Mielipalvelut
Varaa aika
Varaa aika
Varaa aika

Traumat, kriisit ja pitkittyneiden trauman oireiden takia syntyvä traumaperäinen stressihäiriö koskettaa monia ihmisiä, tässä artikkelissa kerrotaan kuinka traumaperäistä stressihäiriötä voi hoitaa, käsitellä ja kuinka siitä voi päästä yli ammattilaisen avustuksella.

Järkyttävän ja pelottavan tapahtuman kokeminen ei ole valitettavasti kovinkaan harvinaista. Suurin osa meistä kokee elämänsä aikana potentiaalisesti traumaattisen tapahtuman, jota voidaan luonnehtia ennustamattomaksi, kontrolloimattomaksi ja uhkaavaksi. Diagnostisten kriteerien mukaan potentiaalisesti traumaattisessa tapahtumassa henkilö kokee tapahtuneen tai uhkaavan kuoleman, vakavan loukkaantumisen tai seksuaalista väkivaltaa.

Esimerkkejä tällaisista tapahtumista ovat:

Joskus kuitenkin myös muut tapahtumat elämässä voivat vaikuttaa meihin, kuten avioero tai potkujen saaminen ja siksi jokaisen omaa kokemusta ja sen seurauksia on hyvä kuunnella ja tarkastella tarkoin.

Tapahtuman jälkeen voi esiintyä erilaisia oireita:

On hyvin yleistä, että omissa sosiaalisissa suhteissa voi tapahtua muutoksia ja traumaattista tapahtumaa ja siihen liittyviä asioita aletaan vältellä. Trauman jälkeen voi esiintyä myös dissosiatiivisia oireita, joissa kehomme lamaantuu ja tietoisuuden tila muuttuu. Kokemus on niin voimakas, että suojaamme omaa mieltämme siirtämällä tietoisuuden jonnekin muualle. Joillakin nämä trauman jälkeiset oireet saattavat mennä ohitse, mutta niiden jatkuessa yli kuukauden, on kyseessä yleensä traumaperäinen stressihäiriö (eng. post-traumatic stress disorder, PTSD). Lisää traumoista ja traumatisoitumisesta voi lukea meidän aiemmasta artikkelista, "Traumat ja traumatisoituminen".

Traumaattisen tapahtuman seuraukset

Traumaattinen tapahtuma synnyttää pelon tunteen ja sama tunne on läsnä kertomassa mahdollisesta vaarasta, kun jokin pienikin asia muistuttaa meitä tapahtuneesta. Sydän saattaa hakata, kädet hikoilla. Koko tunne valtaa mielen, eikä järjelliselle kylmän loogiselle ajattelulle ole tilaa. Sympaattinen hermostomme on ottanut vallan ja olemme valmiita taistelemaan ja pakenemaan. Pelon tunne on ollut jo pitkän aikaa traumaperäisen stressihäiriöön liittyvän tutkimuksen ja kirjallisuuden dominoiva tekijä ja sen vuoksi myös PTSD:n hoito on pitkälti perustunut pelon sammuttamiseen ja altistamiseen. Pelon valta-asemalla on ollut kuitenkin vaikutusta siihen, että muut PTSD:n liitetyt tunteet ovat jääneet sivuun, vaikka niillä saattaisi olla hyvinkin tärkeä rooli PTSD:n kehittymisessä ja hoidossa.

Traumaattisen tapahtuman kokeneet henkilöt kokevat yleensä tapahtuneen jälkeen häpeän ja syyllisyyden tunteita, jotka saattavat olla vaikuttavia tekijöitä traumaperäisen stressihäiriön muodostumisessa ja ylläpidossa. Tapahtuman jälkeen moni saattaa käydä mielessään seuraavanlaisia ajatuksia läpi: ” Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”, ”miksi juuri minä selvisin?”. Pohdin tässä artikkelissa, miksi häpeään liittyvien ajatuksien ja tunteiden huomioimisella PTSD:n hoidossa, voi olla jopa yhtä merkittävä rooli, kuin pelollakin.

Mitä on häpeä? Miten häpeä ja syyllisyys eroaa toisistaan?

Arkipäivän elämässä käytämme termiä häpeä kuvaamaan kattavasti erilaisia nöyryyttäviä ja nolostuttavia tilanteita, kuin myös ilmentämään omaa tietoista kokemustaan kiusallisista tilanteista. Häpeä usein sekoitetaan toistuvasti myös nolouden, nöyryytyksen ja syyllisyyden käsitteisiin. Häpeällä on kuitenkin keskeinen ero näiden samankaltaisten itsetietoisten sosiaalisten tunteiden kanssa ja siksi sen rooli myös trauman yhteydessä voi todennäköisesti olla hyvinkin erilainen kuin syyllisyydellä. Häpeän ja syyllisyyden ero voidaan hahmottaa parhaiten tavassa, jolla tulkitsemme rikkomuksia tai virheitämme. Monesti häpeän ja syyllisyyden erottelussa käytetään tulkintaa, jonka mukaan häpeän kokemuksessa kielteinen arviointi kohdistetaan itseen, kun taas syyllisyydessä kielteisen arvioinnin painopiste on tehty tai tekemätön asia. Tutkimuksissa häpeä on yhdistetty syyllisyyttä enemmän heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin ja se on merkittävästi yhteydessä PTSD:n lisäksi lukuisiin muihin mielenterveyden häiriöihin, kuten syömishäiriöihin, persoonallisuushäiriöihin, sosiaaliseen ahdistukseen tai masennukseen.

Miksi häpeällä sitten on hyvinvoinnissamme näin ilmeinen rooli? Meillä jokaisella on varmasti kokemuksia tilanteista, joissa olemme kokeneet häpeää. Tunne on ollut sietämätön ja usein tilanteessa toivoisi voivansa vaipua maan alle. Toisaalta tunne voi olla hyvinkin ristiriitainen, sillä häpeä viestii myös tarpeesta tulla nähdyksi. Monet häpeää tutkineet asiantuntijatkin toteavat, että häpeän tunne on yksi sietämättömimmistä tunteista, mitä voi kokea. Häpeällä on kuitenkin oma tärkeä roolinsa ihmisen evoluution kannalta, eikä sitä voida yksiselitteisesti luokitella täysin pahaksi tunteeksi. Moraalisena tunteena häpeä ohjaa meitä prososiaaliseen käyttäytymiseen ja siten häpeällä on ollut tärkeä merkitys laumaan sopeutumisessa ja selviytymisessä, sillä evoluution näkökulmasta selviytymisen kannalta yksinjääminen on ollut riski.

Yksi hyvä tapa onkin myös tarkastella häpeää niin sanotusti ”terveen” ja ”patologisen” häpeän valossa. ”Terve” häpeä vaikuttaa hyvinvointiimme positiivisesti auttamalla meitä noudattamaan ryhmän kirjoittamattomia normeja ja tulemaan hyväksytyksi ryhmän jäseneksi. ”Patologinen” häpeä on intensiivistä ja kroonista, ja se, miten käsittelemme tätä häpeää, voi olla ongelmallista ja johtaa moniin erilaisiin psykopatologisiin häiriöihin. Tätä lähestymistapaa voidaan myös hyödyntää tietoisen ja tiedostamattoman häpeän hahmottamisessa. Tietoinen häpeä on yleensä siedettävää ja se mielletään omaksi tunteeksi, jolloin sitä ei ole tarve työntää itsestä pois tai heijastaa muihin ihmisiin. Tiedostamaton häpeä ilmenee laajentuneena ja epämääräisenä häpeäkokemuksena, jonka syitä on vaikea kuvailla.

Pelkoa, syyllisyyttä vai häpeää? – erilaisilla traumoilla on väliä

Traumoja on tyypillisesti jaoteltu kahteen eri tyyppiin: I-tyypin traumaan ja II-tyypin kompleksiseen traumaan. I-tyypin trauma on kertaluontoinen äkillinen ja hengenvaarallinen traumaattinen tapahtuma. Toisin sanoen kyseessä on potentiaalisesti traumaattinen tapahtuma ja se on myös diagnostinen edellytys PTSD:lle. Kompleksinen trauma, eli II-tyypin trauma ei ole virallinen diagnoosi, mutta se on noussut kirjallisuudessa uudeksi diagnostiseksi käsitteeksi ja senpä vuoksi myös moni puhuukin kompleksisesta PTSD:stä.

Nimensä mukaisesti kompleksinen trauma on monimuotoinen ja sen voidaan nähdä eroavan I-tyypin traumasta erityisesti seuraavien piirteiden suhteen: Se on toistuvaa ja pitkittynyttä, se on luonteeltaan ihmissuhdepainotteista ja se tapahtuu kehityksen kannalta haavoittuvana aikana, eli tyypillisesti lapsuudessa. Esimerkiksi kiusaaminen, fyysinen ja psyykkinen väkivalta sekä hyväksikäyttö toistuvat tyypillisesti eivätkä jää vain yksittäisiksi tapahtumiksi. Lisäksi varhaiset vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen liittyvät ongelmat eivät yksittäisinä tapauksina välttämättä aiheuta traumaa, mutta esimerkiksi vanhempien vuorovaikutustyyli, jossa vanhempi jatkuvasti laiminlyö tai mitätöi lapsensa, voi pitemmällä aikavälillä johtaa kompleksiseen PTSD:n. Ei siis ole mikään suuri ihme, että todisteet viittaavat kompleksinen trauman olevan paljon yleisempää, kuin yleensä tunnistetaan ja se liittyy myös monimutkaisempiin PTSD:n oireisiin.

Trauman tyypillä näyttäisi olevan vaikutusta siihen, minkälaisia tunteita koemme. Erään tutkimuksen mukaan pelolla ja häpeällä oli vaikutusta PTSD oireisiin, jos kyseessä oli trauma, joka ei liittynyt ihmissuhteisiin. Sen sijaan Ihmissuhteisiin liittyvässä traumassa häpeällä oli yksinään rooli PTSD oireiden kokemisessa. Häpeän ja syyllisyyden kokeminen mitä todennäköisemmin myös riippuu siitä, minkälaisesta traumaattisesta tapahtumasta on kyse. Esimerkiksi, jos uhri on kokenut luonnonkatastrofin, tilanne itsessään ei kohdistu häneen yhtä voimakkaasti ja tapahtuma saattaa enemminkin synnyttää syyllisyyden tuntemuksia kuin häpeää. ”Miksi en toiminut toisin?”. Jos tilanne taas liittyy esimerkiksi vanhempien kaltoinkohteluun tai kiusaamiseen, uhri saattaa helpommin kokea häpeää ja tuntea itsensä pahaksi henkilöksi ”Olen viallinen, muut eivät hyväksy minua”. Näin ollen voidaankin pohtia sitä, että häpeä voisi liittyä voimakkaammin juuri kompleksiseen PTSD:n, sillä tällaiset ihmissuhteisiin painottuvat toistuvat ja pitkäkestoiset traumaattiset kokemukset liittyvät vahvemmin juuri häpeän tunteeseen. On myös hyvä huomata, että meillä jokaisella on erilainen taipumus tai alttius kokea häpeää, ja tämä taipumus perustuu biologiseen temperamenttiimme. Kyse on monimuotoisesta ilmiöstä ja pelkkien kokemuksien ja tilanteiden vertailu voi olla turhaa, sillä jokainen meistä kokee asiat omalla yksilöllisellä tavallaan.

Häpeä ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)

Vaikka häpeää on saatettu pitää pelkoon nähden toissijaisena tunteena PTSD:n kontekstissa, monet todisteet tukevat sen mahdollista vaikutusta PTSD:n oireita ylläpitävänä tekijänä. Ainakin neurobiologisella tasolla häpeää voidaan pitää yhtenä ydintunteena, sillä häpeän ja PTSD:n liittyvien oireiden on osoitettu aktivoivan samoja aivoalueita. Muissakin tutkimuksissa on havaittu, että häpeällä ja PTSD oireilla on selvä yhteys, mutta tutkimukset eivät pysty osoittamaan, onko häpeä PTSD oireiden syy vai seuraus. Niin tai näin, jos puhutaan oireita ylläpitävästä tekijästä, voitaisiin häpeää hoitamalla saada ehkä merkittäviä tuloksia aikaan.

Häpeän välttely ylläpitävänä tekijänä PTSD:ssä

Traumatisoituminen voi saada meidät kokemaan koko maailman vaarallisena ja arvaamattomana ja itsemme pahoina ja viallisina. Tämä tunne voi olla hyvinkin kroonistunut ja kaiken valtaava tiedostamaton ja tunnoton tila. Kun häpeän tunne on jatkuvasti läsnä, saattaa tunne palauttaa traumaattisen kokemuksen herkemmin mieleemme, josta seuraa välttelyä. Välttely voikin olla yhdistävä tekijä ja voi ilmentää häpeän roolia PTSD oireissa. On luonnollista, että haluamme kaikin keinoin välttyä tältä hyvin sietämättömältä tunteelta ja siksi saatammekin käyttää mitä erilaisempia strategioita ja keinoja. Toisilla nämä keinot saattavat liittyä erilaisiin riippuvuuksiin, toisilla sosiaaliseen vetäytymiseen tai masennukseen. Jopa vihan tunnetta saattaa ilmentyä ja se voi kohdistua niin muihin kuin itseensä. PTSD esiintyykin samanaikaisesti masennuksen tai riippuvuuksien kanssa ja esimerkiksi sosiaalinen vetäytyminen tai itsetuhoinen käyttäytyminen voi olla keino välttää häpeää, varsinkin kun puhutaan kompleksista traumasta, joka juontaa juurensa ihmissuhteisiin.

Erityisesti epävakaa persoonallisuushäiriö on monella tapaa yhteydessä kompleksiseen PTSD:n ja kiivasta keskustelua on käyty siitä, onko kyseessä edes erilliset häiriöt. Näissä molemmissa ilmenee paljon samankaltaisia piirteitä ja traumalle altistuminen varhaisessa kehityksessä on molemmissa häiriöissä tyypillistä. Molemmissa ilmenee myös itsetuhoista käyttäytymistä sekä dissosiatiivista oireilua. Itsetuhoinen käyttäytyminen voi olla luultavasti yksi keino saada sietämätön häpeän tunne omaan kontrolliin tai toisaalta myös keino hallita dissosiatiivisesta tilasta syntyvää pelottavaa ja epätodellista kokemusta ja saada kosketus todelliseen maailmaan. Itsetuhoinen käyttäytyminen ei oletettavasti kuitenkaan poista häpeää ja dissosiatiivista oireilua kuin hetkellisesti ja pidemmällä jatkumolla itsetuhoinen käyttäytyminen pysyy yllä. Syntyy niin sanotusti kielteinen noidankehä, jossa itsetuhoisesta käyttäytymisestä seuraa häpeän tunne ja sitä puolestaan vältellään itsetuhoisella käyttäytymisellä. Häpeän tunne on yhtenä ylläpitävänä tekijänä sekä kompleksisessa PTSD:ssä että epävakaassa persoonallisuushäiriössä.

Vireystilan säätelyn ongelmat yhdistävänä tekijänä traumaperäisessä stressihäiriössä

Evoluution myötä ihmiselle on kehittynyt automaattisia reaktiotapoja reagoida ympäristön uhkaaviin muutoksiin. Näillä automaattisilla reaktioilla on omat neurologiset rakenteet, joita tunteet ohjaavat. Uhan tunteen herätessä aktivoituu sympaattinen hermosto eli toisella nimellä tunnettu ”taistele ja pakene” hermosto. Tällöin olemme ylivirittyneessä tilassa, mutta emme pysty järjelliseen pohdintaan. Jos uhka on läsnä, mutta taisteleminen ja pakeneminen ei onnistu, aktivoituu kolmas järjestelmä- jähmettyminen. Liikkuminen ja puolustautuminen on mahdotonta ja vireystilamme laskee hyvin alas. Eläimillä jähmettyminen on toiminut selviytymiskeinona, koska petoeläimet karttavat raadolta näyttävää eläintä mahdollisten tautien vuoksi. PTSD:ssä vireystilan vaihtelu on keskeinen oire ja toimintakyvyn kannalta optimaalisen vireystilan ylläpitäminen on vaikeaa.

Näiden sisäänrakennettujen uhkajärjestelmien voidaan nähdä liittyvän häpeän tunteeseen. Häpeän tunteeseen liittyvät fysiologiset reaktiot, kuten sykkeen nouseminen, punastuminen ja hikoileminen ovat merkkejä aktivoituneesta sympaattisesta hermostosta. PTSD:ssä sympaattinen hermosto on aktiivisesti päällä ja olemme pienistäkin uhan vihjeistä valmiita reagoimaan. Pelon lisäksi myös häpeää herättävät tilanteet ovat intensiivisiä ja epämiellyttäviä, joissa keho on valmiustilassa. Häpeä voi ohjata myös alivirittyneeseen vireystilaan ja jähmettymiseen. Häpeän tunteeseen liittyy vahvasti halu piiloutua ja kadota paikalta pois. Kun pakeneminen ei onnistu vaihtoehtona on siirtää oma mieli pois fyysisestä paikasta. Jähmettyminen onkin vahvasti yhteydessä dissosiaatio-oireisiin ja on siten hyvin tyypillistä juuri traumatisoituneille henkilöille. Dissosiaatiosta ei muodostu uhrille selkeää muistikuvaa, jota pystyisi käsittelemään. Tämä saattaisi lisätä myös epämääräistä ja kroonista häpeän tunnetta, sillä vihjeet traumasta herättävät tiedostamattomia häpeän ja pelon tunteita, joita ei pysty yhdistämään mihinkään selkeään muistoon tai tarinaan.

Miten hoitaa PTSD:tä/Traumaperäistä stressihäiriötä?

PTSD heikentää omaa toimintakykyä ja vaikeuttaa omaa elämää merkittävästi. Positiivinen asia on kuitenkin, että traumaperäistä stressihäiriötä voidaan hoitaa. Ensisijaisena hoitona on altistaminen, jossa turvallisessa ympäristössä voidaan kohdata välteltyjä tilanteita, mielikuvia ja tunteita. Tämän seurauksena voimme oppia, että traumaattinen tapahtuma on ollut erillinen tapahtuma eikä kaikki siihen liittyvät mielikuvat tai tilanteet ole vaarallisia. Altistaminen ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole sopivaa ja siksi olisi hyvä arvioida ammattilaisen kanssa omaa tilannetta.

Koska häpeä toimii PTSD-oireiden ylläpitäjänä ja se on myös merkittävä tekijä monissa PTSD:n rinnakkaishäiriöissä, olisi hoidossa hyvä keskittyä myös häpeän tunteeseen. Voi olla hyvä pysähtyä miettimään, tunnistaako omaa häpeän tunnettansa ja millaisin keinoin ja missä tilanteissa sitä välttää. Häpeän kohtaaminen vaatii turvallisen ympäristön, ja siksi on hyvä oppia rauhoittamaan itsensä ja kytkemään pakene ja taistele-tila pois päältä. Itsemyötätunnon opettelu itseä kohtaan voi auttaa häpeään liittyvien itsekriittisten ja kielteisten ajatusten kohtaamisessa. Näitä asioita ei kuitenkaan tarvitse yksin ratkoa ja opetella, vaan ammattilaisen avustuksella voidaan lähteä yhdessä kohtaamaan vaikeita ja kipeitä kokemuksia.

Ruut Kanko (Profiili)

Kirjoittaja on psykologi, jonka työote pohjautuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT-terapia). Hänen kanssaan voi keskustella kaikesta mieltä painavista asioista, kuten esimerkiksi ahdistuksesta, masennuksesta, stressistä, traumoista tai kriiseistä. Hän on myös erikoistunut urheilu- ja liikuntapsykologiaan ja syömishäiriöihin.

Varaa aika asiantuntijaltamme

Älä jää yksin asioiden kanssa, vaan ota rohkeasti yhteyttä ihan mistä asiasta vaan. Kaikki tapaamiset voidaan järjestää myös etänä. Varaa sinulle sopiva aika kalenterista ja aloitetaan keskustelut.

Mikä on masennus?

Masennuksen voisi sanoa olevan eräs ihmisen tapa reagoida kriittisessä elämänvaiheessa. Jos kriittinen elämänvaihe käy liian vaikeaksi kestää, voi tällaisessa tilanteessa luonnollinen selviämisstrategia olla esimerkiksi masennus. Masennus ilmenee ihmisessä hyvin kokonaisvaltaisesti sekä toiminnassa, mielessä, kehossa että sosiaalisesti. Toisilla masennus lamaa lähes täysin, toisilla se on kokemuksena enemmän hidastava ja elämää ankeuttava, mutta ei vie toimintakykyä. Tässä tekstissä kerromme muun muassa mitkä tekijät voivat vaikuttaa masennuksen syntyyn ja millaisista merkeistä tunnistat masennuksen sekä kerromme keinoista, kuinka sitä voidaan hoitaa.

Masennuksen yleisimmät tyypit

Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö. Jokaisen ihmisen masentuneisuus on kuitenkin omanlaisensa, aivan kuten ihmisetkin ovat kaikki ainutkertaisia.

Masennuksella on monta eri muotoa ja vaihtelua on myös sen syvyydessä ja kokonaisvaltaisuudessa. Masennustiloja voidaan erotella oireiden perusteella lievästä vakavaan. Masennustiloista voidaan erottaa myös melankoliset ja epätyypilliset depressiot sekä vuodenaikaan liittyvä masennus eli kaamosmasennus. Lisäksi masennuksen muotoja ovat psykoottiset masennustilat ja synnytyksen jälkeinen masennus sekä pitkäaikainen masentuneisuus.

Lievä masennus

Lievässä masennuksessa on usein toimintakykyinen ja selviää arkielämästä. Kuitenkin asiat, joista normaalisti suoriudut arjessa, kuten työssäkäynti, opiskelu ja ihmissuhteiden ylläpitäminen saattavat vaatia ylimääräistä ponnistelua.

Keskivaikea masennus

Keskivaikeassa masennuksessa toimintakyky on selvästi huonontunut. Sairasloma on usein tarpeen toipumisessa.

Vaikea masennus

Vaikeassa masennuksessa oireet haittaavat merkittävästi toimintakykyä ja tila voi olla kokonaisvaltaisesti lamauttava. Esimerkiksi asiat, joista normaalisti suoriudut ilman ponnisteluja tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta.

Melankolinen masennustila

Melankolisessa masennustilassa on ominaista puute tuntea mielihyvää, voimakkaat syyllisyydentunteet, ruokahalun heikkeneminen ja fyysinen kiihtyneisyys tai hidastuneisuus.

Epätyypillinen masennus

Epätyypillisessä masennuksessa on tavallista, että mieliala on vahvasti reaktiivinen eli jokin myönteinen asia parantaa mielialaa ohimenevästi. Yleensä epätyypillisessä masennustilassa ruokahalu ja unentarve ovat lisääntyneet. Myös voimattomuuden tunne ja taipumus kokea itsensä hylätyksi saattavat korostua. Oireet korostuvat erityisesti yksin ollessa.

Psykoottinen masennus

Psykoottiseen masennustilaan liittyy muiden masennusoireiden lisäksi usein harhaluuloja ja todellisuudentajun häiriintymistä sekä joskus aistiharhoja. Aistiharhojen sisältö koostuu depressiivisistä aiheista.

Kaamosmasennus

Vuodenaikaan liittyvä masennus, kuten kaamosmasennus ilmenee pimeinä talvikuukausina. Kaamosmasennus on reaktio menetettyyn valoon, jota aivomme kovasti kaipaavat pystyäkseen pitämään päivän energisenä ja yön virkistävänä levon hetkenä. Oireet ilmenevät yleensä lokakuussa ja lievittyvät helmi-maaliskuun aikana. Lue lisää kaamosmasennuksesta.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Yli puolella synnyttäneistä äideistä ilmenee synnytyksen jälkeen muutaman päivän kestävää ja itsestään ohimenevää masentuneisuutta, mielialan vaihtelua, itkuisuutta, unettomuutta ja joskus myös ruokahaluttomuutta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on kyse, kun lievä masentuneisuus muuttuu pidempikestoiseksi ja oireet syvenevät. Äidillä voi ilmetä muiden masennuksen oireiden lisäksi vaikeutta kiintyä vauvaan, voimakasta ahdistuneisuutta, paniikkihäiriölle ominaisia paniikkikohtauksia, syyllisyyden ja pelon tunteita vauvaa kohtaan sekä toimintakyvyn heikkenemistä.

Pitkäaikainen masentuneisuus

Pitkäaikaiseen masentuneisuuteen (dystymia) liittyy varsinaista masennustilaa lievempiä oireita, mutta tila jatkuu yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta. Tila on psyykkisesti kuluttava ja se heikentää elämänlaatua ja toimintakykyä.

Mikä aiheuttaa masennuksen?

Kenen tahansa elämä voi kriisiytyä, ja sitä selittävät useat eri tekijät. Jos tilanne tai kriisi käy liian vaikeaksi kestää, voi tällaisessa tilanteessa luonnollinen selviämisstrategia olla esimerkiksi masennus. Se mikä aiheuttaa masennusta ei edelleenkään täysin tunneta. Masennus tilana liittyy kuitenkin aina johonkin, sille on löydettävissä mieli.

Masennukselle altistavat tekijät

Masennukselle altistavat tekijät ovat osittain psykologisia, sosiaalisia, fyysisiä ja biologisia mutta toisaalta myös geneettisiä. Masennusta voivat aiheuttaa muun muassa traumaattiset kokemukset tai suuret elämänmuutokset, menetykset, pitkään tukahdutetut tunteet, surematon suru, ristiriidat ihmissuhteissa, tietyt persoonallisuuden piirteet ja synnynnäinen temperamentti, hauras itsetunto, päihteet tai psyykkinen tai fyysinen sairastuminen. Myös opitut ja sisäistetyt negatiiviset ajatus- ja toimintamallit voivat altistaa masennukselle.

Masennuksen laukaisevat tekijät

Masennuksen voi laukaista lukuisat eri tekijät, mutta on perin yksilöllistä, mitkä asiat ja tapahtumat lopulta johtavat masennukseen. Esimerkiksi erilaiset elämäntapahtumat, kuten pettymykset tai menetykset saattavat laukaista masennuksen. Myös pitkittynyt stressi, työ- tai opiskelu-uupumus, työttömyys, vaikeat ihmissuhdehuolet, yksinäisyys, riippuvuudet, talousvaikeudet, oma tai läheisen vakava sairastuminen, synnytys ja sen aiheuttamat hormonaaliset muutokset tai rikoksen tai väkivallan uhriksi joutuminen saattavat laukaista masennuksen. Toisaalta masennukselle ei aina löydy mitään selkeää syytä elämäntilanteesta ja kuka tahansa voi sairastua geneettisestä alttiudesta tai masennukselle altistavista tekijöistä huolimatta.

Masennuksen oireet

On yksilöllistä, millaisia oireita masennus aiheuttaa. Masennus ilmenee useilla elämänalueilla kokonaisvaltaisesti, sekä toimintakyvyssä, mielialassa, kehossa että sosiaalisissa suhteissa. Toisilla masennus voi vaikuttaa toimintakykyyn niin paljon, että työssäkäynti tai opiskelujen suorittaminen vaikeutuu merkittävästi. Toisilla taas masennus on enemmän mielen tasolla ja toimintaan riittää energiaa kohtalaisen hyvin.

Masennuksen selkein oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa henkilöä suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan. Masennuksessa mieli on suurimman osan ajasta masentunut ja siihen voi liittyä syvä toivottomuuden tunne, mikään ei oikein jaksa innostaa eikä millään tunnu olevan väliä. Masennuksessa ei kuitenkaan ole kyse vain alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta. Varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita. (kilpailevat yritykset määritelleet oirekuvan)

Psyykkiset oireet

Masentuneen muisti heikkenee, hajamielisyyttä, kuten pienten ja isojen asioiden unohtelua esiintyy paljon. Saatat unohtaa kesken lauseen, mitä olit sanomassa. Ajattelukin käy tahmeaksi. Jos looginen ajattelu on ollut aiemmin helppoa, voi se nyt olla lähes mahdotonta. Keskittyminen lukemiseen tai toisen ihmisen pidempään jatkuvaan puheeseen on haastavaa, toisinaan mahdotontakin.

Tunnetilat vaihtelevat ärtymyksestä ahdistukseen ja lähes totaaliseen tunnetason lamaannukseen. Ilottomuus ja kiinnostuksen puute ovat masennuksessa tavallista. Hyvän olon hetkiä mahtuu kuitenkin masentuneeseen mieleen. Tyypillisesti esimerkiksi liikunta ja mukavat hetket muiden ihmisten kanssa tuovat hyvää oloa ja hyvää mieltä. Masentuneen mieliala on kuitenkin pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän matala.

Saavutuksista ja tekemisestä nauttiminen on usein masennuksessa vaikeaa. Tyypillistä ovat myös lohduton yksinäisyys ja surumielisyyden tunteet. Toiset ihmiset ovat ikään kuin tavoittamattomissa ja joukkoon kuulumisen mukavaa kokemusta on vaikea löytää.

Tunnesäätelyjärjestelmien näkökulmasta katsottuna masennuksessa ns. uhkajärjestelmä on lähes jatkuvasti aktivoituneena. Tämä näkyy tähän järjestelmään liittyvien tunteiden hallitsevuutena. Näitä tunteita ovat:

Vihaisuus ja inho voivat olla päällimmäisiä kokemuksia ja kääntyä pahimmillaan itseä kohtaan – itsekriittisyyden noidankehä vie tehokkaasti elävyyden ja nautinnon kokemukset ja johdattaa synkkyyteen. Apuna itsekriittisyyteen ovat ymmärtäväisyyden, ystävällisyyden ja lempeyden löytäminen suhteessa itseen, ne rakentavat tien ulos synkkyydestä.

Toisaalta taas vihaisuus tai surullisuus voivat tulla elämänhistorian kokemusten ja oppien vuoksi jollekulle pulmallisiksi. Jos näitä tunteita ei pysty itselleen sallimaan, voi niistä tulla masennuksen syy – puhutaan esimerkiksi tunnelukoista tai mielen jumeista. Näissä tilanteissa tunteiden hyväksyminen ja niihin liittyvien elämänhistorian hankaluuksien työstäminen saa masennuksen yleensä helpottamaan.

Masentuneen ajattelu on kovin negatiivista, ja negatiivisen ajattelun kehät ovat perin tyypillisiä masentuneen mielessä. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja esiintyy myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat välittömästi, kun ne ovat ohi. Pienikin vastoinkäyminen voi laukaista toivottomuuden ja kelvottomuuden tunteet.

Masentuneen suhde itseen on monesti hyvin kriittinen; arvottomuuden ja tyytymättömyyden kokemukset luovat synkän varjon elämään. Häpeä onkin siten hyvin tavallinen kokemus masentuneella ihmisellä, usein se voi olla myös masennusta ylläpitävä ja vahvistava tekijä. Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä huonompana ja joukkoon kuulumattomana.

Mielessä pyörivät aika ajoin ajatukset kuolemasta ja sen helpottavuudesta. Masentuneena voi kokea, että on vain taakaksi muille ja sen takia olisi helpompi, jos kuolisi pois. Välillä ihminen kokee itsetuhoisia ajatuksia ja voi aktiivisesti tehdä suunnitelmia oman hengen riistämiseksi. Tästä syystä masentuneen läheisten ja ystävien on tärkeää ymmärtää, että ajatukset kuolemasta ja välillä jopa sen suunnittelukin kuuluvat osana masennukseen. Nämä ajatukset kertovat masentuneen pahasta olosta. Ajatukset kuolemasta voivat tuntua helpottavilta, kun olo on kovin toivoton. Onneksi elossa pysymisen tarve on niin syvä ja vahva, että yleensä masennuksessakin löytyy syitä pysytellä mukana ja antaa elämälle mahdollisuus. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista puhuminen on lähes aina helpottava kokemus. On vapauttavaa tietää, ettei ole yksin toivottomuutensa kanssa ja että muutkin ovat näitä ajatelleet ja silti päässeet taas myöhemmin nauttimaan elämästään.

Fyysiset oireet

Masennus alentaa tavallisesti ihmisen toimintakykyä, eikä hän siksi selviä yhtä helposti niistä tehtävistä, joista hän suoriutuu hyvin silloin, kun ei ole masentunut. Aktiivisuus on vähäistä ja hidastunutta, toimeen tarttuminen on haastavaa, tarmokkuutta ja energisyyttä ei oikein löydy. Päätöksenteko voi olla vaikeaa, ja ahdistava tunne piinaa kehossa.

Masentuneella ihmisellä henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostaminen usein vähentyy. Suihkussa käyminen saattaa tuntua isolta urakalta ja siksi se jää herkästi huomiseksi. Myös seksuaaliset halut ja seksistä nauttiminen heikkenevät monilla masennuksen myötä. Useasti seksuaalisuuden muutokset liittyvät masennuksen lääkitykseen, mutta ne voivat olla myös osana masennusta.

On tavallista, että masennus aiheuttaa ruokahalun muutoksia. Toinen ei syö juuri lainkaan ja toinen suorastaan ahmii herkkuja. Monet huomaavat painon nousevan ja painonhallinta voi olla tuskallisen vaikeaa. Painonhallinnan vaikeudet voivat liittyä masennuslääkitykseen, mutta masennuksen myötä kehossa tapahtuvat aineenvaihdunnan muutokset vaikuttavat useilla siten, että kiloja kertyy herkästi ja niiden pudottaminen käy kovin hankalaksi.

Myös kehon rytmisyyden häiriintyminen on yksi merkittävä biologinen tekijä masennuksessa. Vuorokausirytmi eli sirkadiaaninen rytmi määrittelee univalverytmiä ja jos rytmi viivästyy, on nukkumaanmeno vaikeaa ja aamulla kunnolla herääminen voi viedä pitkään. Myös masennukseen usein liittyvä aamuyön heräily on tavallisesti merkki rytmin häiriintymisestä. Lisäksi vuorokausirytmin häiriöt voivat vaikuttaa unen rakenteisiin ja aiheuttaa jopa unettomuutta. Lue lisää kehon vuorokausirytmin häiriöistä ja aikabiologisista hoidoista.

Lisäksi masentuneen toiminta voi olla tavalla tai toisella itsetuhoisaa. Tämä ilmenee esimerkiksi päihteiden käytön määrissä tai tavoissa. Ei ole myöskään tavatonta, että käyttäytyminen liikenteessä tai harrastuksissa muuttuu jollakin tavalla itseä uhkaavaksi. Tämä heijastelee pahaa oloa, toivottomuutta ja avuttomuutta – toiveena saattaa olla, että jospa tapahtuisi jokin onnettomuus; ”pääsisin vain pois tästä kaikesta”.

Masennuksen sosiaaliset oireet

Suhde toisiin ihmisiin on merkittävä osa elämää; suhteet toisiin ovat jo lähtökohtaisesti meidät luoneet ja muokanneet sellaisiksi kuin olemme. Siksi hyvän kontaktin puute toiseen ihmiseen yleensä vähintäänkin ruokkii masennusta. Usein myös ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet ovat masennuksen syynä.

Suhde toisiin lähes poikkeuksetta muuttuu ainakin jonkin verran silloin, kun on masentunut. Usein niiden ihmisten seura, joiden kanssa voi olla ”oma itsensä” on energisoivaa ja piristävää. Heidän kanssaan ei tarvitse esittää esimerkiksi jaksavaa ja iloista, jos se ei tunnu sillä hetkellä hyvältä. Silloin mieliala usein kevenee ja yrittämättäkin nousee hymy huulille. Taas heidän seurassansa, missä ”täytyy” pitää vahvasti jonkinlaista roolia yllä, saattaa olo tulla hyvin raskaaksi ja tyhjäksi.

Masentuneena ihminen tulee usein hyvin herkäksi toisten ihmisten negatiivisille sanoille ja eleille. Ne koetaan ja tulkitaan vahvasti ja ne saattavat jäädä oloon viipymään pitkäksikin aikaa. Jos kokemus itsestä on jo valmiiksi huono, tuottavat tällaiset negatiivisesti painottuneet kohtaamiset vain lisää itsekriittisyyttä, huonommuuden tunnetta ja kelpaamattomuuden kokemusta.

Jos itsekriittisyys ja häpeän sävyttämä olotila on vahvaa, voi ihminen alkaa masentuneena vältellä lähes kaikkia muita ihmisiä. Hänen on vaikea kokea toisten kanssa olemista hyvänä, koska hän pitää itseään koko ajan riittämättömänä tai vääränlaisena ollakseen kenellekään mukavaa seuraa.

Aiemmin hyvänä koetut sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta, puhelimeen vastaaminen voi olla ylivoimaisen raskasta ja yhteyden ottaminen toiseen ihmiseen vaatii ponnisteluja. Toisista ihmisistä tuleekin ikään kuin uhka. Siten sosiaalinen ahdistuskin on masennuksessa melko tavallista.

Kuitenkin toisten ihmisten välittävä ja avoin tuki on korvaamattoman tärkeää masennuksesta toivuttaessa. Tämän myötä myös mahdollinen negatiivinen suhde itseen voi alkaa muovautua myönteisempään suuntaan.

Masennus vaikuttaa usein myös parisuhteeseen

Läheinen kokee usein masentuneen ihmisen kanssa ollessaan masentuneen avuttomuuden ja toivottomuuden tarttuvan itseensä ja vastareaktiona voi olla voimakas yllyke ratkaista masentuneen ongelmat, jotta saisi tämän ”piristymään”. Voi olla vaikeaa pysähtyä vain olemaan hänen kanssaan ja jakamaan hänen maailmaansa, koska se voidaan kokea – ihan ymmärrettävästi – ankeana ja masentavana.

Ei ole tavatonta, että läheinen ehdottaa itse hyväksi kokemiaan tai jostakin kuulemiaan yksinkertaisia ratkaisuja – jokin lisäravinne, liikunta, aamulla aikaisemmin herääminen yms. Nämä on ehkä jo kokeiltu tai puhti ei nyt vain niihin riitä. Masennuksesta kärsivä saattaa jo tietää, että ne ovat kyllä hyviä asioita, mutta eivät pelkästään ratkaise hänen masennustaan. Hän voi loukkaantua ja kokea, ettei toinen ymmärrä häntä ja läheinen taas ihmetellä, miksen hänen hyvää tarkoittavia neuvojaan kuunnella.

Masennus ei ole tunne, vaan tahatonta puolustautumista liiallisia tunteita vastaan. Masentunut on säilönyt tunteitansa sisäänsä. Hänestä tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää häntä. Siitä huolimatta tunteiden ilmaisu todistettavasti helpottaa masennusta. Se on kuitenkin vaikeaa ja patoutuneiden tunteiden ilmaisu ei taatusti tunnu hyvältä lähipiirin ihmisistä. Masentunut on usein vihainen perheenjäsenilleen vaikeasti ymmärrettävistä syistä ja hän saattaa tuntea syyllisyyttä. Masentuneen on kuitenkin tärkeä kokea, että hänen tunneilmaisunsa eivät karkota ihmisiä hänen luotaan.

Masentuneen läheisen on olennaista muistaa, että masentuneen jokaiseen ahdistuksen ilmaisuun ei tarvitse reagoida tai yrittää keksiä ratkaisua. Masentuneen mielialoihin ei tarvitse myöskään lähteä mukaan. Sen sijaan merkittävää on muistaa kertoa toisen olevan tärkeä itselle, koska monesti masentunutta auttaa jo pelkästään tieto siitä, että joku todella välittää. Pysähdy kuuntelemaan, mitä läheiselle oikeasti kuuluu. Masentunutta ei myöskään tarvitse pelätä; hänen järkensä on tallella ja hänelle voi puhua, kuten kenelle tahansa.

Depressiota sairastavan kanssa eläminen voi olla perin rankkaa ja turhauttavaa. Koet tarvetta auttaa masennuksesta kärsivää, mutta kaikki mitä teet, näyttää vain pahentavan tilannetta. Masennus helpottaa, vaikka tilanne voi tällä hetkellä tuntua toivottamalta. On ensiarvoisen tärkeää, että sinä läheisenä muistat huolehtia omasta jaksamisestasi.

Masennuksen oireet miehillä ja naisilla

Naisilla masennus on noin kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Masennuksen tyypillisimmät oireet ovat kuinkin samoja sukupuolesta riippumatta; mieli on matala, voimakas väsymys, kyky tuntea mielihyvää katoaa.

Joissakin masennuksen oireissa on kuitenkin havaittavissa sukupuolieroja. Miehillä uni häiriintyy ja ruokahalu vähenee useammin kuin naisilla. Myös pakonomainen touhuaminen ja suorittaminen voi miehillä lisääntyä ikään kuin keinona purkaa tunteita ja huonoa oloa. Joku uppoutuu pelaamiseen ja toinen purkaa oloaan liikuntaharrastusten kautta ja jollekin suorittaminen tapahtuu työn kautta, jolloin työpäivät venyvät tavattoman pitkiksi. Lisäksi mies ilmaisee naista yleisemmin masennusta ärtyisyytenä ja aggressiona. Jos puolison pinna on jatkuvasti kireällä ja arjen pyörittäminen hankaloituu, on tärkeä havahtua ja pyrkiä havainnoimaan käytöksen juurisyytä.

Naisilla tavallisesti masennus voi näyttäytyä ruokahalun ja unen tarpeen lisääntymisenä. Myös vuodenaikaan liittyvää oireilua, kuten masennusta on naisilla miehiä useammin. Naiset myös ahdistuvat miehiä herkemmin, ja siksi naiset kokevat enemmän syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita kuin miehet. Lisäksi naisilla esiintyy hormonitasojen muutoksia, jotka saattavat selittää naisten suurempaa riskiä sairastua masennukseen. Tällaisia hormonitasojen muutoksia ilmenee murrosiän, raskauden ja vaihdevuosien aikana sekä synnytyksen tai keskenmenon jälkeen.

Masennuksen diagnosointi / Miten masennus todetaan?

Masennuksen diagnosointi perustuu aina lääkärin tekemään haastatteluun. Haastattelun aikana lääkäri arvioi elämäntilannetta ja lopullinen diagnoosi perustuu haastattelussa todettuihin oireisiin. Oireiden lukumäärä ja vaikeusaste sekä niiden kesto ja ajallinen vallitsevuus vaikuttavat masennuksen toteamiseen. Masennustilassa ei ole yksinään kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös muita samanaikaisia oireita.

Käytössä olevat testit

Masennuksen diagnosointiin voidaan käyttää apuna oirekyselyjä. Masennustestin tulos on suuntaa antava, mutta yksinään masennuksen diagnosointiin se ei ole riittävä tietolähde. Masennuksen diagnosointi perustuu aina lääkärin tekemään haastatteluun.

Beckin depressioasteikko BDI

Beckin depressioasteikko BDI on tarkoitettu henkilöille, jotka epäilevät olevansa masentuneita ja pohtivat, kannattaako heidän hakea apua. Yksinään BDI:n pistemäärän perusteella ei voida tehdä masennusdiagnoosia. Pistemäärä 0–12 on normaali, 13–18 viittaa lievään masennukseen ja 19–29 kohtalaiseen tai keskivaikeaan masennukseen sekä ≥ 30 vaikeaan masennukseen.

Voit tehdä Beckin BDI-21 masennustestin tästä.

DEPS-testi

DEPS-depressioseula on tarkoitettu henkilöille, jotka pohtivat, kannattaako heidän keskustella lääkärin kanssa omasta voinnista. DEPS on Suomessa yleisesti käytetty mittari, mutta mikään depressioseulasta saatu yksittäinen tulos ei välttämättä merkitse, että ihminen kärsii masennuksesta. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan aina lääkärin tutkimus.

DEPS-testissä masennusoireita arvioidaan viimeksi kuluneen kuukauden ajalta. DEPS-seulassa 9 pistettä tai enemmän saaneista noin kolmasosalla ja 12 pistettä tai enemmän saaneista lähes puolella on depressio.

Geriatrinen depressioasteikko (GDS)

Geriatrinen depressioasteikko (GDS) on kehitetty iäkkäiden henkilöiden masennuksen arviointia varten. GDS on itsearviointiasteikko, mutta toinen henkilö voi täyttää asteikon luettuaan ensin kysymykset ääneen ikääntyvälle. Masennusoireita arvioidaan viimeksi kuluneen viikon ajalta. Pistemäärä 0–10 on normaali, 11–20 viittaa lievään depressioon ja 21–30 keskivaikeaan tai vaikeaan depressioon.

Muiden ongelmien poissulkeminen

Masentuneisuus sekoitetaan usein muihin tiloihin ja ilman kunnollista tutkimusta syntyy herkästi virheellisiä diagnooseja. Esimerkiksi verikokeen avulla voidaan varmistaa, että oireiden taustalla ei ole jokin muu sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai anemia, jotka voidaan diagnosoida masennukseksi väärin perustein.

Lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot luullaan helposti tavanomaisiksi masennustiloiksi. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä muutokset mielialassa esiintyvät kohonneen mielialan jaksoina, masennusjaksoina ja näiden yhdistelminä. Jaksojen välillä voi olla oireeton jakso, mutta henkilö saattaa kärsiä lievemmistä masennusoireista. Siten on mahdollista, että henkilöllä ei tunnisteta kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle ominaisia mielialojen vaihtelua, vaan ajatellaan oireiden perusteella kyseessä olevan masennuksesta. (Mieli ry)

Miten masennusta hoidetaan?

Jokaisen ihmisen masennus on uniikki ja siihen vaikuttavia tekijöitä on useita. Masennus on monisyinen, systeeminen pulma ja sellaisena sitä tulisi hoitaakin. Jokainen masennustila tulisi nähdä ainutlaatuisena ja kokonaisuuteen tulisi paneutua ennen kuin pohditaan tarpeenmukaista hoitoa.

Masennuksen hoidon tulisi kohdistua pulman moniin puoliin, koska muuten hoidon teho kärsii. Esimerkiksi jos hoidetaan vain henkilön kehoa, mutta huomiotta jää taustalla kytevä ihmissuhderiita voi masennuksen hoito olla hyödytöntä. Vastaavasti jos masennuksen hoidon ohessa ei auteta henkilöä muuttamaan elintapojaan voi toipuminen masennuksesta jäädä väliaikaiseksi.

Ruokavalio

Liian vähäinen tai yksipuolinen ravinto altistaa masennukselle. Toimiakseen hyvin hermostomme tarvitsee ravinnosta peräisin olevia aineksia hermosolujen ja välittäjäaineiden tuottamista varten. Ruokavaliosta tulisi saada riittävästi tyydyttämätöntä rasvaa, antioksidantteja, foolihappoa, B12-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja.

Luontaislääkkeet

Liikunta

Liikunta kehittää ja ylläpitää fyysistä, henkistä ja sosiaalista terveyttä sekä vähentää ennenaikaista kuolleisuutta. Liikunta nostaa mielialaa ja saa olon tuntumaan energisemmältä. Liikunta vähentää lihasjännityksiä, lisää verenkiertoa aivoissa ja vähentää stressihormoni kortisolin eritystä.

Liikunnan teholle depression hoidossa on löydetty monia toisiaan täydentäviä selityksiä. Serotoniiniteoriaa myötäillen on todettu, että liikunta nostaa mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Endorfiinihormonit paitsi tekevät iloiseksi, myös vähentävät kipuja. Lisäksi liikunta auttaa nukkumaan paremmin.

Aikabiologiset hoidot

Lyhyesti aikabiologisilla hoidoilla tarkoitetaan sitä, että kehomme ja mielemme rytmi on mennyt sekaisin ja tämä aiheuttaa esimerkiksi kaamosmasennusta, ahdistusta ja depressiota. Aikabiologisilla hoidoilla tämä rytmi pyritään palauttamaan takaisin. Lue lisää aikabiologisista hoidoista.

Terapia ja sosiaalinen tuki

Psykoterapia on teoriaan pohjautuva, vuorovaikutuksen keinoin tapahtuva hoitomuoto. Psykoterapiassa pyritään tutkimaan asiakkaan mielessä vaikuttavia tekijöitä ja tapahtumia, jotka ovat yhteydessä mielen haasteisiin. Nämä tekijät yleensä liittyvät ajatteluun ja tunteisiin sekä näiden yhteyksiin ja toimintatapoihin.

Psykoterapia perustuu paljolti puhumiseen mutta se on kuitenkin erilaista kuin esimerkiksi läheisen kanssa keskusteleminen. Erona on se, että psykoterapiassa tutkitaan mielen tapahtumia ja niiden vaikutuksia olotilaan erilaisten metodien ja tekniikoiden avulla.

Psykoterapia eroaa muista masennuksen hoitomuodoista siten, että moni potilas kokee sen avulla viisastuneensa tai kypsyneensä. Psykoterapiassa pyritään tukemaan ihmisen aktiivisuutta ja itsemääräämisen kokemusta elämässä. Tässä se eroaa esim. lääkehoidoista, joissa potilas on passiivinen vaikutuksia odottava kohde.

Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT)

Kognitiivis-behavioraalinen terapia eli CBT:n ydin on mielen sisäisten prosessien, ajatusten ja tunteiden tarkastelu. Terapiassa opitaan tarttumaan välittömiin mieleen tuleviin kielteisiin ajatuksiin. Niitä kyseenalaistetaan tosiasioiden avulla ja muutetaan paremmin tilannetta vastaaviksi. Terapiassa muutetaan masentuneen välitöntä ajattelu suhteessa itseensä, muihin ja tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastellaan ja muutetaan masennuksen taustalla olevia laaja-alaisia perusoletuksia. Depressiivinen ihminen vähättelee kaikkea sitä, mikä on hyvää hänen elämässään. Vastaavasti hän liioittelee kaikkea, mikä on huonosti. ”Jos X ei pidä minusta, niin ei kukaan pidä minusta.”.

IPT-terapia

Interpersonaalinen terapia eli IPT on kolmivaiheinen psykoterapiamenetelmä, joka on kehitetty erityisesti akuutin depression hoitoon. IPT ei etsi masennuksen ”perimmäistä” syytä, vaan menetelmässä tarkastellaan sosiaalisia tekijöitä, jotka laukaisevat masennuksen. IPT:ssä ei myöskään pyritä muuttamaan potilaan persoonallisuutta, joka on tavallista monissa muissa terapiamuodoissa.

Interpersonaalinen terapia kohdistuu nimensä mukaisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ns. ”ihmissuhdeterapia”. Masennuksen ja sitä edeltäneen ihmissuhdepulman yhteyden ymmärtäminen auttaa vaikeuksien ratkaisemisessa. Se myös lievittää masennusta. Henkilö paranee, kun hän oppii hallitsemaan omaa elämäänsä ja ratkaisemaan tunneperäisesti latautuneita ihmissuhdeongelmia.

Masennuksen hoidossa IPT:llä on monia etuja, kuten käytännönläheisyys ja verrattain lyhyt hoitoaika, tavallisesti 3–5 kuukautta sekä yhteen liitettävyys muihin hoitoihin, jotka täydentävät IPT:n vaikutusta.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia näkee ihmisen kohtaamat ongelmat sosiaalisessa kontekstissa osana sosiaalista vuorovaikutusta. Asiakasta autetaan vaihtamaan näkökulmaa tilanteeseensa terapeuttisen keskustelun avulla. Ratkaisukeskeisen terapian pituus vaihtelee suuresti, mutta tavallisesti käyntikertoja on vähän.

Pitkät psykoterapiat voivat myös olla käyttökelpoisia depression hoidossa. Niissä myönteiset vaikutukset tulevat kuitenkin esiin hitaammin kuin lyhytterapioissa. Jos henkilöllä on masennuksen ohella runsaasti myös muita pulmia, pitkä terapia saattaa olla suositeltava vaihtoehto.

Vertaistuki on hyvä keino osana masennuksen hoitoa. Henkilöt, jotka ovat itse kokeneet masennuksen ovat usein suureksi avuksi toisille masentuneille. Masentuneiden ryhmäterapiassa yhdistyvät usein erinomaisella tavalla sekä vertaistuki että terapeuttinen työskentely. Yhteisten kokemusten jakaminen lisää keskinäistä ymmärrystä. Toisten selviytymistarinoiden kuuleminen on erityisen tärkeää yksinäisyyden hetkinä. Vertaistuen avulla ymmärretään paremmin tapahtunutta ja sitoudutaan nykyhetkeen. Lisäksi vertaistuki antaa toivoa tulevaa varten.

Ekspressiivinen kirjoittaminen on testattu menetelmä henkilökohtaisten kriisien, ahdistuneisuuden ja stressaavien tilanteiden ymmärtämiseen ja niistä selviytymiseen. Tiivistetysti kyse on omakohtaisesta, tunnepohjaisesta kirjoittamisesta, jossa muodolla, kieliopilla tai oikeinkirjoituksella ei ole merkitystä. Tarkoitus on ilmaista mielessä olevia asioita kirjoittamalla sekä sen myötä käsitellä omia ajatuksia ja tunteita. Ekspressiivisellä kirjoittamisella ei niinkään käsitellä sitä, mitä tapahtui, vaan sitä, millaisia tunteita tapahtunut tai tapahtumassa oleva asia herättää.

Masennuslääkkeet

Yleisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä ovat SSRI-lääkkeet eli serotoniinin takaisinoton estäjät. Niiden rinnalle on tullut myös SNRI-lääkkeet eli serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät. Lisäksi jo 1950-luvulla kehitettyjä trisykslisiä masennuslääkkeitä käytetään yhä varsin yleisesti.

Serotoniini osallistuu laajasti kehon eri säätelytoimintoihin. Serotoniinin avulla kehon sisäistä viestintää tapahtuu paljon ennen kaikkea suolistossa ja tuntoaistissa mutta myös keskushermostossa. SSRI-mielialalääkkeiden tarkoitus on yksinkertaisesti lievittää masennusta lisäämällä serotoniinin määrää kehossa hyvin korkeaksi. Keho kompensoi lääkkeen vaikutusta vähentämällä omaa serotoniinin tuotantoa ja serotoniinin vastaanottajia eli reseptoreita.

SSRI-lääkkeet ja niiden aiheuttama pysyvästi korkea serotoniinipitoisuus vaikuttaa kehossa laajasti muun muassa suoliston toimintaan ja nukkumiseen sekä tuntoaistiin. Tunnetuimpia SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, vapina, motorinen levottomuus, sydämentykytys, ahdistus, seksuaalisen toiminnan häiriöt, kouristukset ja itsemurha-alttius.

Kun SSRI-lääkkeiden käyttö lopetetaan, kehossa syntyy serotoniinin puute, koska serotoniinia ei olekaan kehossa ylen määrin. Serotoniinin puutetta ei ole havaittu ihmisillä ennen SSRI-lääkkeiden käytön aloittamista, vaan puute havaitaan ihmisillä, jotka ovat joskus käyttäneet SSRI-lääkkeitä.

SSRI-lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa tavallisesti vieroitusoireita ja tarkkaan ei tiedetä, miksi osalla ne ovat voimakkaammat kuin toisilla ihmisillä. Vieroitusoireet eroavat masennuksesta nimenomaan siinä, että ne ovat hyvin fysiologisia. Ihminen kokee olonsa kauttaaltaan kivuliaaksi. Omien tunteiden hallitseminen on hankalaa, koska serotoniini on aiemmin pitänyt tunteet kurissa. Sähköiskut päässä ovat tyypillinen, mutta omituinen vieroitusoire. Samoin myös tuntoaisti voi käyttäytyä omituisesti, ikään kuin ei tunne olevansa tässä hetkessä ja keho ei tunnu omalta. Seksuaalisia häiriöitä ilmenee kaikilla, jotka käyttävät serotoniinia, koska serotoniini vaikuttaa tuntoaistiin. Monet odottavat seksuaalisuuden palautuvan mielialalääkkeiden käytön lopettamisen myötä, mutta osalla jää pysyväksi haitaksi seksuaalisen halun tai kyvyn menetys.

Lue lisää masennuslääkkeiden vaikutuksista kehossa.

Masennuksen itsehoito

Masennuksen itsehoidossa on olennaista pyrkiä pitämään kiinni normaaleista päivärutiineista ja mieluisista aktiviteeteista/harrastuksista sekä pyrkiä välttämään sosiaalista eristäytymistä. Toisten ihmisten apu on tärkeä, jotta masennuksen läpi voi elää.

Säännöllisen, peruskuntoa edistävän liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Siksi kaikenlainen mieleinen liikunta tai ulkoilu on masennuksen itsehoidossa hyvästä.

Riittävän unen ja levon merkitys on välttämätöntä sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Pohdi, mitkä ovat sinulle mieluisia keinoja rentoutua ja pidä niistä kiinni.

Monipuolinen ruokavalio on kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Pyri syömään aterioita, jotka sisältävät paljon kuitua, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä suosi vähärasvaisia proteiinilähteitä. Hyviä rasvanlähteitä ovat muun muassa pähkinät ja siemenet sekä rasvainen kala, kuten lohi.

Masennuksen ennaltaehkäisy

Masennuksen kehittymistä voi jossakin määrin ehkäistä mielenterveyttä edistävillä elämäntavoilla. Masennustilan ehkäisyssä auttavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tuki sekä terveelliset elintavat, kuten säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio, riittävä uni, päihteiden välttäminen tai niiden käytön lopettaminen.

Kuinka kauan masennuksesta kestää toipua

Masennuksesta toipuminen on yksilöllistä. Masentuneisuus voi olla hetkellinen kokemus, mikä helpottaa päivän tai muutaman päivän sisällä. Toisaalta joskus masennuksen väistyminen vie hyvinkin pitkään. Yleensä se on ymmärrettävä reaktio johonkin elämäntilanteeseen ja se voi kestää viikoista kuukausiin, joskus pidempäänkin.

Masennuksesta toipumista edistäviä asioita on monia. Varsinaisen hoidon ohella saattavat seuraavat asiat tukea toipumisessa:

Sosiaalinen tuki on masennuksessa merkittävä voimavara. Toisten ihmisten apu on tärkeä, jotta masennuksen läpi voi elää. Masentuneen ihmisen kohtaamisessa on hyvä muistaa, että jo vaikka pieni juttutuokio tai kahvilla käyminen voi suoda hänelle tärkeää ja luonnollista, elpymistä vahvistavaa tukea.

Liikunta nostaa mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden pitoisuuksia avioissa ja lisää endorfiinien määrää veressä. Liikunta myös lisää verenkiertoa aivoissa ja vähentää lihasjännityksiä sekä ennen kaikkea se vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Liikunta myös ehkäisee masennuksen uusiutumista.

Toiminnallisten keinojen avulla tukea toipumiseen. Kirjoittamalla voi jäsentää omia ajatuksia ja tunteita sekä kokemuksia. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen on tapa purkaa omaa olotilaa ja lisätä itseymmärrystä. Myös piirtäminen, maalaaminen, soittaminen ja musiikin kuuntelu voivat edistää omien tunteiden ja ajatusten ymmärrystä.

Kohti myönteistä ajattelua. Masentuneen mielessä negatiiset ja pessimistiset ajatukset ovat tyypillisiä. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja on kyllä myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat saman tien, kun ne ovat ohi. Omaa mieltä voi kuitenkin harjoittaa kohti myönteisempää ajattelutapaa, ja myös omaa ajattelua on mahdollista hallita. Olennaista on havahtua silloin, kun mielessä kiertävät jatkuvasti negatiivisten ajatusten kehät ja elämä tuntuu kovin synkältä.

Varaa aika masennuksen hoitoon

Alla olevasta ajanvarauskalenterista voit helposti varata ajan Mielipalveluiden asiantuntijalta, joka on erikoistunut masennuksen hoitoon.

Uusille asiakkaille suosittelemme "Ensikartoitus"-palvelua. Ensikartoituksessa asiantuntijamme käy yhdessä sinun ja mahdollisesti läheistesi kanssa läpi tilannettasi sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Ensikartoitus ei ole haastattelua ja testausta, vaan jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien alkaa aktiivinen työskentely toipumisesi eteen. Tutustu ensikartoitukseen tarkemmin tästä!

"Pimeä. Mieliala laskee ja vauhti hiipuu. Sokeri maistuu. Aamulla on vaikea nousta ylös.

Havahduin omaan taipumukseeni pari vuosikymmentä sitten. Aluksi vuosittainen halu siirtyä talviuneen tai ainakin filosofointiin tuntui siedettävältä. Tunsin itseni hiukan syvälliseksikin.

Kokemus oli kuitenkin talvi toisensa jälkeen aina entistä synkempi. Selvitin asiaa ja suunnittelin talvikaudet aina etukäteen kaamosmasennuksen välttämiseksi. Edelleen tunnistan taipumuksen itsessäni, mutta se ei saa minua valtaansa."

 -  Psykologi Aku Kopakkala

Katso video kaamosmasennuksesta YouTubesta!

Kaamosmasennuksen taustaa

Yhdysvaltalainen insinööri Herbert Kern kirjasi 1960-luvulta alkaen tarkasti mielialansa muutokset. Merkinnöistä paljastui rytmi. Talvet hän oli synkkä, mutta keväällä mieliala singahti maanisuuteen asti. Parin vuosikymmenen merkintönsä hän luovutti tutkijoille.

Kern halusi löytää elimistöstään mielialojaan säätelevän mekanismin. Jokin hänessä reagoi valon määrään ja oli yhteydessä mielialan aaltoiluun. Unihormoniksi kutsuttu melatoniini vaikutti mahdolliselta. Melatoniinin eritys säätelee nukkumista ja muita hormoneja. Sitä erittyy illasta aamuun. Hämärästä valoon.

Kävi ilmi, että öisen melatoniininerityksen lopettamiseen tarvitaan kirkasta, yli 2 500 luksin valoa. Pohjoisella pallonpuoliskolla on talvella aamuisin liian pimeää. Tutkimusryhmä kokeili käyttää auringon korvaajana kirkasta keinovaloa aamulla. Herbert Kernistä tuli ensimmäinen potilas, jonka masennusta hoidettiin kirkasvalolla. Hoito toimi. Kern parani.

Loka- ja marraskuu tuovat Suomeen pimeyden. Silloin valon vähyys lamaannuttaa mieltä. Kaamosmasennus on vuodenaikaan liittyvää mielialan laskua, joka toistuu säännöllisesti tiettynä vuodenaikana ja lievittyy, kun vuodenaika vaihtuu.

Suomalaisista 2–10 prosenttia kärsii selvästä kaamosmasennuksesta ja paljon useammat sen lievemmästä muodosta, syysväsymyksestä. Kaamosmasentunut on väsynyt runsaastakin nukkumisesta huolimatta. Mieli on synkkä eikä mikään oikein tuota iloa. Uteliaisuus ja into asioihin häviävät.

Ruokahalu kasvaa ja alkoholin, suklaan ja karamellien kulutus kasvaa. Samalla myös paino lisääntyy. Masentunut on äreä eikä seksi kiinnosta. Sen sijaan hänellä voi olla outoja kipuja. Sydämen syke voi hidastua ja verenpaine nousta.

Valon väheneminen kesän jälkeen johtaa oireiden puhkeamiseen lokakuun aikoihin. Valon vähetessä mm. aivojen serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihdunta voi häiriintyä. Serotoniinista muodostuu aivoissa melatoniinia, ”unihormonia”, joka säätelee vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Aamun valo saa melatoniinin kaikkoamaan ja serotoniinin määrän lisääntymään.

Fysiologisesti kaamosmasennus muistuttaa talviunta. Sydämen syke hidastuu ja verenpaine nousee verrattuna kesään. Keskushermosto noudattaa vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Kaamosmasennuksen syyksi on arveltu sisäisen ja ulkoisen vuorokausirytmin epätahdistumista. Päivän lyhetessä valomäärä ei riitä tahdistamaan vuorokausirytmiä. Se alkaa kulkea kehonsisäisen kellon mukaan eli jätättää.

kirkasvalolamppu - kaamosmasennus - Mielipalvelut

Oikea-aikainen kirkasvalo auttaa tehokkaasti

Suomessa ei nyt aamun auringonvaloa ole. Kirkasvalolampun käyttö aamulla heräämisen jälkeen poistaa melatoniinin ja lisää serotoniinin määrää aivoissa. Kirkasvalon käyttö vahvistaa kehon normaaleja rytmejä. Oikea-aikainen kirkasvalolampun käyttö arkioloissa on niin tehokas apu, että ongelmasta kärsiminen on turhaa. Kaamosmasennuksesta kärsivät naiset miehiä useammin. Kirkasvalon käyttö on paljon tehokkaampaa jos sitä käytetään oikea-aikaisesti.  Oikea käyttöaika vaihtelee henkilöstä toiseen. Vääräaikainen lampun käyttö voi johtaa ojasta allikkoon.

Kirkasvalo toimii hyvin myös kaikenlaisiin muihinkin masennuksiin. Vaikutus tulee kuitenkin esiin yleensä hiukan pitemmän käytön jälkeen kuin kaamosmasennuksessa.

Kirkasvalo on kiinnostava hoitomuoto moneen muuhunkin pulmaan. Siitä on oletettu olevan mm. apua seksuaaliseen haluttomuuteen ja naisten hedelmättömyyteen. Italialaisessa Sienan yliopistossa tehdyssä tuoreessa tutkimuksessa kirkasvaloa käyttäneiden miesten testosteronitasot nousevat selvästi ja tyytyväisyys omaan seksielämään peräti kolminkertaistui.

Sarastusvalolamppu voi olla vaihtoehto tai täydentäjä kirkasvalolle. Sarastusvalo vähitellen voimistuen herättää nukkujan aamuisin. Sarastusvalolampun käyttö auttaa heräämään ja vahvistaa tervettä rytmiä. Olen tavannut monia hämmästyneitä, jotka ovat kertoneet talviaamujensa olevan aivan toisenlaisia kuin ennen. ”Ihana herätä aamulla!”

Sarastusvalolamppu on vaivaton, koska sen käyttö tapahtuu lähinnä unen aikana. Tutkimuksissakin sarastusvalo on osoittautunut tehokkaaksi. Niissä on kuitenkin yleensä käytetty valoa joka vahvistuu hitaasti kahden tunnin aikana herättävän kirkkaaksi. Sen sijaan yleisesti myynnissä olevissa sarastusvaloissa sarastusaika on  yleensä vain 30 minuuttia.

Kaamosmasennukseen kannattaa suhtautua vakavasti. Oireet pahenevat ja jaksot pitenevät iän myötä. Syksyisin toistuva lamaannusjakso kannattaa hoitaa tehokkaasti, jotta virkeys ja elämänhalu säilyvät pimeän ajan läpi.

Keho toimii rytmisesti. Hengitys ja sydämen syke ovat nopeita rytmejä. Kehon lämpötilan vaihtelu noudattaa 24 tunnin eli sirkadista rytmiä. Rytmit vaikuttavat toisiinsa. Useimmat kehon rytmit tarkistutat auringon valosta. Ilman aurinkoakin rytmisyys säilyy, mutta huonommin. Ilman tarkistusta auringosta sisäinen kello alkaa valua rytmistään.

Oletko jäänyt jumiin toimimattomaan parisuhteeseen? Oletko parisuhteessa, jossa on fyysistä-, henkistä-, taloudellista-, digitaalista- ja/tai seksuaalista väkivaltaa? Vietätkö paljon aikaa selaillen deittisovelluksia? Onko sinun vaikea olla yksin? Oletko luopunut sinulle tärkeistä asioista kumppanisi vuoksi? Käytätkö useita deittisovelluksia? Uskotko, että olisit onnellinen ja kaikki järjestyisi, jos vain löytäisit sen oikean kumppanin? Jos vastasit yhteen kysymykseen myöntävästi, saatat kärsiä rakkausriippuvuudesta eli rakkausaddiktiosta.

Rakkausriippuvuus eli rakkausaddiktio

Rakkausriippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista ihmissuhteen tavoittelua. Rakkausriippuvainen ei janoa seksiä, vaan todellista rakkautta tai ihastumista. Rakkausriippuvainen on usein kykenemätön pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan, mutta tekee kaikkensa toisten hyvinvoinnin eteen. Riippuvainen on sisäistänyt virheellisen ajatusmallin, jonka mukaan rakkaus on ansaittava olemalla aina käytettävissä ja asettamalla muiden tarpeet etusijalle. Rakkausaddiktiosta kärsivä elää kumppaninsa kautta. Hän saattaa muun muassa katkaista ystävyyssuhteita, muuttaa ulkonäköään ja mukautua kumppaninsa harrastuksiin ja elämäntapaan miellyttääkseen rakastettuaan. Hän siis ohjautuu itsensä ulkopuolelta. Suhteen päättyessä hänen voi olla vaikea kannatella itseänsä ja elämäänsä, ellei hän löydä heti uutta suhdetta. Uudet suhteet ovat riippuvaiselle lupaus järjestää kaikki asiat uuden kumppanin elämässä rakkauden voimalla olipa kyse sitten uuden kumppanin päihteiden käytöstä, väkivaltaisuudesta, taloudesta tai mielenterveydenongelmista ja tulla sitä kautta itse rakastetuksi.

Rakkausriippuvainen jää usein jumiin suhteeseen, jossa todellista yhteyttä ei ole. Kumppani voi olla sitoutumiskammoinen, varattu, väkivaltainen tai itsekin riippuvainen. Rakkausriippuvaisella on kaksi pelkoa: tiedostettu hylätyksi tulemisen pelko ja tiedostamaton läheisyyden pelko. Rakkausriippuvuudessa on kysymys käyttäytymismallista, joka ei ole omassa hallinnassa. Riippuvainen ei kykene lopettamaan itselleen vahingollista toimintaa, vaikka saattaa ymmärtää sen haitallisuuden. Rakkausriippuvainen janoaa hyvänolon tunnetta, jonka rakastuminen saa aikaan. Rakkausriippuvainen tuntee euforiaa saadessaan tärkeältä ihmiseltä edes hetkellisesti jakamatonta huomiota. Siihen riittää väkivaltaisen puolison hetkellinen ystävällisyys tai huomionosoitus tai ihastukselta saatu tykkäys sosiaalisessa mediassa. Rakkausriippuvuus on yleisempää naisilla kuin miehillä.

Seksi- ja rakkausriippuvuuden (Seksi-/pornoriippuvuus) erottaa toisistaan se, että seksiriippuvainen haluaa siirtyä nopeasti seuraavaan valloitukseen ja rakkausriippuvainen haluaa säilyttää edes jonkinlaisen yhteyden rakkauden tai ihastumisen kohteeseensa. Netti mahdollistaa rakkauden kohteen seuraamisen ja riippuvuuden ylläpidon sekä uusien valloitusten etsimisen sosiaalisesta mediasta ja deittipalstoilta.

Haluatko keskustella tämän artikkelin aiheesta, tai jostakin muusta mielen pulmista? Meidän asiantuntijat ovat aina valmiita keskustelemaan ja auttamaan. Voit varata ajan tapaamiselle helposti ja nopeasti ajanvarauskalenteristamme.

Kiintymyssuhdevauriot ja traumat

Rakkausriippuvuuden taustalta löytyy usein riittämätöntä vanhemmuutta, kiintymyssuhdevaurioita ja traumoja. Mikäli lapsi on joutunut hakemaan turvaa samoista aikuisista, jotka tuottavat hänelle uhkaa ja pelkoa, syntyy kiintymyssuhdevaurio. Silloin lapsi oppii ottamaan vastuuta kaikesta hänelle tapahtuneesta pahasta. Lapsi on odottanut suurta ihmettä, jossa hän olisi voinut saada väkivallan loppumaan olemalla riittävän kiltti ja hyvä lapsi. Pieni lapsi ei selviydy elämästä ilman vanhempia ja syyttämällään itseään, kiinnittyminen kaltoinkohtelevaan vanhempaan on ollut mahdollista. Riippuvaisen henkilön lapsuudesta saattaa löytyä myös hoivaaja, joka on ollut tunkeileva tai kietoutuva ja näin ollen lapsen kehitys erillisyyden suhteen on häiriytynyt.

Riippuvaisella on jatkuva tarve tulla hyväksytyksi ja hän saattaa kärsiä erilaisista itsetunto-ongelmista. Hänen mieleensä on saattanut juurtua jo lapsuudessa ajatus, että täydellinen parisuhde ja puoliso pelastavat elämän haasteilta ja vaikeuksilta.  Usein riippuvainen idealisoi kumppaniansa ja uskoo tämän paikkaavan hänenkin itsetuntonsa. Rakkausriippuvainen uskoo ja toivoo, että joku muu voi tehdä hänestä onnellisen ja kokonaisen, ratkaista hänen kaikki ongelmansa ja pitää huolta hänestä. Syvällä sisimmässään, epätoivoisesti sitä oikeaa etsivät, kokevat, etteivät ole rakkauden arvoisia. Tämä synnyttää häpeää, jota yritetään jälleen paikata riippuvuuskäyttäytymisellä.

Rakkausriippuvuus - Riippuvainen rakkaudesta kumppaniin

Riippuvuus on kehittynyt keinoksi vältellä vaikeita tunteita. Jotkut tunteet ovat voineet olla kiellettyjä lapsuudessa eikä ihminen tunne niiden kokemista edelleenkään turvalliseksi.  Lapsuuden tai nuoruuden traumaattisiin tapahtumiin voi liittyä vaikeita tunteita, joiden kokeminen tuntuu pelottavalta yhä edelleen aikuisuudessa. Luonnollisesti nämä kipeät tunteet pyrkivät pintaan, mutta niitä pyritään välttelemään esimerkiksi selaamalla deittisovelluksia tai keskittymällä vain kumppanin tarpeisiin unohtaen itsensä.

Riippuvainen pyrkii siis välttelemään omia kipeitä tunteitansa keskittymällä vain kumppaniinsa ja tämän ongelmiin. Riippuvaisen mielen täyttää pelkästään kumppani eikä edes ainoastaan parisuhde. Lopulta riippuvainen kadottaa itsensä. Hän ei enää tiedä mitkä asiat ovat hänelle elämässä tärkeitä, mistä hän pitää ja mitä hän itse haluaa. Kun maailma tai traumaattiset muistot tuntuvat sietämättömiltä, riippuvuus toimii ikään kuin suojana itsen ja pelottavan maailman välillä. Tämä on tietysti harhaa. Todellisuudessa riippuvuus aiheuttaa ahdistusta ja muita samoja vaikeita tunteita, joita riippuvuuteen yritetään paeta.

Haluaisitko keskustella parisuhteestasi tai muista ihmissuhteistasi? Meidän asiantuntijat ovat aina valmiita keskustelemaan ja auttamaan. Voit varata ajan tapaamiselle helposti ja nopeasti ajanvarauskalenteristamme.

Dopamiini - Yhteinen nimittäjä addiktioille

Yhteinen nimittäjä kaikille addiktioille, myös rakkausriippuvuudelle, on dopamiini. Kumppanin etsiminen ja sen aiheuttama jännitys saa aikaan dopamiiniryöpyn. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka kuljettaa hermoverkossa viestejä ja luo samalla uusia hermoratoja. Mikäli samoja hermoratoja käytetään usein (eli tyydytystä etsitään samasta kohteesta), ne vahvistuvat ja riippuvuus voimistuu tätä kautta. Dopamiini piiskaa meitä jahtaamaan nautintoa sekä palkkiota, ja tästä syntyy hallitsematon pakkomielle eli riippuvuus. Samalla tavalla dopamiini piiskaa meitä hakemaan palkkiota ja hyväksyntää toimimattomasta parisuhteessa.

Parisuhteissa saattaa olla kaava, jossa riitelyt, erot ja sovinnot vuorottelevat. Rakkausriippuvaisen lapsuutta on saattanut leimata draama sekä kaaos, joten epävarmuus, pettymykset, kamppailu ja tuska saattavat tuntua tiedostamattomassa mielessä jopa tutuilta ja sitä kautta turvallisilta. Hetken sovinto vaikkapa sovintoseksin tai puolison rauhoittumisen kautta, saa aikaan dopamiiniryöpyn. Meistä on tullut riippuvaisia ”rakkaudesta”, jota uskomme kumppanimme voivan tarjota meille, jos vain olemme riittävän kilttejä ja unohdamme itsemme. Hermoratojen vahvistuessa väkivaltaisesta, riippuvaisesta tai sitoutumiskammoisesta kumppanistamme ja kaoottisesta parisuhteestamme saattaa tulla lähes ainoa tyydytyksen lähteemme. Uskomme, että jonain päivänä hän ymmärtää arvomme ja oppii rakastamaan meitä. Yritämme entistä kovemmin saada osaksemme edes hetken huomiota.

Dopamiini ei saa kuitenkaan aikaan nautintoa. Dopamiini heikentää hermoratojen herkkyyttä ja toleranssi kasvaa. Tarvitsemme enemmän riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa, jotta saavuttaisimme saman vaikutuksen. Riippuvuudet (rakkaus, draama, seksi, ruoka, pelaaminen, porno, ostokset, urheilu, työnteko, alkoholi, kokaiini) eivät tarjoa enää nautintoa. Käytämme yhä enemmän aikaa selaillen deittisovelluksia ja käymällä treffeillä tai toimimaton parisuhdedynamiikka valtaa yhä enemmän tilaa sekä aikaa elämästämme. Työ, opiskelu, ystävyyssuhteet ja itsestä sekä mahdollisista lapsista huolehtiminen alkavat kärsiä. Saatamme ostaa ”rakkautta” tarjoamalla esimerkiksi seksiriippuvaiselle kumppanillemme seksiä, jolloin saamme hetken huomiota. Jälkeenpäin meillä saattaa olla tyhjä, hyväksikäytetty ja ahdistunut olo.

Tarjontapohjainen riippuvuus - Deittisovellukset ja niiden vaarat

Kuten seksi- ja pornoriippuvuus, voi myös rakkausriippuvuus olla tarjontapohjaista. Koskaan aikaisemmin maailman historiassa ei ole ollut mahdollista olla yhteydessä satoihin ihmisiin samanaikaisesti ja välimatkasta piittaamatta. Yhdellä klikkauksella saamme yhteyden ihmisiin, vaikka maapallon toisella puolella. Deittisovellukset ovat kuin rakkausriippuvaisten ostosparatiiseja, joissa voi viettää aikaa tuntikausia. Deittisovellukset voivat toki olla hyödyllisiä ja parantaa mahdollisuuksia löytää sopiva kumppani.

Joskus kumppanin etsimisestä tulee kuitenkin pakkomielle, joka vie paljon aikaa ja rahaa. Saatamme hankkia useita maksullisia deittisovelluksia tai joutua rakkaushuijauksen kohteeksi, jolloin saatamme lähettää suuriakin summia rahaa ”pulassa olevalle rakkaallemme” tuhansien kilometrien päähän. Rikollisliigat ovat huomioineet tämän mahdollisuuden ja perustaneet yrityksiä, joiden tavoitteena on tarjota fantasioita ihannekumppaneista ja rahastaa ihmisten rakkauden kaipuulla sekä siitä syntyvällä riippuvuudella. Deittisovellukset ovat kuin online-pelejä, joista voi haaveilla voittavansa pääpotin. Virtuaalinen suosio ja yhteiselämän kuvitteleminen todellisen ihmisen tai valeprofiilin kanssa, saavat aikaan riippuvaisessa dopamiiniryöpyn. Stressaavan päivän jälkeen piristystä saatetaan hakea kirjautumalla deittisivustoille tai pitkin päivää haetaan helpotusta ahdistukseen, ali- tai ylivireyteen, tylsyyteen tai vaikeisiin tunteisiin vierailemalla sivustolla.

Irti väkivaltaisesta parisuhteesta - Uskalla pyytää apua

Toimimattomasta ja/tai väkivaltaisesta parisuhteesta irrottautuminen ilman ammattilaisen apua, voi olla hyvin vaikeaa. Kumppani saattaa olla myöskin riippuvainen ja varmistaakseen uhrien pysymisen suhteessa, hän on saattanut korostaa, että puoliso ei tulisi pärjäämän ilman häntä. Kun tätä riittävän kauan toistetaan, uhri alkaa uskoa tähän tarinaan.  Pitkään jatkuessaan hyvinkin toimimaton ja kaoottinen parisuhdedynamiikka alkaa tuntua siinä elävistä normaalilta. Uhri saattaa myös ikään kuin pilkkoa erikseen muusta arjesta väkivaltaiset tapahtumat ja unohtaa ne. Uhri saattaa elää haavemaailmassa, jossa hän kertoo tarinaa ihanasta elämästä ja parisuhteesta. Henkilö saattaa pitkään pysyä toimintakykyisenä työelämässä, mutta muuttuu kotona väkivallan edessä avuttomaksi ja riippuvaiseksi kuin lapsi. Joskus fyysiset oireet ja uupumus saavat uhrin hakemaan apua.

MBB-terapian (Mind-Body Bridging) käyttö rakkausriippuvuuden hoidossa

Mind-Body Bridging (MBB) on psykiatrian professori, psykiatri ja psykoanalyytikko Stanley H. Blockin kehittämä näyttöön perustuva ja aivotutkimuksella todennettu terapeuttinen ja valmentava menetelmä. MBB-terapiassa yhdistyvät Mindfulness sekä kognitiivisten terapioiden viimeisin kehitys ja tieto. MBB- terapialla on saavutettu erittäin hyviä tuloksia riippuvuuksien hoidossa sekä Suomessa, että USA:ssa. Mind-Body Bridging on erittäin kustannustehokasta lyhytterapiaa, jolla saadaan usein hyviä tuloksia jo 12:sta terapiakäynnillä ja oikein ajoitetuilla seurantakäynneillä.

Nykyisen neurotieteen mukaan ihmisen käsitys omasta itsestään on vahvasti sidoksissa siihen, millainen yhteys hänellä on omaan kehoonsa. Itsetuntemus jää hyvin ohueksi, ellei ihminen osaa tunnistaa ja tulkita kehostaan nousevia signaaleja. Nämä tuntemukset on opittava tunnistamaan, jotta ihminen pääsee suunnistamaan itseään kuunnellen läpi elämänsä. Moni riippuvainen on turruttanut tai kiihdyttänyt itseään hiljentääkseen kehonsa viestit. Jos ei ole tietoinen kehonsa ja mielensä todellisista tarpeista, ei osaa ravita itseään oikeilla asioilla. MBB-terapia (Mind-Body Bridging) kuuluu kehoterapioihin, jotka pyrkivät vahvistamaan mielen ja kehon yhteyttä. MBB-menetelmän omaksuminen mahdollistaa sisäisen mielihyvän kokemuksen ja itsensä rauhoittamisen taidon. Hyvää oloa, rauhaa ja mielihyvää ei tarvitse enää etsiä ulkoisista lähteistä kuten pakonomaisesta käyttäytymisestä.

MBB-terapia eli Mind-Body Bridging yhdistää mielen ja kehon

MBB-terapialla saavutetaan muun muassa seuraavat edut:

Tanja Moring (Profiili)

Kirjoittaja on seksuaaliväkivaltaan, lapsuudenaikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä rakkaus- ja seksiriippuvuuden hoitoon erikoistunut erityistason seksuaaliterapeutti, Valviran hyväksymä sote-alan ammattilainen sekä sertifioitu MBB-terapeutti (kehon ja mielen yhteys).

Apua rakkausriippuvuudesta toipumiseen on saatavissa

Älä jää yksin. Olet lämpimästi tervetullut keskustelemaan kanssani mieltäsi painavista asioita täysin luottamuksellisesti. Etäaikoja saatavilla koko Suomessa. Varaa sinulle sopiva aika nettiajanvarauksestamme tai ota yhteyttä sähköpostilla saadaksesi sinulle parhaiten sopivan ajan: [email protected].

Lähteet:

Block, S.H, Block C.B, Plessis G 2015. Mind-Body workingbook for addiction. USA: New harbinger publications, INC.

Brown, D. & Elliott, D. (2016). Attachment Disturbances in Adults. Treatment for Comprehensive Repair. New York: Norton.

Hall, P. 2019. Koukussa seksiin. Latvia: Bazar kustannus Oy.

Miculincer, M. & Shaver, P. (2016). Attachment in Adulthood. Structure, Dynamics & Change. New York: The Guildfrod Press.

Norwood, R. 1993 Voiko nainen rakastaa liikaa. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Plessis, G. 2019. MMB-addiktioseminaari, luento 23.-25.9.2019.

Van der Kolk, B. 2014. Jäljet kehossa -Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Tallinna: Viisas Elämä Oy.

calendar-fullcrossmenu