Mielipalvelut
Varaa aika
Varaa aika
Varaa aika

Aikabiologiset hoidot eli rytmit masennuksessa

31.10.2016
Kirjoittaja: Mielipalvelut

Käytämme kronoterapiaa osana asiakkaittemme hoitoa silloin, kun oireet antavat viitettä sen tarpeeseen ja asiakas on itse halukas sitä kokeilemaan.

Voit myös varata aikaa erityisesti kronoterapiaa varten. Silloin tapaamisia tulee 3-5 sekä etätuki, jonka toteutustavasta sovitaan erikseen.

Mielipalveluissa kronoterapiaan ovat perehtyneet Aku Kopakkala ja Anna-Kaisa Turpeinen. Heillä molemmilla kronoterapia on ollut yhtenä hoitomuotona asiakkaiden kanssa 2010 vuodesta lähtien. Koroterapia on ollut monille asiakkaille merkittävä apu masennuksen ja uupumuksen hoidossa.

Aikabiologisiin hoitoihin luetaan monet erilaiset hoitomuodot. Käsittelemme tässä artikkelissa aikabiologisten hoitojen teoriaa ja käytäntöä.

Mitä aikabiologiset hoidot ja kronoterapia ovat?

Lyhyesti aikabiologisilla hoidoilla tarkoitetaan sitä, että kehomme ja mielemme rytmi on mennyt sekaisin ja aiheuttaa esimerkiksi kaamosmasennusta, ahdistusta ja depressiota. Aikabiologisilla hoidoilla tämä rytmi pyritään palauttamaan takaisin.

Artikkelissa käsitellään mm.  seuraavia asioita:

  • Kaamosmasennus
  • Aikabiologinen masennuksen hoito
  • Kirkasvalohoito
  • Sarastusvalo
  • Melatoniini
  • Unideprivaatio

Käytämme aikabiologisia hoitoja yhtenä hoitomuotona muiden muassa. Varaa aika tutustumiskäynnille ja katsotaan olisiko tästä hoidosta apua sinulle:

Klikkaa tästä ja varaa aika jo tänään!

 

Aikabiologiset hoidot

Kehossa kaikki toimii rytmisesti.  Lukiessasi tätä hengität ja sydämesi lyö. Rytmit vaikuttavat toisiinsa. Useimmat kehon rytmit tarkistuvat auringon valosta. Ilman aurinkoakin rytmisyys säilyy, mutta huonommin. Ilman tarkistusta auringosta sisäinen kello alkaa valua rytmistään.

Yhdysvaltalainen insinööri Herbert Kern poti pitkäaikaista mielialahäiriötä. Hän kirjasi 1960-luvulta alkaen tarkasti mielialansa muutokset. Merkinnöistä paljastui rytmi. Talvet kuluivat synkkyydessä, mutta keväällä mieliala singahti maanisuuteen asti. Parin vuosikymmenen merkintöjensä kanssa Kern matkusti lopulta Bethesdaan Marylandiin. Siellä Alfred Lewyn ryhmä tutki melatoniinihormonia.

Kaamosmasennus

Fysiologisesti kaamosmasennus muistuttaa talviunta. Sydämen syke hidastuu ja verenpaine nousee verrattuna kesään. Keskushermosto noudattaa vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Kaamosmasennuksen syyksi on arveltu sisäisen ja ulkoisen vuorokausirytmin epätahdistumista. Päivän lyhetessä valomäärä ei riitä tahdistamaan vuorokausirytmiä. Se alkaa kulkea kehonsisäisen kellon mukaan eli jätättää.

Aikabiologinen masennuksen hoito

”Aikabiologinen masennuksen hoito” on uusi käsite. (Sitä on käytetty ainakin Urrilan ja Partosen artikkelissa 2014.) Itse taustalla oleva ilmiö – elämän rytmisyys – ei sitä ole. Mielen toiminnan ja psykiatristen pulmien rytmisyys on helposti nähtävissä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on siitä vain esimerkki. Rytmit ja niiden vaikutus toisiinsa ovat ihmisen ajattelulle kuitenkin hiukan vaikeasti hahmotettavia asioita. Olemme taipuvaisia ”liikaa vai liian vähän” -ajatteluun, siksi serotoniiniteoria tuntuu yksinkertaisuudessaan vetoavalta. Valvomisen ja oikea-aikaisen valon nopea teho vaikkapa masennuksen hoidossa ei oikein sovi vallitsevaan psykologiseen tai psykiatriseen ajatteluun eikä arkikäsitykseenkään .

Sami kertoo:

Olin potenut lievää raskasmielisyyttä ajoittain kymmenen vuoden ajan. Se tuli pimeän ajan mukana. Joka vuosi se paheni, muuttui vähän synkemmäksi. Ajattelin toisaalta, että se on ihan hyvä asia. Syvällisyyttä. Masentunut ei ole pinnallinen. Aleksis Kivi, Hemingway, Churchill ja minä. Kuuntelin Beethovenia ja olin synkkä. Koin syvästi elämän epäoikeudenmukaisuuden. Mutta vähitellen tila muuttui pelkäksi kärsimykseksi.

Sitten erään kerran kokeilin kirkasvalolamppua. Hetken kuluttua syvähenkisyyteni oli tiessään. Se oli kadonnut. Hyväksyin vakavamielisyyteni kaikkoamisen, sillä myös kärsimys ja raskaus olivat haihtuneet. Siitä asti olen käyttänyt kirkasvalolamppua".

Kirkasvalohoito auttaa tehokkaasti kaamosmasennukseen. Muissa masennuksissa sen vaikutukseen ei aluksi uskottu. Ymmärryksen lisääntyessä viime vuosikymmeninä on siirrytty yksittäisistä aikabiologisista hoidoista hoitokokonaisuuksiin. Niissä yhdistetään monia aikabiologisia keinoja tarkasti potilaan pulman mukaisesti.

Vuorokausirytmin ajastaminen

Ihminen toimii siis rytmisesti. Useimmat rytmit, vaikkapa keskeinen kehon lämpötila, noudattaa noin 24 tunnin rytmiä. Monet rytmit säilyvät itsenäisesti, mutta tarvitsevat myös vahvistuksen ulkopuolelta. Aurinko on vahvin rytmittäjä, mutta muutkin ulkoiset tekijät osallistuvat rytmien ”päivitykseen”.

Masentuneella keho joutuu tilaan, jossa sisäiset rytmit alkavat joutua epäjärjestykseen. Mielialahäiriöissä havaitaan tavallisesti poikkeavuuksia valvetilan, ruumiinlämmön, hormonierityksen ja mielialan vuorokausirytmeissä. Ne voivat alkaa jätättää, olla etuajassa tai niiden amplitudi voi laskea. Tämä rytmittömyys saa masentuneen kehon tuntumaan kivuliaalta ja vieraalta.

Aikabiologisilla hoidoilla pyritään vahvistamaan rytmiä

Aikabiologisessa hoidossa vuorokausirytmeihin ja unen laatuun vaikutetaan ilman lääkkeitä. Niissä säädellään potilaan uni–valve-rytmiä. Menetelminä käytetään uni–valve-rytmin muuttamista valvomalla sekä oikea-aikaista valolle ja pimeälle altistamista. Tyypillisesti henkilö valvoo kokonaisen tai puolikkaan yön ja vaikutusta tehostetaan aamulla käytetyllä kirkasvalolla.

Näitä menetelmiä on Suomessa toistaiseksi käytetty vain mielialahäiriöiden hoidossa.

Valvotus, kirkasvalo, melatoniini, nukkumisaika

Aikabiologiset hoidot toimivat nopeasti ja tehokkaasti, eikä niillä ole juuri haittavaikutuksia. Kuten muissakaan hoitomenetelmissä, kovin selkeää käsitystä niiden vaikutusmekanismeista ei ole olemassa. Melatoniini ja adenosiini ovat eräitä keskeisiä aineita rytmien säätelyssä. Hypotalamuksessa sijaitseva suprakiasmaattinen tumake toimii keskeisenä ”suurkellona”, ja laitakellot muun muassa maksassa, suolessa ja haimassa säätelevät osaltaan ihmisen fysiologisia toimintoja. Ne säätelevät mm. solukiertoa, hormonien eritystä, aineenvaihduntaa ja mielialaa. Geenitasolla ns. kellogeeneillä on keskeinen osuus asiassa.

Kellogeenit säätelevät uni–valve-rytmiä, hormonirytmejä ja monia muita vuorokausirytmejä noudattavia homeostaattisia muutoksia. Joillakin ihmisillä suprakiasmaattinen tumake jätättää. Se noudattaa hieman yli 24 tunnin vuorokausirytmiä. Näillä ihmisillä on viivästynyt unirytmi, johon liittyy vaikeuksia ylläpitää yhteiskunnassa normiksi asetettua unirytmiä. Heillä esiintyy nukahtamisvaikeuksia, unirytmin epäsäännöllisyyttä ja näiden seurauksena univajetta sekä päiväväsymystä. Tämä on kenties tavanomaisin ja tunnetuin kellogeenien toimintahäiriön aiheuttama ongelma. Kellogeenien rytmistä riippuen jotkut ovat luonnostaan aamuihmisiä ja jotkut iltaihmisiä. Aamuihmisillä on helpompaa, sillä yhteiskunnan toiminta ja aikataulut noudattavat heidän rytmiään.

Kellogeenejä säätelee valolle herkkä suprakiasmaattinen tumake. Siitä rytmi välittyy muihin kudoksiin hormonien ja hermoyhteyksien kautta. Lentomatkailun aiheuttama aikaerorasitus eli jetlag on esimerkki rytmien joutumisesta epäjärjestykseen. Oireena on silloin väsymystä, keskittymiskyvyttömyyttä, ruokahalun muutoksia yms. ongelmia. Myös moniin immuunivälitteisiin kroonisiin sairauksiin liittyy näitä ilmiöitä. Reumapotilaista 80 prosentilla on kroonista väsymystä ja heillä on havaittu heikentynyt kortisolin, melatoniinin ja interleukiini-6:n erityksen vuorokausivaihtelu. Epäillään, että taustalla vaikuttavaa kellogeenien epärytmisyys.

2013 suomalainen J. Mandelinin johtama tutkijaryhmä tarkasteli kellogeenien toimintaa reumapotilaiden nivelpinnoilla. Se havaitsi, että nivelreumassa pitkään jatkuva tulehdustila johtaa nivelpinnan solujen kellogeenit pois oikeasta rytmistä. Tämä epärytmisyys jää sitten vähitellen vallitsevaksi. Todennäköisesti nämä tulokset heijastavat pitkäaikaisen tulehduksen vaikutusta yleisemminkin elimistön solujen kellogeeneihin.

Tietoa kerääntyy tällä alalla nopeasti ja teorioita on paljon. Ainakin osittain kysymys on siitä, että masentuneilla rytmit ovat yksilöllisesti epäjärjestyksessä. Myös erityyppisissä masennuksissa rytmit näyttävät siirtyvän eri suuntiin. Epätyypillisessä ja kaamosmasennuksessa aamu-uni maittaa, melankolisessa ei.

Aikaa mittaavissa soluissa sisäisen kellon toimintaa ohjaavat proteiinit, jotka syntyvät niin sanottujen kellogeenien tuotteina. Mielialahäiriöt voidaan nähdä ainakin osittain vuorokausirytmien ja elimistön sisäisten kellojen toiminnan häiriöinä. Myös kellogeenien luennan vuorokausivaihtelu on vaimentunut useilla eri aivoalueilla.

Aikabiologisten hoitojen depressiota parantava vaikutus välittyy ilmeisesti sisäisten kellojen tahdistumisen kautta.

Aikabiologiset hoidot käytännössä

Kirkasvalohoito kaamosmasennuksessa

Kirkasvalohoito on turvallinen ja tehokas hoitokeino kaamosmasennukseen. Kirkasvalolamppua käytetään puolesta tunnista tuntiin. Tehokas valomäärä on 5 000–10 000 luxia. Käyttöä jatketaan koko kaamoksen ajan useimpina aamuina. Se kannattaa aloittaa viimeistään lokakuussa ja jatkaa helmikuun loppuun saakka. Potilaiden tulee herätä varhain ja ottaa valohoito aikaisin. Mikäli valo aiheuttaa hankalaa oloa, päänsärkyä tai pahoinvointia, käyttöaikaa kannattaa lyhentää.

Kirkasvalo vaikuttaa silmien reseptorien kautta aivoissa olevaan kehon ”keskuskelloon”, joka säätelee koko kehon rytmitystä ja mm. unihormoni melatoniinin eritystä. Valo poistaa melatoniinin nopeasti. Kirkasvalon käyttö varhain aamulla säätelee monien muiden rytmien toimintaa ja mm. aikaistaa melatoniinin erityksen alkua illalla.

Kirkasvalohoidossa vaikutetaan siis potilaan suprakiasmaattisen tumakkeen keskuskellon toimintaan ja biologisiin rytmeihin altistamalla potilas silmien kautta tulevalle keinovalolle.

Kirkasvalo on laajaspektristä, valkoista, ultraviolettisuodatettua valoa. Parhaat tulokset on saatu 10 000 luksin valovoimakkuudella. Sopivia kirkasvalolamppuja saa nykyään tavarataloista. Kirkasvalohoitoa voi annostella valon voimakkuutta tai valossa olon kestoa säätelemällä. Hoidon aluksi kokeillaan yleensä 10 000 luksin valoa 30 minuutin ajan. Se riittää yleensä kaamosmasennuksen hoidossa.

Hoidon päivittäistä kestoa voi muuttaa tarvittaessa. Hoidon tulee toteutua säännöllisesti, vähintään viitenä päivänä viikossa useamman viikon ajan. Vaikutukset havaitaan viikon kuluessa ja ne voimistuvat hoidon edetessä. Oireet voivat palata melko pian, muutamassa viikossa, jos valon käyttö lopetetaan.

Kirkasvalohoito tehoaa erityisen hyvin, kun samalla lisätään liikuntaa. Liikunta kertoo elimistölle vuorokaudenajasta. Sen harrastaminen aamulla tai keskipäivällä on hyödyllistä rytmeille. Harkitut ruokailuajat ja viihde-elektroniikan välttäminen illalla tukevat rytmejä.

Sarastusvalo

Sarastusvalohoidossa masentuneen yöunen viimeisinä tunteina valaistusvoimakkuus kasvaa vähitellen 0,001 luksista noin 300 luksiin. Hoito jäljittelee auringonvalon vähittäistä voimistumista auringonnousun aikana. Se on potilaalle vaivaton ja miellyttävä hoito. Valitettavasti yleisesti saatavilla olevat sarastusvalolamput eivät välttämättä toimi hyvin. Sarastusaika on usein liian lyhyt. Sarastusvalon tulisi myös levitä laajalle alueelle, jotta valo pääsee nukkujan silmiin nukkuma-asennosta riippumatta. Tutkimusten mukaan sarastusvalo on tehokas kaamosmasennuksen hoitokeino.

Valohoito toimii kaikissa masennustyypeissä

Kirkasvalohoidolla on saatu hyviä tuloksia myös tavallisen depression hoidossa. Havainnot yllättivät aluksi, sillä kaamosmasennusta oli pidetty erikoistapauksena. Kirkasvaloa on viime vuosikymmeninä käytetty kaikkien masennusmuotojen hoidossa. Yhdysvaltojen psykiatrinen yhdistys on suosituksessaan 2004 todennut sen nopeaksi ja tehokkaaksi depression hoitomenetelmäksi. Se auttaa myös monia sellaisia, jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä tai psykoterapiasta. Hyödyllistä on valkoinen ”kirkasvalo”, samoin tietyt sinisen ja vihreän valon aallonpituudet. Muita valon aallonpituuksia, jotka eivät auta masennuksessa, on voitu käyttää lumeosuuden mittaamiseen.

Valohoidolla pyritään aikaistamaan masentuneen sisäistä vuorokausirytmiä. Ollakseen tehokasta hoidon tulisi tapahtua 7,5–9,5 tuntia sen jälkeen, kun masentuneen melatoniinin eritys on edellisenä iltana alkanut. Tämän ajankohdan arvioimiseksi on olemassa MEQ-kyselylomake (Morningness–Eveningness Questionnaire, ks. esim. www.sleepschool.com). Kello 6.30 on useimmille osuva arvio.

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä valo saattaa joskus laukaista manian. Osalla potilaista valo aiheuttaa päänsärkyä. Mikäli sinulla on jokin silmäsairaus, kannattaa ehdottomasti tiedustella lääkäriltä, voitko käyttää kirkasvalolamppua. Valo vaikuttaa silmässä olevien reseptorien kautta, joten on tärkeä pitää silmät auki ja lamppua melko lähellä. Valoa ei kuitenkaan tarvitse tuijottaa, vaan sen valossa voi tehdä työtä, lukea lehtiä tai juoda aamukahvin.

Valvominen eli unideprivaatio

Vuorokausirytmiä säätelee myös käpylisäke, joka vaikuttaa aivojen melatoniini- ja serotoniinitoimintaan. Melatoniini eli unihormoni auttaa nukahtamaan pimeän aikaan. Melatoniinin eritys alkaa illalla kohta valaistuksen vähennyttyä ja jatkuu aamutunneille.

Monien masentuneiden oireet ovat pahimmillaan aamulla ja ne väistyvät iltaa kohti. Jos yöuni jää pois, seuraava päivä on unelias, mutta masennus tuntuu monilta olevan poissa. Yhden yön valvominen eli yhtäjaksoinen valvominen noin 36 tuntia auttaa väliaikaisesti useimpia masentuneita.

Lyhyetkin päiväunet johtavat herkästi mielialan laskuun.

Koko yötä ei kuitenkaan tarvitse valvoa helpotusta saadakseen. Osittainen unideprivaatio toimii myös: siinä potilas saa nukkua yön alkupuoliskon normaalisti, mutta valvoo yön loppupuoliskon ja koko seuraavan päivän aina iltaan saakka.

Vain aamuyön valvonta tuottaa hyviä tuloksia. Iltayön valvonta tai valvotus kesken unien ei tuota toivottua tulosta. Unideprivaatiohoitoa eli valvomista voidaan toteuttaa esimerkiksi toistamalla osittainen deprivaatio 1–3 kertaa viikossa 1–3 viikon ajan. Hoitopäivinä henkilö herää kello yhden aikaan aamuyöllä ja valvoo siitä alkaen iltaan saakka. Toistuvassa hoitomallissa havaitaan tyypillisesti mielialaoireiston sahaaminen edestakaisin toistuvien paranemisten (unideprivaation jälkeen) ja toistuvien huononemisten (korvausunen jälkeen) välillä. Toistuvaa kerran viikossa tapahtuvaa unideprivaatiota on käytetty vaihtelevalla menestyksellä ylläpitämään toipunutta tilaa. Osa potilaista, jotka eivät saa hyötyä ensimmäisen yön unideprivaatiohoidosta, hyötyvät toisen tai kolmannen yön tuloksena.

Uni–valve-rytmin aikaistuminen korjaa ulkoisen vuorokausirytmin ja uni–valve-rytmin eritahtisuutta. Kirkasvalohoito aamuisin ja valvonta aikaistavat vähitellen uni–valve-rytmiä. Yhdistelmähoidoissa kirkasvaloa käytetään unideprivaation jälkeen ylläpitohoitona.

Melatoniini

Pieni määrä melatoniinia oikea-aikaisesti saa aikaan kehon oman melatoniinin erityksen alkamisen. Tällä tavoin voidaan aikaistaa uni–valve-rytmiä. Käytetyt määrät ovat pieniä (0,2 mg). Satunnaiseen aikaan otettu melatoniini haittaa rytmiä. Oikean käyttöaika on joitain tunteja ennen oman melatoniin erityksen alkamista.

Aikabiologiset yhdistelmähoidot

Rytmien korjaus edellyttää yksittäisen potilaan rytmien häiriön arviointia ja sopivan aikabiologisen hoidon suunnittelua hänen tilannettaan varten. Hoitotoimien vaikutusta tulee seurata tarkasti ja muuttaa menettelyä tarpeen mukaan. Aikabiologiset keinot tukevat toisiaan.

Hyviä tuloksia on saatu yhdistämällä osittainen unideprivaatio valohoitoon. Menetelmässä potilas herää kello yhden aikaan yöllä. Potilaan tulee pysytellä täysin hereillä seuraavaan yöhön saakka. Aamulla kello 8 aikaan potilas saa tavanomaista valohoitoa esimerkiksi 10 000 luxia 30 minuutin ajan. Potilas saa nukkua ensimmäisen yön jälkeen normaalisti, mutta aamun valohoitoa tulee jatkaa. Tulokset vastaavat vähintään masennuslääkkeillä saatuja. Erityistä ”wake and light” -terapialle on sen potilaille tuottama nopea helpotus.

Työterveyshuoltoon kehitetyssä mallissa masentuneen rytmien tilaa selvitetään aluksi mm. MEQ-kyselymittarin avulla. Se antaa henkilölle oikean ajan kirkasvalon ja melatoniinin käytölle. Usein aloitetaan kirkasvalon käytöllä. Jos hoitotulos ei ole riittävä, ohjeistetaan aamuyön valvontaan ja melatoniinin käyttöön. Muutamassa päivässä saadaan useimmiten hyviä tuloksia.

Aikabiologiset hoidot ovat osa laajempaa hoitokokonaisuutta. Niillä saatu helpotus antaa mahdollisuuden potilaan sosiaalisen tilanteen ja elämäntapojen tehokkaaseen tarkasteluun ja muutosten tukemiseen.

Hoito sairaalaolosuhteissa

Yhdistelmähoito alkaa tyypillisesti täydellisellä unideprivaatiolla, johon voidaan lisätä kirkasvalohoito, uni–valve-rytmin aikaistaminen tai toistuvat deprivaatiot. Niin kutsutussa täydessä aikabiologisessa hoitomallissa kaikki nämä elementit muodostavat kuuden päivän hoitokokonaisuuden. Yhdysvalloissa, Italiassa ja Saksassa yhdistelmähoitoja on käytetty hyvin tuloksin. Hyviä tuloksia on saatu myös vaikeahoitoisena pidetyn kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.

Ajastuksen haitat

Kirkasvalohoito sopii lähes kaikille. Sen sopivuus on kuitenkin syytä tarkistaa silmälääkäriltä, jos potilaalla on todettu silmän verkkokalvon sairaus tai sitä vaurioittava yleissairaus, esimerkiksi diabetes. Tarkistus on tärkeää myös, jos potilaalle on tehty silmän linssiin kohdistunut leikkaus tai potilas käyttää valolle herkistävää lääkitystä.

Kirkasvalohoidon haittavaikutukset ovat harvinaisia ja yleensä lieviä. Kohtalaisen tavallisia ovat silmien ärsytys ja päänsärky, joskus myös huimaus. Nämä haittavaikutukset lievittyvät muutaman hoitopäivän jälkeen. Tarvittaessa hoitoaikaa voi lyhentää 30 minuutista vaikkapa 20 minuuttiin.

Univaikeuksia voidaan yleensä helpottaa ajoittamalla kirkasvalohoito aamuun. Pitkissä seurantatutkimuksissa kirkasvalohoidosta ei ole ilmennyt vakavia silmiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla hoito voi tuoda esille hypomaanisia oireita. Silloin hoito tulee keskeyttää. (Kaksisuuntaisen mielialahäiriöön on kuitenkin olemassa tehokkaita aikabiologisia hoitomalleja.)

Aikabiologisten hoitojen käytöstä

Unideprivaatio on todettu tehokkaaksi depression eri alatyyppien ja eri ikäryhmien hoidossa. Se toimii myös raskauden aikaisessa ja raskauden jälkeisessä masennuksessa. Hyviä tuloksia on saatu erityisesti endogeenisen eli sisäsyntyisen masennuksen hoidossa. Endogeenisellä tarkoitetaan masennusta, johon ei näytä liittyvän ulkoisia kuormitustekijöitä, joita voisi olettaa masennuksen syyksi.

Hyviä tuloksia saavutetaan myös melankolisissa masennuksissa ja silloin, kun masennukseen liittyy selviä mielialan vuorokausivaihteluita.

Unideprivaation yleisin haitta on potilaan päiväaikainen väsymys. Potilaiden tulee siksi välttää autoilua yms. unideprivaatiohoidon aikana. Monille masentuneille yön valvominen on kuitenkin odotettua helpompaa. Potilaan tulee kuitenkin huolellisesti suunnitella yön aikainen toimintansa.

Valvominen voi altistaa osan potilaista paniikkikohtauksille, ja niiden ilmaantumista on seurattava hoidon aikana. Psykoottista depressiota sairastavilla unideprivaatiohoito voi johtaa psykoottisten oireiden voimistumiseen. Itsemurha-alttiiden potilaiden unideprivaatiohoitoa ei ole tutkittu. Epilepsiaa poteville valvomista ei voi suositella.

Osalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista on masennus vaihtunut maniaan valvomisen myötä. Tarkka seuranta valvonnan aikana on siksi tärkeää. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoiseen vaiheeseen valvominen ei sovi.

Aikabiologisten toimien ajoitus

Kirkasvalohoidon ajoitus perustuu ympäristön kellonajan sijaan potilaan sisäiseen aikaan eli vuorokausirytmien vaiheeseen. Tämän sisäisen kellonajan määrittämisessä on avuksi tieto potilaan kronotyypistä. Kronotyyppi kertoo kuinka selkeästi henkilö on aamu- tai iltaihminen, milloin häntä nukuttaa ja milloin hän luonnostaan herää. Kronotyypin voi arvioida tarkimmin potilaan ruumiinlämmön jatkuvalla mittaamisella usean vuorokauden ajan. Toinen mahdollisuus ovat taajaan otetut sylkinäytteet, joista mitataan melatoniinipitoisuus. Riittävän tarkan tiedon antaa MEQ-kyselylomake, jonka pistemäärä korreloi ruumiinlämmön mittaamisen ilmoittaman vuorokausirytmin vaiheen kanssa. Myös muita käyttökelpoisia lomakkeita on olemassa.

Aikabiologisten hoitojen yleisyys

Kirkasvalon käyttö kaamosmasennuksen hoidossa on Suomessakin tuttua. Muiden masennusten ja mielenterveyspulmien suhteen Suomi tulee hitaasti perässä. Moni ei ole asiasta kuullutkaan. Saksankielisellä alueella on kirkasvalon käytön yleistymistä seurattu sairaaloissa. Vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä havaittiin 324 sairaalasta sen olevan käytössä 226:ssa. Sitä käytettiin niissä ennen kaikkea erilaisten masennustilojen hoidossa. Käyttö oli yhtä yleistä tavallisessa kuin kaamosmasennuksessa. Käyttö muissa sairausryhmissä oli selvästi vähäisempää, vaikka hyviä tutkimustuloksia ja kokemuksia niistä onkin kertynyt.

Aikabiologiset hoidot ovat nopeita ja tehokkaita. Ne auttavat useimpia ilman sivuvaikutuksia. Niiden yleistyminen on kuitenkin hidasta, koska ne eroavat perinteisistä hoitomenetelmistä. Jos yhtä tehokkaan menetelmän saisi pilleriksi… Itse asiassa suuri osa alan tutkimuksesta onkin tähdännyt ilmiöiden ymmärtämiseen, jotta juuri sellaisten pillereiden tekeminen olisi mahdollista.

Parantavatko aikabiologiset menettelyt masennuksen? Kaamosmasennuksen kanssa elämisen ne tekevät useimmilla melko ongelmattomaksi. Useimmissa muissakin mielialapulmissa ne voivat tarjota nopeaa ja tehokasta helpotusta. Masennus on kuitenkin usein laaja-alainen pulma. Aikabiologiset hoidot voivat helpottaa ratkaisevasti oloa ja lisätä voimavaroja niin, että elämäntilanteen pulmiin jaksaa tarttua. Siten vaikutus muistuttaa sitä, mitä myös lääkehoidolla tavoitellaan.

Yhdysvaltojen psykiatrisen yhdistyksen teettämässä katsausartikkelissa todettiin jo vuosikymmen sitten (Golden ja muut 2005) kirkasvalohoidon olevan yhtä tehokasta kuin lääkkeet. Kirkasvalo on kuitenkin nopeampi menetelmä, jonka vaikutus tuntuu jo muutaman käyttöpäivän jälkeen.

(englanninkielistä materiaalia tutkimuksista)


Varaa aika

Tyhjennä valinnat
calendar-fullcrossmenu