Miksi ihminen itkee?

Miksi ihminen itkee?

Itku on tunteiden kommunikaatiota. Vauva kertoo itkullaan tarpeistaan kuten: nälkä, jano, kipu, kylmä, kuuma. Itku on toimivaa kommunikaatiota ja se saa useimmiten hoitajan (äidin) huomion ja vastauksen kommunikaatioonsa.

Lapsi oppii vähitellen ääntelyllään ja sitten sanoillaan ja lopuksi puheillaan ilmaisemaan tarpeitaan. Kasvattajat ovat yleensä mielissään siitä, mitä ”aikuisemmin” lapsi oppii toimimaan. Kehittyessään ”rationaaliseksi” olennoksi lapsi saa osakseen valtavasti ihastelua ympäristöltään ja erityisesti lähimmiltään.

Lapsen kasvaessa tunteiden suora ilmaisu valitettavasti vähitellen tahtoo jäädä taka-alalle, vaikka ilmaisun tarve ei ole mihinkään hävinnyt. Lapselle saattaa aiheutua pahaa oloa tilanteissa, joita aikuiset eivät osaa aavistaakaan. Ei ole mitään ”vakiomörköä”, vaan melkein mikä tahansa uusi ärsyke saattaa olla lapsesta pelottava. Pahat olot, pettymykset ja avuttomuuden tunne jäävät kuitenkin helposti ilmaisematta, kun lapsi huomaa, että erityisesti pärjäämisestä ja selviytymisestä palkitaan. Myöskin riemun purkaukset saattavat jäädä ”aikuistumisen” jalkoihin.

Ihmiset rationalisoivat tunteensa piiloon

Kasvaessaan ihminen oppii käsittelemään jotenkin järkeilemällä erilaisia tunteitaan ja varsinkin pahaa oloaan, siten, ettei se haittaisi omaa arkielämää. Ehkä yritetään välttää tilanteita, joissa pelätään tunteiden saavan vallan ja hallinnan tunteen romahtavan. Näin esimerkiksi pelon, avuttomuuden, mitättömyyden ja vihan tunteet jäävät helposti purkamatta, mutta samalla myöskin positiiviset onnistumisen ja ilon tunteet jäävät helposti taka-alalle. Purkamattomat tunteet vievät ihmisen voimavaroja ja aiheuttavat mm. ahdistusta. Toisaalta purkamattomat paineet saattavat jopa toimia käyttövoimana hyviin suorituksiin esim. työelämässä. ”Tunnepanttaus” kuitenkin ajan mittaan johtaa useinkin uupumiseen.

Voisiko itkun löytäminen olla hyödyllistä oman syvimmän itsen löytämiseksi ja hyväksymiseksi sekä pahan olon purkamiseksi?

Usein ihminen kokee itkun haittaavan hallinnan tunnettaan. Kuitenkin monet ihmiset kertovat helpottuneesta ja rentoutuneesta olosta saatuaan itkettyä kunnolla. Myöskin oman itsensä hyväksyminen ja mielen avartuminen tuntuu lisääntyvän itkun jälkeen. Tuntuu myös siltä, että elämään löytyy uusia suuntia, kun ahdistus ei lukitse näköaloja niin paljon.

Itkuvirsien esittäjät ja itkijänaiset auttoivat joskus entisinä aikoina ihmisiä herkistymään itkulle, ainakin hautajaisissa. Mitenköhän me löytäisimme nykyelämässä itkun puhdistavan vaikutuksen uudelleen, miten voisimme auttaa itseämme herkistymään tunteille ja tunneilmaisulle? Usein saatamme itkeä yksin kotona, joka on hyvä alku sekin. Ehkäpä kulttuurimme on jo muuttumassa siihen suuntaan, että voimme näyttää herkkyyttämme vähemmän häpeillen.

Pitäisikö siis alkaa itkeskelemään? Itkemällä saamme purettua jotakin, siis kannattaa ilman muuta itkeä, kun itkettää. Mutta ehkä kysymys on enemmänkin siitä, sallisinko itselleni ylipäätään vähän enemmän tunne-elämää, tunnekokemuksia pelkäämättä oman arvoni menettämistä.

Tunteita voi tunnistaa ja käsitellä monella tapaa. Tärkeintä lienee, että antaa tunteiden tulla kokemukseksi ja tarpeen vaatiessa pysähtyy tutkailemaan, että mistähän nyt mahtaa olla kyse, mitähän tämä tunne kertoo minusta ja suhteestani maailmaan. Näin löydämme itsestämme uusia puolia, jotka auttavat selviämään ja iloitsemaan elämästä.

Vaikka maailman meno on nykyään aika kiivasta, voimme tietoisesti yrittää välillä pysähtyä ja tarvittaessa pyytää, vaikka apuvoimia tunteiden pohdiskeluun.

Varaa aika keskusteluun

Haluatko keskustella kanssani tämän artikkelin aiheesta, tai jostakin muusta mielen pulmista?

About the Author
Jukka Kanninen
Olen psykologina tehnyt pitkän työuran erilaisissa ihmissuhdetehtävissä. Olen toiminut kouluttajana, työnohjaajana ja työterveyspsykologina. Olen tehnyt työtä yksilöiden, ryhmien ja työyhteisöjen kanssa.

Leave a Reply