Mielipalvelut.fi https://www.mielipalvelut.fi Apua mielen pulmiin Mon, 11 Nov 2019 11:04:35 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=5.3.1 Is Rekindling a Burned-Out Romantic Fire Possible? https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/is-rekindling-a-burned-out-romantic-fire-possible/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/is-rekindling-a-burned-out-romantic-fire-possible/#respond Mon, 11 Nov 2019 11:04:07 +0000 https://www.mielipalvelut.fi/?p=5673 What do you do if your relationship is just ok? That is, nothing is horribly wrong, but it’s also not great. Is this an inevitability in every long-term relationship? Are we all eventually doomed to this ho-hum existence? Fact is, the initial passion that is present in (at least most) brand-new relationships does tend to […]

Artikkeli Is Rekindling a Burned-Out Romantic Fire Possible? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
What do you do if your relationship is just ok?
That is, nothing is horribly wrong, but it’s also not great. Is this an inevitability in every long-term relationship? Are we all eventually doomed to this ho-hum existence?

Fact is, the initial passion that is present in (at least most) brand-new relationships does tend to fade. Kids, careers, illnesses, financial stresses, life just get in the way. Also, the intense emotions we initially experience aren’t sustainable (or even desirable) indefinitely from a biological standpoint either.

So does all this mean that, yes, all relationships are eventually doomed to become lackluster and boring? Absolutely not.
While relationships will inevitably wax and wane, and change through time, it doesn’t mean that couples can’t sustain continued love, passion, and romance. In fact, all of that is entirely possible- it just requires time and effort. Relationships are like many other things in life- the more you nourish them, the more they flourish. On the contrary, neglected relationships do tend to wither and die. One of the biggest enemies of happy relationships, then, is complacency. As soon as we feel confident and comfortable in our relationships, we often turn our focus to other areas of our lives, assuming that our partner will always just be there. Before we know it, we no longer know each other, and we end up as roommates, co-parents, or just two people leading parallel lives under one roof.

So how do we maintain the new relationship shine? Or is it possible to find it again once it’s been lost? While maintaining something is generally easier than, in essence, starting over, it is most definitely possible for couples to rediscover the passion and intimacy of their early days together. Here are five suggestions to try, for anyone who’s looking to reconnect to their partner or just ensure that their connection stays strong.

1. Spend time (alone) together

This one is crucial. We can’t feel close to someone emotionally if we are never physically near one another (and the rest of these steps would become much more difficult to accomplish). So go on dates. They don’t need to be elaborate or fancy- just a way to spend time together and show each other that you still matter. Bonus points for doing something new and/or slightly frightening during these times- these can increase feelings of closeness even more.

2. Ask each other questions

And listen to the answers! Remember, in the beginning, how you couldn’t get enough of each other, and you wanted to learn every little thing about each other? At some point, we start feeling like we know each other. And then we often stop asking questions. However, everyone is always growing, learning, and changing. Once we stop talking to each other about (and asking each other about) our hopes, fears, goals, preferences and the like, we may find that we no longer know the person we’re with. We know only the person they used to be, and find that we’re now in a relationship with a virtual stranger.

3. Do nice things for each other

Again, remember the days when you were “wooing” your partner? You made sure to bring out your best side, you let the little things go, and you went out of your way to do things to let the other person know you care. Eventually we tend to stop this. Again, blame it on complacency. So fill up the car, bring the coffee to bed, or write your spouse a love note. Stop thinking about what you want (and perhaps feel you aren’t getting) from the relationship, and start thinking about what you can BRING to the relationship.

4. Reminisce about the old days

One of the things that sustains a relationship through tough times are the joint memories of good times and a life shared. Talk about them. Look at photos. Tell stories. Your first date, your wedding, a trip you’ve taken, the births of your children- relive those times. Also, the more you follow #1, the more stories you’ll have for this step!

5. Touch each other

For many couples, when the relationship starts to sour, physical touch is the first thing to go. In fact, often couples in distressed relationships go out of their way to avoid accidentally touching each other. Try, instead, to consciously find ways to touch- hold hands, give a shoulder rub, hug… A good start for couples for whom touching has become unfamiliar is to hug twice a day, at least eight seconds each time. You’d be surprised at what a difference this can make! So for anyone who is currently in a relationship, whether it’s still good and you want to maintain it, or it’s already become strained and you’d like to find your way back to each other, follow these tips. Even start with just one (any one) and give it a try. Then add in others as you grow comfortable with the previous one- just continue to do that one as well!

Relationships do take work, but it’s worth it. You truly do reap what you sow here as well. Happy connecting!

Book an appoitment with Joanna

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2019
2020
2021
2022
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Tapaamisaika Helsinki (4)
21
22
23
Tapaamisaika Helsinki (5)
24
25
26
27
Tapaamisaika Helsinki (5)
28
29
30
Tapaamisaika Helsinki (4)
31

Artikkeli Is Rekindling a Burned-Out Romantic Fire Possible? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/is-rekindling-a-burned-out-romantic-fire-possible/feed/ 0
Paranemisen ja eheytymisen kaipaus – ihmisen ikiaikainen voimavara https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/paranemisen-kaipaus/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/paranemisen-kaipaus/#respond Wed, 27 Mar 2019 17:22:22 +0000 https://www.mielipalvelut.fi/?p=5559 Parantumisen ja eheytymisen kaipaus lienee sisäänrakennettu ihmisenä olemiseen. Ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, kuinka kohdata elämän mukanaan tuomia vaikeita tunteita ja käsitellä traumoja. Melkein kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä onkin ollut järjestyneitä tapoja hoitaa ihmisen mieltä ja tähän tehtävään erikoistuneita henkilöitä. Myös eri uskontojen ytimessä on vahva pyrkimys eheytymisen kokemukseen, vaikka tämä lienee vallankahvassa olevilta […]

Artikkeli Paranemisen ja eheytymisen kaipaus – ihmisen ikiaikainen voimavara julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Parantumisen ja eheytymisen kaipaus lienee sisäänrakennettu ihmisenä olemiseen. Ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, kuinka kohdata elämän mukanaan tuomia vaikeita tunteita ja käsitellä traumoja. Melkein kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä onkin ollut järjestyneitä tapoja hoitaa ihmisen mieltä ja tähän tehtävään erikoistuneita henkilöitä. Myös eri uskontojen ytimessä on vahva pyrkimys eheytymisen kokemukseen, vaikka tämä lienee vallankahvassa olevilta usein unohtunut.

Nykyterapiassa on kaikuja entisaikojen shamaanien menetelmistä

Erilaisten kulttuurien suhdetta parantamiseen tutkineen antropologi Edith Turnerin mielestä 2000-luvulla toimiva terapeutti nojaa pitkälti samankaltaisiin parantamisen ja parantumisen mekanismeihin kuin mihin shamaanit, lääkärit, papit ja muut auttajat ovat kautta aikojen tukeutuneet. Monissa terapeuttisissa menetelmissä on yhteneväisyyksiä sellaisiin hypnoottisiin prosesseihin, joita alkuperäiskansojen parantajat ovat käyttäneet ja käyttävät tukeakseen ihmisen eheytymistä. Esimerkiksi hypnoterapian, perheterapian ja lyhyterapian kehittämiseen paljon vaikuttaneen Milton Erickson terapeutin ja asiakkaan narratiivista ja kehollista vuorovaikutusta hyödyntävä lähestymistapa nojasi ikiaikaiseen tietoon ihmisen paranemisprosessien kokonaisvaltaisesta luonteesta.

Myös Ericksonin tavassa hyödyntää terapeuttisessa työskentelyssään omia kokemuksiaan polion hänelle aiheuttamista vaikeista fyysisistä haasteista ja niistä selviytymisestä voi nähdä yhteneväisyyksiä niihin tapoihin, joiden kautta parantajat ja shamaanit ovat valmistautuneet tehtäviinsä omia parantumisprosessejaan läpikäymällä. Kokemukseensa nojaten hän uskoikin, että tie paranemiseen alkaa, kun ihminen tulee tietoiseksi alitajuisista voimavaroistaan ja vahvuuksistaan. Terapeutin tehtävänä oli tarjota asiakkaalle muutokseen johtava vuorovaikutuksellinen kokemus.

Nykyisin useimmat terapeutit käyttävät terapiaprosessin tukena menetelmiä, joiden juuret ovat erilaisissa kulttuurisissa tai paradigmaattisissa tavoissa ymmärtää ihmisen mieltä ja sen hoitamista. Esimerkiksi aasialaisiin henkisiin harjoitteisiin alun pitäen pohjautuvat mindfulness- ja meditaatioharjoitukset kuuluvat nykyään monien terapiasuuntausten ja terapeuttien työkaluihin. Psykiatrian erikoislääkäri Antti Mattilan mukaan Eriksoninkin korostama näkökulman vaihtaminen oivaltamisen ensi askeleena oli tuttua jo antiikin ajan filosofeille. Terapeuteilla olisikin hänen mielestään paljon opittavaa eri aikakausien ajattelijoilta.

Edith Turnerin mielestä yhteisöön sulautumisella, josta antropologi Victor Turner käytti käsitettä communitas, on tärkeä merkitys parantamis- ja parantumistapahtumassa, sillä se mahdollistaa yksilön alitajunnan sulautumisen kollektiiviseen kokemukseen. Communitasin kokemuksessa kukaan ei voi käsitellä toista objektina, sillä jokainen sielu on osa muiden ihmisten sielua, ja jopa luontoa. Näin yhteisöön sulautuminen antaa tilaa tasa-arvoiselle ja eheyttävälle kohtaamiselle.

Nykyajan kiireisessä ja pirstoutuneessa todellisuudessa ihmisten voi olla vaikeaa löytää yhteisöön sulautumisen ja/tai kohtaamisen kokemuksia. Tämä saattaa johtaa vieraantumisen ja merkityksettömyyden tunteeseen ja siihen, että oman alitajuisen mielen voimavaroja on vaikea tunnistaa.

Terapia on yksi tapa pysähtyä ja avautua tarkastelemaan omaa ainutlaatuista elämänpolkua osana laajempaa ihmisten ja kaiken elollisen verkostoa. Tällainen tarkastelu tarjoaa uusia näkökulmia lähestyä ja ratkaista meitä painavia ja ahdistavia asioita tai kokemuksia, hankalia elämäntilanteita ja ihmissuhdeongelmia. Uuden näkökulman kautta löytyy usein myös yhteys omaan sisäiseen maailmaan ja sen toteuttamiseen.

 

Varaa aika Helenalta

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2019
2020
2021
2022
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Tapaamisaika Helsinki (1)
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31

 

Kirjallisuutta

Krippner, Stanley 2009: Indigenous health care practioners and the hypnotic-like healing procedures. Journal of transpersonal Research, 2009, Vol.1(1), pp 7-18.
Mattila, Antti S. 2006: Näkökulman vaihtamisen taito. Helsinki: Wsoy.
Turner, Edith 2006: Among the Healers. Stories of Spiritual and ritual Healing around the World. Connecticut: Praeger Publisher.
Turner, Victor 1982: Liminal to liminoid in play, flow and ritual. Teoksessa V. Turner (toim.) From Ritual to theatre: the human seriousness of play. NY: Performing arts journal publications.
Wedge, Marilyn 2011: Reflections on Milton Erickson. Psychology Today. https://www.psychologytoday.com/us/blog/suffer-the-children/201112/reflections-milton-erickson

 

Artikkeli Paranemisen ja eheytymisen kaipaus – ihmisen ikiaikainen voimavara julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/paranemisen-kaipaus/feed/ 0
Resilienssi ja ihmisen selviytymistaidot – Mitä ne ovat? https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/resilienssi-ja-ihmisen-selviytymistaidot-mita-ne-ovat/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/resilienssi-ja-ihmisen-selviytymistaidot-mita-ne-ovat/#respond Fri, 18 Jan 2019 10:28:28 +0000 https://www.mielipalvelut.fi/?p=5542 Resilienssistä puhutaan nykyään melkein kaikilla inhimillisen elämän alueilla, kun halutaan viitata organismin, yhteisön, luonnon eliöiden, maapallon, talouden, ihmiskunnan ja yksilöiden kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista ja jatkaa elämää eteenpäin.   Myös psykologiassa ja sosiaalitieteissä käsitteeseen törmää tavan takaa.  Kun selviytymistaitoja aiemmin usein tarkasteltiin yksilön sisäsyntyisenä ominaisuutena, nykyään vallalla on näkökulma, joka painottaa resilienssin sosiaalista luonnetta ja […]

Artikkeli Resilienssi ja ihmisen selviytymistaidot – Mitä ne ovat? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Resilienssistä puhutaan nykyään melkein kaikilla inhimillisen elämän alueilla, kun halutaan viitata organismin, yhteisön, luonnon eliöiden, maapallon, talouden, ihmiskunnan ja yksilöiden kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista ja jatkaa elämää eteenpäin.  

Myös psykologiassa ja sosiaalitieteissä käsitteeseen törmää tavan takaa.  Kun selviytymistaitoja aiemmin usein tarkasteltiin yksilön sisäsyntyisenä ominaisuutena, nykyään vallalla on näkökulma, joka painottaa resilienssin sosiaalista luonnetta ja muiden ihmisten ja ympäristön merkitystä yksilön pärjäämiselle.

Resilienssin kehittäminen terapiassa

Esimerkiksi kanadalainen resilienssitutkija ja nuorisopsykoterapeutti Michael Ungar on kehittänyt sellaisia terapeuttisia lähestymistapoja, jotka tukevat nuorten omakohtaisista yhteisöllisistä kokemuksista nousevien selviytymistarinoiden jakamista muiden kanssa. Ajatuksena on, että tällainen toiminta auttaa ihmisiä myös tunnistamaan hyvinvointiaan palvelevia henkilökohtaisia, sosiaalisia ja kulttuurisia voimavaroja.  Kun omat voimavarat löytyvät, avautuu mahdollisuus osallistua myös keskusteluihin, joissa niitä tukevien resurssien saatavuudesta ja jakamisesta neuvotellaan. Näin resilienssiä tarkastellaan ensisijaisesti nuorten kykynä toimia omassa elinympäristössään sekä mahdollisuutena vaikuttaa olosuhteisiinsa ja niitä määritteleviin rakenteisiin.

Perheensä Auschwitzissä menettänyt neuropsykiatri Boris Cyrulnikin mielestä resilienssi kutoutuu ihmisen sisäisen ja ulkoisen todellisuuden, henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen välissä yhdistäen nämä puolet: se on vastarinnan tekoa, mutta ennen kaikkea elämään opettelua erilaisten ristiriitaistenkin todellisuuksien kanssa.

Tällaisen prosessin metaforana Cyrulnik kertoo tarinan helmestä ja simpukasta:

Kun hiekanjyvä häiritsee helmisimpukan toimintaa, sen on suojauduttava erittämällä helmiäistä muodostavaa ainetta.

Lopputuloksena on kestävä, kallisarvoinen, upea koru.

Samalla tavalla ihminen voi vaikean tilanteen kohdatessaan sopeutua kokemiinsa hankaliin olosuhteisiin lohkoutumalla. Vaikka osa persoonallisuudesta hajautuu, ehjäksi jäänyt osa löytää merkitykselliset ja onnelliset asiat, mikä auttaa myös koettujen vaikeiden asioiden kohtaamisessa ja eheyttämisessä osaksi minuutta. Cyrulnikin mielestä äärimmäisiä kokemuksia voi ajatella myös majakoina, jotka valaisevat edessämme avautuvaa tuntematonta maastoa ja johtavat meitä parempaan ymmärrykseen itsestämme.

Cyrulnik toteaa, että jokainen meistä on kokenut kärsimystä ja jokainen on jossakin määrin resilientti. Kukaan ei selviä elämässä kolhuitta. Vaikka ihmiset suhtautuvat kokemiinsa vaikeuksiin eri tavoin, jokainen kaipaa joskus yhteisön ja läheisten tukea selviytyäkseen ja kukoistaakseen. Erityisesti ihmisille, jotka kokevat jollakin tavoin kamppailevansa yhteiskunnan reunamilla, kokemus siitä, että voi jakaa tarinansa ja tulla kuulluksi yhteisössä saattaa olla avaus omien voimavarojen käyttöönottoon ja edesauttaa myös osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttamiseen.

Yksilö- tai ryhmäterapia on yksi tapa tunnistaa ja löytää itselle ominaisia voimavaroja, selviytymiskeinoja ja taitoja suunnistaa tuntemattomassa maastossa. Terapia saattaa myös auttaa näkemään oman tarinan ja kokemukset osana laajempaa yhteisöllistä tarinaa ja historiallista helmiäiskorua, jonka jokainen ajan hioma helmi on ainutlaatuinen ja korvaamaton ja jatkaa muotoutumistaan suhteessa toisiin helmiin.

Kirjallisuus

Cyrulnik Boris 2012 (1999): Ihmeellinen kurjuus. Helsinki: Rasalas Kustannus.

Ungar, Michael 2012 (2004): Nurturing Hidden Resilience in Troubled Youth. Toronto: Toronto University Press.

Artikkeli Resilienssi ja ihmisen selviytymistaidot – Mitä ne ovat? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/resilienssi-ja-ihmisen-selviytymistaidot-mita-ne-ovat/feed/ 0
Tasapainota tunteitasi hengittämällä -kurssi https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/tasapainota-tunteitasi-hengittamalla-kurssi/ https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/tasapainota-tunteitasi-hengittamalla-kurssi/#respond Tue, 01 Jan 2019 10:17:42 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5456 Tuntuuko sinusta, että voimakkaat tunnetilat ohjaavat elämääsi tai että sinun on vaikea saada kiinni tunteistasi? Huomaatko, että käyt ylikierroksilla ja rauhoittuminen kaiken kiireen ja vaatimusten keskellä tuntuu melkein mahdottomalta? Jos vastaat kyllä, niin tämä kurssi on juuri sinulle! Kurssilla tehdään ohjatusti keveitä hengitys- ja kehollisia harjoituksia, jotka auttavat rauhoittumaan ja  olemaan automaattisesti reagoimatta meissä heränneisiin tunteisiin […]

Artikkeli Tasapainota tunteitasi hengittämällä -kurssi julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Tuntuuko sinusta, että voimakkaat tunnetilat ohjaavat elämääsi tai että sinun on vaikea saada kiinni tunteistasi? Huomaatko, että käyt ylikierroksilla ja rauhoittuminen kaiken kiireen ja vaatimusten keskellä tuntuu melkein mahdottomalta?

Jos vastaat kyllä, niin tämä kurssi on juuri sinulle!

Kurssilla tehdään ohjatusti keveitä hengitys- ja kehollisia harjoituksia, jotka auttavat rauhoittumaan ja  olemaan automaattisesti reagoimatta meissä heränneisiin tunteisiin ja ajatuksiin. Harjoitusten pohjalta keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä kokemuksista, oivalluksista ja etsitään vastauksia esille nouseviin kysymyksiin. Harjoitukset auttavat lisäksi purkamaan jännitystiloja sekä helpottavat univaikeuksissa.

Kurssilla tehtävät harjoitukset ovat kaikki lempeitä, rauhallisia ja yksinkertaisia. Kurssi sopii oikein hyvin myös yksilöterapian tueksi.

Mukaan tarvitset mukavat ja joustavat vaatteet sekä villasukat. Tilassa on käytössä alustoja, joita voit käyttää tai ottaa mukaan oman jumppamattosi, jos haluat. Ryhmään osallistuminen ei edellytä aikaisempaa kokemusta hengitys- ja/tai kehollisista harjoituksista.

Ryhmä alkaa helmikuussa ja se pidetään viitenä kertana maanantai iltaisin klo 18-19.30. ajalla 4.2-4.3.2019

Ilmoittautumiset kurssille sähköpostitse nina.nicklen@mielipalvelut.fi viimeistään 28.1. 2019 mennessä.
Kurssin peruuttaminen viimeistään viimeisenä ilmoittaumispäivänä ( 28.1.2019)

Ryhmään mahtuu 8 hlöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Minimi osallistujamäärä on neljä henkilöä, jotta
ryhmä toteutuu.

Osallistumismaksu koko kurssilta 180 euroa.

Ryhmän vetäjinä toimivat Mielipalvelun psykologit Niina Lappalainen ja Nina Nicklén. Tarkempia tietoja vetäjistä löydät Mielipalvelujen esittelysivulta.

Tervetuloa mukaan!

Artikkeli Tasapainota tunteitasi hengittämällä -kurssi julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/tasapainota-tunteitasi-hengittamalla-kurssi/feed/ 0
Miksi ihminen itkee? https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/miksi-ihminen-itkee/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/miksi-ihminen-itkee/#respond Mon, 19 Nov 2018 10:30:42 +0000 https://www.mielipalvelut.fi/?p=5507 Itku on tunteiden kommunikaatiota. Vauva kertoo itkullaan tarpeistaan kuten: nälkä, jano, kipu, kylmä, kuuma. Itku on toimivaa kommunikaatiota ja se saa useimmiten hoitajan (äidin) huomion ja vastauksen kommunikaatioonsa. Lapsi oppii vähitellen ääntelyllään ja sitten sanoillaan ja lopuksi puheillaan ilmaisemaan tarpeitaan. Kasvattajat ovat yleensä mielissään siitä, mitä ”aikuisemmin” lapsi oppii toimimaan. Kehittyessään ”rationaaliseksi” olennoksi lapsi saa […]

Artikkeli Miksi ihminen itkee? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Itku on tunteiden kommunikaatiota. Vauva kertoo itkullaan tarpeistaan kuten: nälkä, jano, kipu, kylmä, kuuma. Itku on toimivaa kommunikaatiota ja se saa useimmiten hoitajan (äidin) huomion ja vastauksen kommunikaatioonsa.

Lapsi oppii vähitellen ääntelyllään ja sitten sanoillaan ja lopuksi puheillaan ilmaisemaan tarpeitaan. Kasvattajat ovat yleensä mielissään siitä, mitä ”aikuisemmin” lapsi oppii toimimaan. Kehittyessään ”rationaaliseksi” olennoksi lapsi saa osakseen valtavasti ihastelua ympäristöltään ja erityisesti lähimmiltään.

Lapsen kasvaessa tunteiden suora ilmaisu valitettavasti vähitellen tahtoo jäädä taka-alalle, vaikka ilmaisun tarve ei ole mihinkään hävinnyt. Lapselle saattaa aiheutua pahaa oloa tilanteissa, joita aikuiset eivät osaa aavistaakaan. Ei ole mitään ”vakiomörköä”, vaan melkein mikä tahansa uusi ärsyke saattaa olla lapsesta pelottava. Pahat olot, pettymykset ja avuttomuuden tunne jäävät kuitenkin helposti ilmaisematta, kun lapsi huomaa, että erityisesti pärjäämisestä ja selviytymisestä palkitaan. Myöskin riemun purkaukset saattavat jäädä ”aikuistumisen” jalkoihin.

Ihmiset rationalisoivat tunteensa piiloon

Kasvaessaan ihminen oppii käsittelemään jotenkin järkeilemällä erilaisia tunteitaan ja varsinkin pahaa oloaan, siten, ettei se haittaisi omaa arkielämää. Ehkä yritetään välttää tilanteita, joissa pelätään tunteiden saavan vallan ja hallinnan tunteen romahtavan. Näin esimerkiksi pelon, avuttomuuden, mitättömyyden ja vihan tunteet jäävät helposti purkamatta, mutta samalla myöskin positiiviset onnistumisen ja ilon tunteet jäävät helposti taka-alalle. Purkamattomat tunteet vievät ihmisen voimavaroja ja aiheuttavat mm. ahdistusta. Toisaalta purkamattomat paineet saattavat jopa toimia käyttövoimana hyviin suorituksiin esim. työelämässä. ”Tunnepanttaus” kuitenkin ajan mittaan johtaa useinkin uupumiseen.

Voisiko itkun löytäminen olla hyödyllistä oman syvimmän itsen löytämiseksi ja hyväksymiseksi sekä pahan olon purkamiseksi?

Usein ihminen kokee itkun haittaavan hallinnan tunnettaan. Kuitenkin monet ihmiset kertovat helpottuneesta ja rentoutuneesta olosta saatuaan itkettyä kunnolla. Myöskin oman itsensä hyväksyminen ja mielen avartuminen tuntuu lisääntyvän itkun jälkeen. Tuntuu myös siltä, että elämään löytyy uusia suuntia, kun ahdistus ei lukitse näköaloja niin paljon.

Itkuvirsien esittäjät ja itkijänaiset auttoivat joskus entisinä aikoina ihmisiä herkistymään itkulle, ainakin hautajaisissa. Mitenköhän me löytäisimme nykyelämässä itkun puhdistavan vaikutuksen uudelleen, miten voisimme auttaa itseämme herkistymään tunteille ja tunneilmaisulle? Usein saatamme itkeä yksin kotona, joka on hyvä alku sekin. Ehkäpä kulttuurimme on jo muuttumassa siihen suuntaan, että voimme näyttää herkkyyttämme vähemmän häpeillen.

Pitäisikö siis alkaa itkeskelemään? Itkemällä saamme purettua jotakin, siis kannattaa ilman muuta itkeä, kun itkettää. Mutta ehkä kysymys on enemmänkin siitä, sallisinko itselleni ylipäätään vähän enemmän tunne-elämää, tunnekokemuksia pelkäämättä oman arvoni menettämistä.

Tunteita voi tunnistaa ja käsitellä monella tapaa. Tärkeintä lienee, että antaa tunteiden tulla kokemukseksi ja tarpeen vaatiessa pysähtyy tutkailemaan, että mistähän nyt mahtaa olla kyse, mitähän tämä tunne kertoo minusta ja suhteestani maailmaan. Näin löydämme itsestämme uusia puolia, jotka auttavat selviämään ja iloitsemaan elämästä.

Vaikka maailman meno on nykyään aika kiivasta, voimme tietoisesti yrittää välillä pysähtyä ja tarvittaessa pyytää, vaikka apuvoimia tunteiden pohdiskeluun.

Varaa aika keskusteluun

Haluatko keskustella kanssani tämän artikkelin aiheesta, tai jostakin muusta mielen pulmista?

Artikkeli Miksi ihminen itkee? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/miksi-ihminen-itkee/feed/ 0
Mitä suru on? Miten surua tulisi käsitellä? https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mita-suru-on/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mita-suru-on/#respond Mon, 08 Oct 2018 09:58:12 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5453 Suru on luonnollinen reaktio menetykseen. Surua voi aiheuttaa esimerkiksi läheisen kuolema, työpaikan menettäminen tai parisuhteen päättyminen. Sekä surijan että hänen lähipiirinsä tulee muistaa, että jokainen käsittelee surua eri tavoin ja että suremiselle on annettava aikaa. Suru ei ole sairaus, josta täytyy ”parantua” kiireellä. Surun vaiheet Surua kuvataan usein nelivaiheisena prosessina: Shokki – Surun ensimmäinen vaihe […]

Artikkeli Mitä suru on? Miten surua tulisi käsitellä? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Suru on luonnollinen reaktio menetykseen. Surua voi aiheuttaa esimerkiksi läheisen kuolema, työpaikan menettäminen tai parisuhteen päättyminen. Sekä surijan että hänen lähipiirinsä tulee muistaa, että jokainen käsittelee surua eri tavoin ja että suremiselle on annettava aikaa. Suru ei ole sairaus, josta täytyy ”parantua” kiireellä.

Surun vaiheet

Surua kuvataan usein nelivaiheisena prosessina:

  1. Shokki – Surun ensimmäinen vaihe

Ensimmäisenä tulee shokki, joka saattaa lamauttaa tai aiheuttaa hyvinkin vahvan reaktion. Tässä vaiheessa surutyötä ihminen tyypillisesti tarvitsee turvallisia ja vakautta luovia ihmisiä rinnalleen. Suruun liittyviä tunteita ja ajatuksia ei shokin aikana vielä pysty jäsentämään. Varsinkin äkillisen, yllättävän menetyksen jälkeen shokkivaihe voi kestää pidempään.

  1. Reaktio – Surun toinen vaihe

Siinä vaiheessa, kun surija alkaa vähitellen ymmärtää menetyksen todellisuutta, alkaa niin sanottu reaktiovaihe. Reaktiovaiheessa surijan mielessä viahtelee erilaisen puolustautumisen keinot tapahtunutta kohtaan sekä vähitellen mahdollistuva menetyksen käsittely. Suru ei välttämättä näy ulospäin, vaan keskittyminen menee paljoltikäytännön asioiden rationaaliseen hoitoon. Toisaalta myös tarve menetyksestä puhumiseen on suuri.

Tämä vaihe kestää yleensä joistakin viikoista joihinkin kuukausiin.

  1. Käsittely – Surun kolmas vaihe

Käsittelyvaiheessa itse surua voidaan viimein alkaa työstämään. Käsittelyvaiheessa menetyksen todellisuuden hyväksyminen alkaa olla jo vahva, kieltäminen jää taakse. Varsinainen surutyö tapahtuu tässä vaiheessa, menetyksen hyväksyminen ja sen tuottamien muutosten työstäminen on mahdollista. Surun ja ikävän lisäksi pintaan saattaa nousta muitakin tunteita, kuten vihaa, pelkoa ja turvattomuutta. Käsittelyvaihe on yleensä hyvin raskas ja se saa ihmisen herkästi vetäytyväksi ja ulkoisiin asioihin keskittyminen voi olla ajoittain hyvinkin haastavaa.

Käsittelyvaihe vie muutamista kuukausista vuoteen tai ylikin.

  1. Sopeutumnen – Surun neljäs vaihe

Sopeutumisvaiheessa tosiasiat hyväksytään ja elämän tasapaino palautuu hiljalleen. Tämä ei tarkoita sitä, että menetetty henkilö tai asia täytyy unohtaa, vaan sopeutumisvaiheessa suru hyväksytään ja elämä jatkuu. Elämänilo alkaa myös palata. Ei ole olemassa mitään oikeaa aikajanaa surulle, vaan jokainen henkilö käsittelee surua omaan tahtiinsa. Yllä olevat ajat ovat siis vain suuntaa antevia. Surutyötä ei pidä lähteä kiirehtimään, vaan itselleen tai surijalle on annettava aikaa. Joskus voi tuntua, että surusta ei pääse koskaan yli, mutta pikkuhiljaa asian kanssa oppii elämään ja suru muuttuu muistoiksi menneistä.

Surun aiheuttamat tunteet

Suru on siis prosessi, eikä etukäteen voi tietää, miten voimakkaana sen kokee. Tunteet olisi kuitenkin hyvä pystyä käsittelemään, sillä pitkään tukahdutettu suru voi palata myöhemmin entistä raskaampana – jopa vuosien päästä. Omien tunteiden kanssa on pyrittävä olemaan mahdollisimman rehellinen. On täysin normaalia, että menetys nostaa pintaan esimerkiksi hylätyksi tulemisen tunteita, ahdistusta tai syyllisyyttä, jopa vihaa ja katkeruutta. Tunteiden kirjo ja niiden voimakkuus on täysin yksilökohtaista ja kaikki tunteet ovat täysin normaaleja.

Surun käsitteleminen

Jokainen meistä siis suree omalla tavallansa. Usein surijasta tuntuu, että ulkopuolisten odotukset suremiselle eivät vastaa todellisuutta. Voidaan siis kokea, että oma suru on jotenkin ”väärää”. Jotkut ihmiset eivät esimerkiksi itke hautajaisissa tai purkavat surunsa harrastuksiin. Lisäksi ulkopuoliset voivat kokea, että surun syyt eivät ole päteviä, kuten esimerkiksi lemmikin kuoleman tai avioliiton ulkopuolisen suhteen päättymisen jälkeen. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, pitävätkö muut surun syytä tai käsittelytapoja pätevinä. Tärkeää on se, että surun käsittelyyn käytetään niitä keinoja, jotka surijasta tuntuvat luontevilta ja että suru ylipäätään pystytään käsittelemään.

Suru voi päästä kroonistumaan, jos sen käsittelyssä ei onnistuta. Tällöin elämä on jatkuvaa huolta ja jokainen tapahtuva menetys nostaa vanhat tunteet pintaan. Jos suru kroonistuu tai sen käsittely on muuten ylitsepääsemättömän hankalaa, on tärkeää saada ammattiapua. Surua ei missään nimessä kannata lähteä lääkitsemään itse alkoholin tai päihteiden avulla, sillä nämäkin ovat vain erilaisia surun tukahduttamisen muotoja.

Tarvitsetko apua surun käsittelemiseen?

Sureminen on luonnollinen reaktio. Pitkään kestävä suru voi kuitenkin tuntua pelottavalta ja sillon kannattaa hakea apua:

Apua surun käsittelyyn – Varaa aika.

 

Artikkeli Mitä suru on? Miten surua tulisi käsitellä? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mita-suru-on/feed/ 0
Mistä itsetunto muodostuu ja kuinka sitä voi parantaa? https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mista-itsetunto-muodostuu-ja-kuinka-sita-voi-parantaa/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mista-itsetunto-muodostuu-ja-kuinka-sita-voi-parantaa/#comments Fri, 31 Aug 2018 10:13:17 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5380 Hyvä itsetunto on oman itsen hyväksymistä ja kunnioittamista, ehdoitta. Kokemuksellisesti kuvaisin sitä olona, jossa voi olla vakaasti ja rennosti ikään kuin omalla puolellaan. Ei tarvitse selitellä, eikä puolustella omaa itseään tai tekemisiään. Edellä mainittu pätee tietysti tilanteessa, jossa ei ole tahattomasti tai tahallisesti tehnyt jotakin loukkaavaa tai vahingoittavaa. Jos taas on toiminut loukkaavasti tai vahingoittavasti, […]

Artikkeli Mistä itsetunto muodostuu ja kuinka sitä voi parantaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Hyvä itsetunto on oman itsen hyväksymistä ja kunnioittamista, ehdoitta. Kokemuksellisesti kuvaisin sitä olona, jossa voi olla vakaasti ja rennosti ikään kuin omalla puolellaan. Ei tarvitse selitellä, eikä puolustella omaa itseään tai tekemisiään.

Edellä mainittu pätee tietysti tilanteessa, jossa ei ole tahattomasti tai tahallisesti tehnyt jotakin loukkaavaa tai vahingoittavaa.

Jos taas on toiminut loukkaavasti tai vahingoittavasti, on hyvän itsetunnon merkkinä syyllisyyden tunne, silloin selittelyt ja hyvittäminen kuuluvat asiaan.
Häpeän kokemus taas vastaavassa tilanteessa liittyy olennaisesti heikkoon itsetuntoon. Häpeään liittyy uskomus: ”minä olen huono” sekä pelko siitä, että ihmiset ajattelevat minusta negatiivisesti.

Itsetunto liittyy siihen, millainen ihminen on. Itseluottamus taas enemmän tekemisiin. Hyvä itsetunto on itsensä arvokkaana kokemista eli oman arvon tunto on käsitteenä lähellä itsetuntoa.

Mistä hyvä itsetunto muodostuu?

Itsetunto perustuu karkeasti ottaen kahteen myönteistä olotilaa tuottavaan perusmotivaatiojärjestelmään:

  • saavuttamiseen ja tekemiseen perustuva
  • liittymiseen, luottamukseen ja turvalliseen oloon perustuva

Jos hyvä itsetunto pohjautuu molempiin näistä, on se lujalla perustalla. Silloin ihminen kokee olevansa sekä sellaisenaan – pyrkimyksistä ja teoista riippumatta – hyvä ja hyväksytty, että hän kokee olevansa myös tekemistensä kautta merkittävä osa yhteisöä tai laajempaa yhteiskuntaa. Näin ollen tekemisiin liittyvä itseluottamus myös omalta osaltaan vahvistaa itsetuntoa.

Miten hyvä itsetunto kehittyy?

Arvokkaana itsensä kokeminen eli hyvä itsetunto rakentuu elämän aikana alkaen jo vauva-ajasta. Se rakentuu suhteessa toisiin ihmisiin ja siihen, mistä saamme hyvää palautetta. Tämä palaute ei ole läheskään aina suoraan sanallista, vaan pääasiassa ilmeillä, eleillä ja erilaisilla tunneilmaisuilla osoitettua.

Myös se missä tulee sivuutetuksi, ylenkatsotuksi, nolatuksi yms. vaikuttaa itsetuntoon. Näissä tapauksissa itsetuntoa heikentäen.

Hyvään itsetuntoon kuuluu ”sekä valon että varjon” hyväksyminen itsessä. Meissä kaikissa on erilaisia olemisen puolia ja käyttäytymisen tapoja. Itsessään voi lämpimästi hyväksyä myös sen, missä ei ole niin hyvä sekä epäonnistumiset. Pystyy hyväksymään ns. inhimillisen rosoisuuden itsessään.

Itsetuntoaan voi siis vahvistaa myös laajentamalla hyväksynnän aluettaan haavoittuvuuteen, epäonnistumisiin sekä siihen, että ei ole yhtä taitava kuin joku muu esim. itseilmaisussa, ammatillisesti, taiteessa, sosiaalisissa tilanteissa tms.

Muiden hyvä ei ole itseltä pois

Hyvään itsetuntoon liittyy itsen arvostamisen lisäksi myös muiden arvostaminen. Muiden onnistumisista, saavutuksista sekä mukavuudesta voi iloita ja nauttia kadehtimisen sijaan. Muiden hyvä ei ole itseltä pois. Käänteisesti hyvään itsetuntoon liittyy myös luottamus siihen, että muut ihmiset voivat arvostaa minua.

Itsetunto vaihtelee elämän aikana paljonkin. Nuoruudessa itsetunto on hyvinkin herkkä, kun itsessä tapahtuu paljon muutoksia ja oman itsen epäreilu vertailu niihin, jotka näyttävät olevan täydellisiä, on tavallista. Nuoruudessa itsetietoisuus kasvaa oleellisesti ja silloin myös herkkyys nähdä itsensä vähäisenä tai huonona suhteessa ihailtuihin ja menestyneisiin ihmisiin on suuri. Vaatimukset siitä, miltä pitäisi näyttää tai miten muuten menestyä, voivat olla nuorelle kovin raskaita ja hyvän itsetunnon kehittyminen voi vaarantua. Nuoruudessa kannustavat, arvostavat, hyvät ja realistiset roolimallit ovat kultaakin arvokkaampia.

Aikuistuessa uusien roolien omaksuminen, saavuttaminen, vastuullisena oleminen ja omistaminenkin vahvistavat itsetuntoa. Monella aikuisella kuitenkin kalvaa mielessä pelko siitä, että paljastuu huonommaksi, kuin miltä ulospäin näyttää. Huijarisyndroomaksikin tätä kutsutaan. Näiden ”minä olen huijari” -kokemuksesta kärsivien itsetunto on häilyvä tai heikko. Myös toisten saavutusten ja taitojen mitätöinti on ikävä kyllä melko normaali tapa pyrkiä pönkittämään omaa itsetuntoaan, mutta se ei oikein luo lujaa pohjaa itsetunnolle. Päinvastoin.

Hyvä itsetunto on tärkeä inhimillinen pääoma ja sitä kannattaa vaalia sekä vahvistaa.

Hyvä itsetunto auttaa tekemään oman näköisiä valintoja elämässään sekä hyväksymään sen, että tekee myös omat virheensä. Hyvä itsetunto auttaa pitämään pään kylmänä ulkoisten paineiden, houkutusten, odotusten, sosiaalisen median ja muun median luomien mallien kanssa. Hyvä itsetunto auttaa ymmärtämään sen, että elämä on sekä ihanaa että haastavaa, koti on usein sotkuinen ja iho rypistyy vanhetessa.

Artikkeli Mistä itsetunto muodostuu ja kuinka sitä voi parantaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mista-itsetunto-muodostuu-ja-kuinka-sita-voi-parantaa/feed/ 1
Läheisryhmä Helsingissä 19.9. alkaen https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/laheisryhma-helsingissa-19-9-alkaen/ https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/laheisryhma-helsingissa-19-9-alkaen/#respond Fri, 17 Aug 2018 08:57:07 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5439 Kohtaamispaikka perheille (ja muille läheisille), joissa koetaan elämää vaikeuttaneita mielen haasteita. Haluaisitko keskustella omista ja muiden kokemuksista tilanteissa, joissa itsellä tai läheisellä on mielen pulmia? Jos haluat, niin tässä läheisryhmässä sinulla ja läheisilläsi on siihen luottamuksellinen, tasavertainen ja ammatillisesti ohjattu mahdollisuus yhdessä muiden perheiden kanssa. Ryhmässä keskustellaan esimerkiksi selviämisen keinoista elämän mielekkyydestä tilanteen ymmärtämisestä ja […]

Artikkeli Läheisryhmä Helsingissä 19.9. alkaen julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Kohtaamispaikka perheille (ja muille läheisille), joissa koetaan elämää vaikeuttaneita mielen haasteita.

Haluaisitko keskustella omista ja muiden kokemuksista tilanteissa, joissa itsellä tai läheisellä on mielen pulmia?

Jos haluat, niin tässä läheisryhmässä sinulla ja läheisilläsi on siihen luottamuksellinen, tasavertainen ja ammatillisesti ohjattu mahdollisuus yhdessä muiden perheiden kanssa.

Ryhmässä keskustellaan esimerkiksi

  • selviämisen keinoista
  • elämän mielekkyydestä
  • tilanteen ymmärtämisestä ja hyväksymisestä
  • erilaisuudesta
  • kohdatuista vaikeuksista.

Tällainen keskustelu yhdessä muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden kanssa antaa uusia näkökulmia, tukee jaksamisessa sekä vähentää yksinäisyyden kokemusta haastavassa elämäntilanteessa.

Ryhmän tiedot

Ryhmän vetäjinä toimivat Yrjö Säävälä ja Anna-Kaisa Turpeinen, jotka molemmat ovat psykologeja ja psykoterapeutteja.

Ryhmä kokoontuu yhteensä seitsemän kertaa joka toinen keskiviikko klo 16:30-18:00 alkaen 19.9.2018 ja päättyen 12.12.2018

Ryhmään sopii 1-4 osallistujaa 4-5 perheestä.

Ryhmän hinta on 20€/osallistuja/kokoontumiskerta.
Ryhmään ilmoittautuminen tarkoittaa ryhmään sitoutumista, joten jokaisen osallistujan kokonaiskustannukseksi ryhmästä tulee 140€.

Ilmoittaudu viimeistään keskiviikkona 5.9.
Ilmoittautumisen yhteydessä käydään tarkemmin läpi perheen tilanne ja ryhmään osallistujat.

Ilmoittaudu ryhmään

[contact-form-7]

Artikkeli Läheisryhmä Helsingissä 19.9. alkaen julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/ajankohtaista/laheisryhma-helsingissa-19-9-alkaen/feed/ 0
Itsemääräämisoikeudesta omaan sukupuoleen tai omiin sukupuoliin https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/itsemaaraamisoikeudesta-omaan-sukupuoleen-tai-omiin-sukupuoliin/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/itsemaaraamisoikeudesta-omaan-sukupuoleen-tai-omiin-sukupuoliin/#respond Sun, 21 Jan 2018 10:11:48 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5291 ”Kuuluu kaikille!” on Setan ja Trasekin kampanja, jonka tavoitteina ovat itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki ja sukupuolen moninaisuuden näkyvyys. Näin tehdään töitä sen eteen, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin paremmin myös Suomessa. Mielipalveluissa työskentelyn pohjaksi on kirjattu itsemääräämisoikeus ja sen alle: ”Sinä valitset, me tuemme sinua valinnoissasi.” Jos ihminen valitsee korjata juridisen sukupuolensa vastaamaan sukupuolensa itsemäärittelyä, hänellä pitäisi olla […]

Artikkeli Itsemääräämisoikeudesta omaan sukupuoleen tai omiin sukupuoliin julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
”Kuuluu kaikille!” on Setan ja Trasekin kampanja, jonka tavoitteina ovat itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki ja sukupuolen moninaisuuden näkyvyys. Näin tehdään töitä sen eteen, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin paremmin myös Suomessa.

Mielipalveluissa työskentelyn pohjaksi on kirjattu itsemääräämisoikeus ja sen alle: ”Sinä valitset, me tuemme sinua valinnoissasi.” Jos ihminen valitsee korjata juridisen sukupuolensa vastaamaan sukupuolensa itsemäärittelyä, hänellä pitäisi olla oikeus määritellä itse, mitä tarvitsee ja mitä ei.

Translaki Suomessa

Esimerkiksi Transtukipiste, Seta, Trasek ja Amnesty ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomessa ihmisoikeuksia loukkaava translaki vaatii, että ihmisen täytyy todistaa olevansa steriili ja ilmaisseensa stereotyyppistä sukupuolta vuoden verran, jotta hänen juridinen sukupuolensa voidaan korjata.

Toisin sanoen ihminen pakotetaan steriloimaan itsensä esimerkiksi hormonilääkityksellä, vaikka se ei olisi tarpeen tai vaikka ei haluaisi ja toimimaan stereotyyppisen yksisukupuolisesti, vaikka se ei myöskään olisi tarpeen tai mahdollista edes kaikille cis-sukupuolisille, eli passiinsa ensimmäisenä merkityn sukupuolen kanssa mielellään kulkeville ihmisille. Joku voi valita steriloivan leikkauksen tai hormonilääkityksen ja sen, että ilmaisee sukupuoltaan stereotyyppisesti vuoden verran, ennen kuin korjauttaa passinsa sukupuolimerkinnän. Samaa ei voida kuitenkaan edellyttää kaikilta, jotka haluavat korjata juridisen sukupuolensa vastaamaan kokemaansa sukupuolta.

Passiin vaaditaan sukupuoli

Suomessa on vielä pakollista kantaa passissa yhtä kahdesta sukupuolesta. Todellisuus on monimuotoisempi jo biologisestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Intersukupuolisia ihmisiä synnytetään suurin piirtein samalla tahdilla kuin identtisiä kaksosia.

Kaikki me ilmaisemme sukupuolta varmasti omilla yksilöllisillä tavoillamme. Kun sukupuoli ymmärretään sosiaalisena konstruktiona, vaihtoehtoehdot lisääntyvät. Saksassa on pakollista kantaa yhtä kolmesta sukupuolimerkinnästä, eli mahdollista valita myös kolmas virallinen.

Monessa kulttuurissa sukupuolia on aina nähty sujuvasti useampia kuin kaksi ja esimerkiksi kolmatta sukupuolta voidaan arvostaa hyvinkin korkealle. Suomen historiassa on housujen käytöstä voitu nostaa roviolle. Mutta on täällä päästy lopulta housut jalassa palkintopalleillekin, vaikka passiin naiseksi merkittyjä ihmisiä ei jossain vaiheessa historiaa päästetty osallistumaan minkäänlaisiin urheilukilpailuihin tai edes hiihtämään housuissa.

Ei kahta ilman kolmatta – ja kun kolmas, miksei saman tien monta sukupuolta? Juridinen sukupuoli voi auttaa siinä, että yksilön sukupuolen ilmaisua, vaikka sitten trans-, muun-, inter- tai monisukupuolistakin kunnioitetaan sosiaalisesti. Voitaisiinko ihmisten itsemäärittelyä ja sukupuolenilmaisua kunnioittaa myös ilman passimerkintää? Maailma on täynnä monenlaisia kunnioitusta ansaitsevia itsemäärittelyjä ja sukupuolenilmaisuja, myös sukupuolettomia. Niiden turhasta patologisoimisesta on luovuttava.

Sukupuolen tarpeellisuus on usein kyseenalaista

Mielestäni sukupuoli on monessa tilanteessa täysin tarpeeton, kuten yleensä vessaan mennessä. Jostain syystä sitä kuitenkin edelleen kysellään, toistetaan ja piirrellään seiniin melkein joka paikassa. Nykyään suuri osa ihmisistä pääsee helpommin housuissa hameella merkittyihin vessoihin kuin hameessa housuilla merkittyihin. Mutta aina eivät housut ja hame kyltistä huolimatta riitä. Etelä-Afrikan apartheidin ja USA:n historiassa vessat oli jaettu niin sanotun ”rodun” mukaan. Siitäkin on luovuttu kansalaisoikeusliikkeen polittisen toiminnan ansiosta. Tositapahtumiin perustuvassa ”Gandhi”-elokuvassa väkivallattoman vastarinnan kannattajat heittivät menemään paperit, joihin oli rasistisesti merkitty ”rotu”. Myös tositapahtumiin perustuvassa ”Hidden figures” leffassa ”valkoinen” oletetusti heteroseksuaalinen cis-sukupuolinen mies hajotti paikallisella ja konkreettisella tasolla syrjivästi määritellyn vessakyltin tajuttuaan, kuinka paljon ylimääräistä juoksemista, stressiä, ahdistusta ja työajanhukkaa se oli aiheuttanut Nasassa ”Mustille” naismatemaatikoille, jotka auttoivat lähettämään ”valkoisen” miehen ensi kertaa kuuhun.

Kohdistettiinkohan palkkoihin jossain vaiheessa korjaustoimenpiteitä? Kun Rosa Parks oli kieltäytynyt luovuttamasta ”valkoiselle” miehelle paikkaansa bussissa ja valitti siitä saamastaan tuomiosta, Yhdysvaltain korkein oikeus lopulta totesi rotuerottelun busseissa perustuslain vastaiseksi. Jossain kohtaa yliopistojen ovet on taisteltu auki ”valkoisille” naisille ja ”Mustille” ihmisille. Asioissa edetään askel kerrallaan. Koskahan vessoista tehtäisiin kaikille ihmisille esteettömiä ja saavutettavia? Milloin ihminen riittää itsemäärittelynä?

Yhteiskunta muuttuu hitaasti

Yhteiskuntaa muutetaan joissain asioissa hitaammin kuin toisissa. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa odottaa yhteiskunnan muutosta, joka ei välttämättä yhden elämän aikana toteudu, vaikka mitä tekisi. Yhteiskunnan alistavat käytännöt saattavat ymmärrettävästi masentaa ja johtaa toimintakyvyttömyyteen tai toimintamahdollisuuksien totaaliseen kaventumiseen näkökentässä.

Ratkaisuksi tarjotaan usein nopeasti yhteiskunnallisia ristiriitoja henkilökohtaisiksi kääntäviä diagnooseja ja lääkitystä, joka saatetaan esittää välttämättömänä. Esimerkiksi voimavaroja keskittävä hyväksymis- ja omistautumisterapia tai IPT-terapia ja sopivasti voimauttavat muutokset ihmissuhteissa sekä vuorovaikutuksessa voisivat ensi alkuun riittää masennuksesta yli pääsemiseen. Joissain tilanteissa sukupuolenkorjausprosessi, hormonit ja leikkaukset ovat tarpeellisia ja joskus välttämättömiäkin vaihtoehtoja. Yhteiskunnan, joka toistaa alistavaa systeemiä ja syrjiviä käytäntöjä, kuuluu vähintäänkin korvata sillat aiheuttamansa syrjinnän ja kärsimyksen yli. Henkilökohtaiset ratkaisut, kuten kehon muokkaaminen ja fyysisen sukupuolen korjaaminen vastaamaan yksilön kokemusta omasta sukupuolestaan, voivat myös tulla osaksi yhteiskunnan muutosprosessia.

Mielipalveluissa työskentelyn pohjaksi on kirjattu isolla tiedon ja taidon lisäksi yhteisöllisyys ja sen alle: ”Ihmiselle on tärkeää olla osana yhteisöä, missä häntä arvostetaan sellaisena kuin hän on.” On tärkeää, että ihminen saa rauhassa olla ja tutkia sitä, mitä on, ilman väkivaltaista ”eheytysterapiaa” ja käännyttämistä suuntaan tai toiseen, sen puolin hetero- kuin homonormatiiviseenkaan toimintaan, jollei se tunnu omalta.

Niin kauan kuin valittu toiminta ei tarkoita väkivaltaa ja häirintää toisia ihmisiä kohtaan, sitä voidaan vahvistaa ja tukea. Yhdistettynä asialliseen tietoon ajatus korjaavista kokemuksista turvallisessa yhteisössä tuntuu hyvältä. Mahdollisuus määritellä itse tilanteensa, itsensä, verkostonsa, perheensä ja läheiset ihmisensä arvostavassa ilmapiirissä voi auttaa korjaavien kokemusten saamisessa käytännön tasolle. Monissa kulttuureissa perheeseen kuuluvat kolmen sukupolven jäsenet, melkein kaikki sukulaiset tai koko kylä. Paris- tai moniskuntakin voi olla perhe. Joillekin ystävät, joukkue tai yhteisö voivat määrittyä perheeksi tai osaksi sitä. Vertaistuen hakeminen ja vertaistuen antaminen sekä läheisten ja tukijoiden vahvistaminen mahdollistuvat, kun löytyy jotain, mikä yhdistää ja saa voimat liikkeelle. Siinä on myös kannustus avuksi.

Toinen koti

”Toinen koti” on paikka ja ajatus siitä, mikä, missä ja miten tuntuu turvallisen kotoisalta. Sen voi kukin määritellä itse. Sinun ei tarvitse määritellä omaa sukupuoltasi tai perhettäsi niin, kuin minä määrittelen omani. Kaikilla ei ole eikä tarvitse olla samoja tarpeita, vaan ne ovat yksilöllisiä. Meissä kaikissa on samaa ainakin se, että olemme keskenämme erilaisia ja itsenämme ainutkertaisia – ja että meistä ja tilanteistamme löytyy myös jotain samaa. Paras vaihtoehto olisi korjata yhteiskunta, instituutiot, palvelut, normit, lait ja säännöt yhdessä ihmisiä ja ihmisoikeuksia paremmin kunnioittaviksi. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja pitää toteuttaa myös käytännössä. Siinä tarvitaan konkreettisia askelia kohti turvallisia yhteisöjä, joissa meitä ihmisiä arvostetaan sellaisina kuin olemme.

Artikkeli Itsemääräämisoikeudesta omaan sukupuoleen tai omiin sukupuoliin julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/itsemaaraamisoikeudesta-omaan-sukupuoleen-tai-omiin-sukupuoliin/feed/ 0
Tarpeenmukainen hoito https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/tarpeenmukainen-hoito/ https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/tarpeenmukainen-hoito/#respond Tue, 16 Jan 2018 11:46:55 +0000 http://www.mielipalvelut.fi/?p=5311 Pähkinänkuoressa tarpeenmukaisessa hoidossa on kyse kriisissä olevan ihmisen, hänen läheistensä ja ammattilaisten aidosta yhdessä työskentelystä oireilun ymmärtämiseksi ja sen hoitamiseksi psykoterapeuttisella tavalla pitkäjänteisesti. Lääkehoito on hoidossa sivuosassa, jos sitä ylipäätään käytetään. Mielipalveluissa tarpeenmukaisuutta kunnioitetaan Mielipalveluissa me suhtaudumme ihmisen psyykkiseen oireiluun tarpeenmukaisen hoidon näkökulmasta. Pyrkimyksemme on ymmärtää ihmistä ja hänen oireiluaan kokonaisvaltaisesti, hänen ainutkertaisena reaktionaan liian […]

Artikkeli Tarpeenmukainen hoito julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
Pähkinänkuoressa tarpeenmukaisessa hoidossa on kyse kriisissä olevan ihmisen, hänen läheistensä ja ammattilaisten aidosta yhdessä työskentelystä oireilun ymmärtämiseksi ja sen hoitamiseksi psykoterapeuttisella tavalla pitkäjänteisesti. Lääkehoito on hoidossa sivuosassa, jos sitä ylipäätään käytetään.

Mielipalveluissa tarpeenmukaisuutta kunnioitetaan

Mielipalveluissa me suhtaudumme ihmisen psyykkiseen oireiluun tarpeenmukaisen hoidon näkökulmasta. Pyrkimyksemme on ymmärtää ihmistä ja hänen oireiluaan kokonaisvaltaisesti, hänen ainutkertaisena reaktionaan liian vaikeaksi käyneeseen tilanteeseen, mahdollisuuksien mukaan myös hänen läheistensä kanssa.

Professori Seikkulan sanoin psyykkinen oireilu ”on ruumiillisen mielen strategia selvitä hengissä oudoista kokemuksista”.  Tähän strategiaan me yritämme yhdessä löytää ymmärrystä diagnostisen ajattelutavan sijaan.

Tässä artikkelissa perehdytään tarpeenmukaisen hoidon mallin historiaan, hämmästyttävän hyvään vaikuttavuuteen, käytäntöihin Suomessa sekä periaatteisiin, jotka ohjaavat kohtaamista, tutkimista ja hoitoa.

Tarpeenmukaisen hoidon malli

Suomalaista tarpeenmukaista hoitoa on kehitetty jo vuosikymmenten ajan.

Alun perin hoitomalli kehitettiin skitsofrenian hoitoon. Sen periaatteet eivät kuitenkaan ole diagnoosisidonnaisia, vaan ne soveltuvat erinomaisen hyvin inhimilliseen kohtaamiseen, ymmärryksen löytämiseen sekä hoidon suunnitteluun missä tahansa mielen tasapainoa haastavassa kriisitilanteessa. Muun muassa Aaltonen ym. (1997) ovat näin todenneet.

Tarpeenmukainen hoitomalli edustaa suhtautumisessaan mielen haasteisiin selvästi eri linjaa kuin medikalisoiva ajattelutapa. On kyse sitten psykoottisesta tai muunlaisesta ruumiillisen mielen kriisiytymisestä, pyritään tarpeenmukaisuudessa löytämään kriisissä olevan ihmisen kokemusten mieli ja logiikka. Kokemuksiin ei siis suhtauduta sairautena, vaan inhimilliseen kokemusmaailmaan luonnollisesti kuuluvina tapahtumina, joita tarvitaan silloin, kun ilmaisuun ei löydy enää muuta keinoa.

Tarpeenmukaisen hoitomallin toimintatavoissa toteutuvat hienosti ihmisen kunnioittaminen ainutlaatuisena yksilönä, hänen omassa tilanteessaan ja omassa sosiaalisessa verkostossaan. Hoitoa eivät siten määritä diagnoosit, vaan kriisissä olevan ihmisen ainutkertainen tilanne ja hänen tarpeensa.

Itsemääräämisoikeus on mallissa keskeistä. Mahdollisuus olla oman elämänsä aktiivinen toimija, voida yhdessä läheistensä ja ammattilaisten kanssa valita sitä tukea, mihin on valmis sitoutumaan, on erittäin merkittävä toipumista edistävä tekijä.

Hoitomallin historiaa

Turun skitsofreniaprojektissa 1970-luvulla professori Yrjö Alasen ja hänen työryhmänsä tavoitteena oli kehittää laajapohjainen, perustaltaan psykoterapeuttisesti suuntautunut skitsofreniaryhmän psykoosien hoitosuuntaus, jota olisi mahdollista soveltaa myös julkisessa psykiatrisessa hoidossa. Suuntaus oli aluksi sairaalakeskeinen, missä tutkimus- ja kehittämistyön kohteena olevaa psykoosiosastoa kehitettiin psykoterapeuttiseksi yhteisöksi. Psykoterapeuttinen työ oli tuolloin vielä valtaosaltaan yksilöpainotteista.

Perhekeskeisyys tuli hoitosuuntaukseen vahvasti mukaan 1980-luvun alussa. Työryhmät alkoivat tavata skitsofreniaryhmän potilaat heti hoidon alussa perheidensä kanssa niin kutsutuissa hoitokokouksissa. Hyvin usein varsinkin akuuteissa psykooseissa oireet helpottuivat nopeasti. Hoitokokousten kehittymisen myötä saatiin psykososiaalisen hoidon piiriin mukaan myös heitä, jotka eivät olleet valmiita yksilöpsykoterapeuttisiin hoitoihin. Hoitokokoukset eivät kuitenkaan syrjäyttäneet yksilöllistä psykoterapeuttista hoitoa, vaan nämä täydensivät toisiaan. Integroitu malli alkoi muodostua.

Projektissa kehitettyä hoitomallia kutsuttiin aluksi nimellä: ”Skitsofreniaryhmän psykoosien tarpeenmukainen hoito”.

Sen periaatteet olivat:

  1.  Hoitotoiminnat suunnitellaan ja toteutetaan joustavasti sekä yksilöllisesti, jotta ne parhaiten kohtaisivat sekä potilaan että hänen lähimpään vuorovaikutusverkostoonsa kuuluvien ihmisten hoidolliset tarpeet.
  2. Tutkimusta ja hoitoa luonnehtii psykoterapeuttinen asenne.
  3. Terapeuttisten toimintojen tulee tukea toisiaan, ei vaikuttaa toisiaan vastaan.
  4. Hoidon prosessiluonne on ymmärrettävä ja pyrittävä säilyttämään.
  5. Hoitotoimintojen ja niiden tuloksellisuuden jatkuva seuranta on tärkeätä sekä potilaskohtaisesti että hoitojärjestelmän kokonaisuuteen liittyen. (Alanen, 2009).

Hoidon peruslähtökohtana oli aina hoitoontulotutkimus, joka toteutettiin perhe- ja verkostokeskeisesti hoitokokouksissa.

Valtakunnallisessa skitsofreniaprojektissa 1980-luvulla nämä skitsofrenian tarpeenmukaisen hoidon periaatteet levisivät ympäri maata. Projektin tavoitteena oli kehittää skitsofrenian hoitoa ja vähentää laitoskeskeisyyttä. Työssä painottui moniammatillisten psykoosityöryhmien tekemä uusien tai uudelleen hoitoon tulevien potilaiden tutkimus ja hoito. Skitsofreniaprojekti tuotti ”Hyvän hoidon” -mallin, minkä avulla pyrittiin yhtenäiseen skitsofrenian hoitotapaan Suomessa.

Seuraavaksi tarpeenmukaisen hoidon kehittäminen jatkui API-projektissa (Akuutin psykoosin integroitu hoito) 1990-luvulla. Projektin hoitomalli perustui skitsofrenian tarpeenmukaiseen hoitomalliin ja skitsofreniaprojektin hoitosuosituksille.

Tästä projektista syntyi kaksi uutta tarpeenmukaisen hoidon periaatetta:

  1. horisontaalinen asiantuntijuus sekä
  2. akuutin psykoosin hoito on ryhmätyötä ja potilas ja hänen perheensä ovat aito osa työryhmää.

Avoimen dialogin hoitomalli

Avoimen dialogin hoitomalli on yksi sovellus tarpeenmukaisesta hoidosta, seuraava askel eteenpäin mallin kehittämisessä. Sitä on alettu kehittää em. projektien myötä Keroputaalla vuodesta 1984 lähtien.

Huomiota mallissa on kiinnitetty entistä vahvemmin hoidon psykologiseen jatkuvuuteen, mikä on ollut usein haasteena sairaalahoidon ja avohoidon toimiessa erillään toisistaan. Hoito pyritään mahdollisimman pitkälle toteuttamaan siten, että kriisissä oleva voi elää omassa ympäristössään ja siellä myös hoitokokoukset järjestetään.

Hoitokokouksissa puhumisen tapaan panostaminen on Avoimen dialogin hoitomallissa erityisen merkittävässä osassa. Hoitokokouksissa painottuvat horisontaalinen asiantuntijuus sekä epävarmuuden sieto. Puheeksi tulevat aiheet saavat pysyä avoimina ja kehittyä moniäänisyyden avulla yhteistä ymmärrystä luovaan suuntaan. Moniäänisyyden tarkoittaessa sitä, että jokaisen paikalla olevan osallistujan näkökulmaa kuullaan ja kunnioitetaan.

Tausta-ajatuksena monimuotoisuus

Tarpeenmukaisen hoidon taustalla on ajatus siitä, että psykoottinen oireilu, skitsofrenia tai mikä tahansa muu psyykkinen kriisi on heterogeenistä, eikä yhtä oikeaa hoitomuotoa siten voi olla. Siksi yksilön, perheen ja verkoston tilanteen ja tarpeiden ymmärtäminen sekä joustavasti muotoutuva ja prosessina rakentuva integroitu hoito ovat ensisijaisen tärkeät. Hoito räätälöidään aina yhteistyönä vastaukseksi yksilön ja perheen ainutkertaisiin tarpeisiin.

Perhe- ja verkostokeskeisyyden lisäksi yksilölliset ja ryhmissä toteutettavat erityyppiset psykoterapeuttiset hoitomuodot ovat kaikki mahdollisia ja tarpeen mukaan toteutettavia rinnakkain tai toinen toisensa jälkeen.  Lääkityksen ollessa tarpeen, sitä käytetään mahdollisimman pieninä annoksina ja lyhytkestoisesti tukemaan kykyä sitoutua ja keskittyä vuorovaikutuksessa tehtävään psykoterapeuttiseen työhön.

Tuloksellista hoitoa

Skitsofrenian hoidossa tarpeenmukaisella hoidolla on saatu erittäin hyviä tuloksia, jotka ovat seurantatutkimusten mukaan pitkäaikaisia.

Turun skitsofreniaprojektissa hoidon perhekeskeisyyden myötä oireettomien potilaiden määrä nousi 40 prosentista 60 prosenttiin ja viiden vuoden aikana tarvittujen sairaalahoitopäivien määrä väheni alle puoleen (mm. Alanen 2009).

Avoimen dialogin hoitomallissa tulokset ovat olleet hämmästyttävänkin hyvät; yli 80 prosentilla potilaista psykoosioireet ovat hoidon myötä poistuneet ja he ovat pystyneet palaamaan täysipäiväiseen opiskeluun tai työhön. (kts. esim. Seikkula ym. 2006, Aaltonen ym. 2011, Seikkula ym. 2011).

Tarpeenmukaisuutta muissa maissa

Ruotsissa ”Parachute project” on ollut laaja projekti, missä tarpeenmukaisen hoidon mallia on otettu käyttöön ja tuloksia tutkittu pitkäjänteisesti (Cullberg ym. 2006). Sveitsissä toimitaan samankaltaisin periaattein Soteria Bernessä, missä hoito on tuottanut erinomaisia tuloksia (Ciompi ym. 2004).  Myös Avoimen dialogin hoitomallia on otettu käyttöön useissa Euroopan maissa sekä joissakin osissa USA:ta.

Nykytilanne Suomessa

Tarpeenmukaisen hoitomallin mukainen toiminta Suomessa ei kuitenkaan ole laajamittaisesti käytössä, vaikka siitä on saatu yli 30 vuoden aikana erittäin hyviä tuloksia ja sen käyttöönotosta on annettu virallisia suosituksia. Heikkisen (2014) tekemän väitöskirjatutkimuksen mukaan yleisimmin esteenä ovat hoitohenkilökunnan asenteet. Myös Alanen on listannut artikkelissaan (Alanen 2009) niitä seikkoja, jotka vaikeuttavat esimerkiksi psykoottisen oireilun psykoterapeuttista ymmärrystä; henkilökunnan asenteiden ja opittujen ajattelumallien lisäksi lääketeollisuuden vaikutus psykiatriseen käytäntöön on merkittävä.

Myös lukuisten kokemusasiantuntijoiden sekä psykiatrista hoitotyötä tekevienkin näkemysten mukaan nykyisessä psykiatrisessa hoitokulttuurissa ohitetaan kuitenkin melkoisesti ihmisen perusoikeuksia, kuten itsemääräämisoikeutta ja valinnan mahdollisuutta. Hoito perustuu enemmän tai vähemmän vallankäyttöön; ”me tiedämme, mikä on sinulle hyväksi”.

Psykoosityöryhmiä, joiden käyttöönottoa on suositeltu tarpeenmukaista hoitoa kehitettäessä, on nykyään jo useilla alueilla, mm. Kainuussa, Kouvolassa, Salossa, Tampereella, Turussa. Psykoosityöryhmän tarkoitus on olla hoidosta vastuussa ensimmäisestä kontaktista asti, toimia perhekeskeisesti sekä psykoterapeuttisesti suhtautuen, aloittaen hoito hoitokokouksella ja pyrkiä pitämään lääkehoito mahdollisimman vähäisenä.

Nykyään toimivien psykoosityöryhmien toiminnan tavat kuitenkin vaihtelevat eli tarpeenmukaisen hoitomallin toiminnasta ei työryhmän nimestä huolimatta aina ole kyse. Joillakin alueilla tarpeenmukainen hoitomalli toimii hienosti, kuten vaikkapa Kainuussa. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen seuduilla paljolti toimitaan vielä biolääketieteellisen näkökulman mukaisesti psykoottisen oireilun ollessa kyseessä. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaalle hoidon alusta lähtien lääkityksellä oireiden poistamiseen pyrkimistä ja usein jopa psykoterapeuttisen työotteen kieltämistä, koska ”potilas ei sellaisesta hyödy”.  Näin on erityisesti sairaalaosastoilla. Avohoidossa taas löytyy enemmän perhe- ja verkostokeskeisyyttä sekä osaksi myös psykoterapeuttista tapaa suhtautua ihmisen tilanteeseen, lääkityksen ollessa kuitenkin pääsääntöisesti keskeisin osa hoitoa.

Sekä sairaala- että avohoidossa tarpeenmukaisen hoitomallin ajattelu- ja toimintatapa on usein vielä yksittäisten työntekijöiden varassa. Silloin voi kyllä tapahtua hyviä kohtaamisia ja jopa osaltaan muodostua onnistuneita prosesseja, mutta ihmisen kannalta hoidon kokonaisuus jää hajanaiseksi ja ristiriitaiseksikin. Työntekijöiden ja hoitoa tarvitsevien ihmisten roolien rajat ovat monesti edelleen vahvat, paljolti valtasuhteisiin perustuvat. Ihminen kokee jäävänsä hoidossaankin usein yksin.

Tarpeenmukaisuutta edistetään yhdessä toimimalla

Tarpeenmukainen hoito ry perustettiin joulukuussa 2016 Helsingissä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää mahdollisuutta kaikille saada heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Itsemääräämis- ja valinnan oikeutta pidetään tärkeänä. Yhdistys toimii itse horisontaalisella periaatteella – siinä jokaisen ääni on merkittävä. Toiminnan tapoina ovat tietoisuuden lisääminen nettisivujen, tapahtumien ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen kautta sekä uudenlaisten toimintojen käynnistäminen. Yhdistyksellä on jo kesäkuusta 2017 lähtien ollut myös toinen osasto Tampereella ja tarkoitus laajentua edelleen.

Inhimillistä kohtaamista

Tarpeenmukainen hoito on osoittautunut mielenterveystyössä erinomaiseksi inhimillisen kärsimyksen kohtaamisen ja hoitamisen tavaksi. Hoitomallista on saatu niin vakuuttavia tuloksia, että herättää suorastaan ihmetystä, kun tarpeenmukaisuus on edelleenkin pääosin hoitokäytäntöjen marginaalissa Suomessa. Voi toki olla haastavaa ja uudenlaista ajattelutapaa vaativaa asettua horisontaaliseen suhteeseen kriisissä olevan ihmisen ja hänen lähipiirinsä kanssa. Asiantuntijuuden yhteinen rakentaminen jokaisessa kohtaamisessa sen sijaan, että asiantuntijuus on itsestään selvästi statukseen liittyvää, saattaa tuottaa aluksi epävarmuutta; ”Mikä on minun asemani ja tarkoitukseni tässä?”. (Ks. Mm Borchers, 2014) Tarpeenmukaisen hoidon mallin mukaan toimiminen vaatii ajattelutavan muutosta ja yhteistä ponnistusta kohti uudenlaista toimintatapaa – koulutusta ja toimintamallien kehittämistä. Se ei voi riippua vain yksittäisistä tekijöistä, vaan koko hoitokulttuurin on muututtava, mikä tapahtuu pitkäjänteisesti prosessina.

Kuitenkin tällaiset ajattelutavan ja kohtaamisen tapojen muutokset osoittautuvat työssä lopulta yleensä erittäin palkitseviksi. Ainutkertaisuutta kunnioittavat kohtaamiset, erilaisten näkökulmien tuottama uudenlainen yhteinen ymmärrys ja jokaista hoitoon osallistujaa arvostava ilmapiiri luovat sekä yksilölle, hänen lähiverkostolleen että hoitavalle henkilökunnalle kokemuksen osallisuudesta ja yhdessä luomisesta – dialogisuudesta. Dialogissa jokaisen ihmisen sisäinen todellisuus ja merkitykset voivat tulla jaetuiksi sosiaalisesti. Uutta ymmärrystä voi muodostua, merkitykset voivat muuttua, tunteet tulla koetuiksi ja hyväksytyiksi, kokemus omassa maailmassaan yksin olosta keventyä. Tällaisessa dialogissa, jaetussa todellisuudessa ihminen voi toipua.

 

Lähteitä:

Aaltonen, J., Seikkula, J., Alakare, B., Haarakangas, K., Keränen, J. & Sutela, M. (1997). Western Lapland project: A comprehensive family- and network centered community psychiatric project. ISPS (The International Society for Psychologi cal Social Approaches to Psychosis), Lontoo. Abstracts and lectures, 12–16.

Aaltonen, J., Seikkula, J. & Lehtinen, K. (2011). The Comprehensive Open Dialogue Approach in Western Lapland: I. The incidence of non-affective psychosis and prodromal states. Psychosis, 3, 179–191.

Alanen, Y. (2009). Kohti humanistisempaa psykiatriaa. http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/alanen309.htm

Alanen, Y. (1997). Schizophrenia – its origins and need-adapted treatment. London: Karnac Books.

Avoimen dialogin hoitomallin kansainvälinen sivusto: http://open-dialogue.net

Borchers, P (2014) “Issues like this have an impact” The Need-Adapted Treatment of Psychosis and the Psychiatrist’s Inner Dialogue https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44396/978-951-39-5861-9_vaitos25102014.pdf?sequence=1

Ciompi, L., Hoffman, H. (2004). Soteria Berne: an innovative milieu therapeutic approach to acute schizophrenia based on the concept of affect-logic. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1414694/

Cullberg,. J., Mattsson, M., Levander, S. ym. (2006). Treatment costs and clinical outcome for first episode schizophrenic patients – A three-year follow-up of the Swedish ”Parachute project” and two comparisons. Acta Psychiatrica Scandinavica, 114, 274–281.

Heikkinen, A. (2014). Vaikeiden mielenterveyshäiriöiden tarpeenmukainen hoito ja sen toteutuminen Kainuussa vuosina 2004–2005. Väitöskirjatutkimus. Jyväksylän Yliopisto.

Seikkula, J., Alakare, B. & Aaltonen, J. (2011). The Comprehensive Open- Dialogue Approach in Western Lapland: II. Long-term stability of acute psychosis outcomes in advanced community care. Psychosis, 3, 192–204.

Seikkula, J., Alakare, B., Haarakangas, K., Keränen, J., Lehtinen, K. & Aaltonen, J. (2006). Five years experiences of first contact non-affective psychosis in open dialogue approach: Treatment principles, follow-up outcomes and two case studies. Psychotherapy Research, 16, 214–228.

Tarpeenmukainen hoito ry:n ylläpitämä sivusto ”Hulluna Suomessa”: https://madinfinland.org

 

 

 

Artikkeli Tarpeenmukainen hoito julkaistiin ensimmäisen kerran Mielipalvelut.fi.

]]>
https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/tarpeenmukainen-hoito/feed/ 0