Vilma-Lotta Lehtokari

Vilma-Lotta Lehtokari

  • Ravitsemustieteilijä (ETM)
  • Molekyyligeneetikko (fil tri)
  • Ratkaisukeskeinen lyhytterapeuttikoulutettava

Lähestymistapani syömiseen liittyvien häiriöiden ja ravitsemusohjaukseen on ratkaisukeskeinen, mutta ammennan työkaluja ja tietoa avoimin mielin myös muista psykoterapiasuuntauksista, ravitsemustieteestä ja tiedostan taustalla vaikuttavan ihmisen biologian.

Pääpaino työskentelyssäni on kuitenkin ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti positiivisessa psykologiassa ja tavoitekeskeisyydessä ongelmapuheen sijaan – ongelmia ja ongelmallisia tilanteita väheksymättä. Työskentelyssä avainasemassa on tasavertainen vuorovaikutussuhde.

Eräs ratkaisukeskeisen maailman ajatuksista on, ettei muutos parempaan ole pelkästään parempi mieliala vaan se myös näkyy konkreettisesti tekemisenä tai muutoksena toiminnassa. Tästä syystä ratkaisukeskeinen lähestymistapa soveltuu mainiosti ravitsemukseen, painonhallintaan ja syömiseen liittyvien tavoitteiden parissa työskentelyyn siinä missä monien muidenkin elämän solmujen avaamiseen. Useimmiten ihmiset tietävät kuinka heidän tulisi syödä tai mitä heidän kaikkien muiden mielestä pitäisi tehdä.

Oma tavoitteesi ei kuitenkaan välttämättä ole sama kuin sen muiden mielestä pitäisi olla. Hyvinvointi tai hyvä elämä ei välttämättä sisällä eri ihmisille samoja asioita. Näin ollen pohdimme tavoitteita asiakkaan näkökulmasta, emmekä muiden. Tavoite saa muuttua matkan varrella ja sen ei tarvitse liittyä suoraan ravitsemukseen ja syömiseen. Usein syömiseen liittyvien häiriöiden taustalta paljastuu tekijöitä, jotka vaikuttavat syömiseen (itsetunto-ongelmat, masennus, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelot, vuorokausirytmi tai vaikkapa kriisitilanne), jolloin ravitsemuksen korjaantuminen lähtee syömistapojen korjaantumisella, jotka puolestaan korjaantuvat samalla, kun muut asiat saadaan toimimaan.

Asiakkainani on mm. syömishäiriöistä toipuvia, syömishäiriöoireisia, syömällä elämäntilanteeseen reagoivia sekä syömishäiriöpotilaiden omaisia. Lisäksi esimerkiksi masennuksesta kärsivien olisi hyvä kiinnittää huomiota myös ravitsemukseensa toipumisen tueksi, sillä aivot tarvitsevat toimiakseen ja toipuakseen monipuolista ja terveellistä ravintoa.

Ihminen kokonaisuutena kiinnostaa minua niin biologian ja lääketieteelliseltä kannalta kuin psykologiselta näkökulmaltakin, mutta ennen kaikkea yksilönä. Juureni ovat tieteessä; ihmisen fysiologia, anatomia ja genetiikka antavat hyvän pohjan ihmisen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen, mutta ne antavat vain kehykset sille, mitä olemme. Tästä syystä ihmiset on kohdattava yksilöinä, eikä kaikille voi soveltaa samaa sapluunaa työskentelyssäkään. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä diagnoosien merkitys hälvenee taustalle, ja jokaisen ihmisen ajatellaan olevan yksilö omine taustoineen, arvoineen ja tavoitteineen.

Omat selviytymiskeinoni ja voimani ammennan ystävistäni ja läheisistäni, luonnosta, koiristani ja ponistani, liikunnasta ja kaikenlaisesta aktiivisuudesta sekä huumorista. Ravitsemustieteilijä (ETM), Helsingin yliopisto 2016. Graduni tein epätyypillisistä syömishäiriöistä ja valinnaiset opinnot avoimessa yliopistossa psykologiasta. Olen mukana Syömishäiriöliiton toiminnassa ja olen myös Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen jäsen.

  •  – Ratkaisukeskeinen lyhytterapeuttikoulutus Helsingin psykoterapiainstituutissa alkaen 2016 tammikuusta
  •  – Elintarviketieteiden maisteri / ravitsemustiede (ETM), Helsingin yliopisto 2016
  •  – Tohtoriksi väittelin lihastautien molekyyligenetiikasta Helsingin yliopiston lääketieteelisestä tiedekunnasta 2009 (FT). Toimin edelleen lihastautitutkijana Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa.
  •  – Luonnontieteilijä (FM), Jyväskylän yliopisto 2003