksessa esiin tuleva tapahtuma voi tulla toistuvaksi kuvioksi. Terapeuttinen työskentely tapahtuu vähitellen ikään kuin näitä kuvioita perkaamalla, kuten sipulia kuorimalla. Kun tiedostaminen vahvistuu, vastaukset edellä mainittujen kaltaisiin kysymyksiin muuttuvat ja on mahdollista huomata sellaisia tapahtumia ja kokemuksia itsessä, mitkä aiemmin olivat oman tiedostamisen ulkopuolella.

Tämä ”tässä ja nyt” -periaate ei tarkoita, etteikö elämänhistorian asioitakin käsiteltäisi, mutta sitä tehdään sen mukaisesti, miten ne nyt ovat näkyvissä ja vaikuttavat ihmisessä. Elämänhistorian tarkastelu ei siis ole lähtökohtana Gestalt-terapiassa työskentelylle.

Historiamme elää meissä koko ajan jokaisessa jollakin tavalla. Voidaan sanoa, että usein ihminen kantaa mukanaan kokemisen, tulkitsemisen ja toimimisen tapoja, jotka ovat lähtöisin hänen menneisyydestään, eivätkä perustu tämän hetken tilanteeseen. Nämä aiheuttavat usein vaikeuksia ja kärsimystä. Näitä tutkitaan terapiassa ”tässä ja nyt” –tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Asiakkaan ja terapeutin suhde Gestalt-terapiassa

Dialoginen suhde on työskentelyssä hyvin tärkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas ja terapeutti ovat molemmat merkittävä osa terapiaprosessia. Asiakkaan ja terapeutin välinen suhde on myös tasavertainen – molemmat ovat prosessissa tärkeitä, molemmat asiantuntijoita omalla tavallaan.

Yhdessä haetaan ja luodaan ymmärrystä asiakkaan tilanteesta ja elämästä. Dialogiseen suhteeseen eivät kuuluu valmiit ”patenttiratkaisut” tai vastaukset. Ainutlaatuisuuden näkeminen ja juuri kyseisen ihmisen omien oivallusten ja vastausten löytäminen ovat tärkeitä.

Työskentelystä tulee siten hyvin vuorovaikutteista ja tuossa vuorovaikutuksessa yhdessä tutkitaan keskustelujen ja erilaisten sisäisten ja toiminnallisten kokeilujen avulla, miten asiakkaan tilannetta voi ymmärtää. Näin tehdään työtä eheytymisen suuntaan.

Myös kontaktia ja vuorovaikutuksen tapoja asiakkaan ja terapeutin välillä tutkitaan, se on terapiaistunnolla tässä ja nyt –tapahtuvaa. Asiakas ja terapeutti tutkivat yhdessä, miten asiakas on suhteessa tähän hetkeen ja elämään yleensä sekä kokeilevat myös uusia elämisen ja kokemisen mahdollisuuksia.