Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Myötätuntokeskeisyys terapeuttisena tekijänä

Ihmiselle on hyödyllistä olla itselleen armollinen ja tuntea myötätuntoa sekä muita ihmisiä, että itseä kohtaan. Myötätuntoisuus on ihmiskunnan historian aikana ollut tärkeässä roolissa lajimme kehittymisen kannalta.

Nykyään myötätuntoon kiinnitetään kuitenkin liian vähän huomiota. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten myötätuntokeskeistyyttä voidaan käyttää osana terapiaa. Artikkeli on jaettu seuraaviin osa-alueisiin:

  • Myötätunto
  • Itsemyötätunto
  • Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta
  • Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena
  • Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana
  • Lisää luettavaa

Varaa aika vastaanotolta

Voit varata ajan  Mielipalveluista klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Klikkaa ja varaa aika

Myötätunto

Myötätunto on inhimillinen ominaisuus, joka perustuu sosiaalisuuteen. Yhteys toisiin ihmisiin on ihmiskunnan historiassa ollut aina elinehtomme. Myötätuntoisuus on sekä kokemuksellinen että fysiologinen tapahtuma. Se on myös erittäin merkittävä tekijä psyykkiselle tasapainolle ja hyvinvoinnille.

Myötätunto ei ole kuitenkaan pelkästään ihmiselle ominaista, vaan se näkyy myös monilla sosiaalisilla nisäkkäillä. Tästä esimerkkinä se miten poikasista huolehditaan laumassa ja miten ylipäänsä lauma suojelee siihen kuuluvia yksilöitä.

Myötätunto on sellainen kokemus ja suhde toisen ihmisen kärsimykseen, johon liittyy halu auttaa ja tukea toista hänen tilanteessaan. Myötätuntoon liittyy empatian kyky, joka auttaa ymmärtämään toisen kokemusta. Myötätuntoon kuuluu kuitenkin myös paljon muuta.

Myötätunto on aktiivista pyrkimystä tehdä jotakin, jotta toisen kärsimys helpottaisi.

Myötätuntoa voisi kuvailla vaikkapa ymmärtäväksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi tukena olemisen tavaksi.

Myötätunto ei ole sääliä, sillä sääliin liittyy aina epätasa-arvoinen suhtautuminen.

Myötätuntoinen tapa suhtautua ja toimia on tasavertainen, siihen sisältyy ymmärrys siitä, että itsellä voi olla tai on mahdollisesti ollut samankaltaista kärsimystä.

Myötätuntoon siis sisältyy ymmärrys yhteisestä, jaetusta ihmisyydestä.

Myötätuntoinen tapa kohdata toisen ihmisen hätää ja kärsimystä aktivoi rauhoittumista, joka voidaan tunnekokemuksen lisäksi nähdä myös aivojen ja muun kehon fysiologian tasolla. Tämä tunneperäinen ja kehollinen rauhoittuminen luo perustaa mm. masennuksen ja ahdistuksen lievittymiselle ja vaikuttaa helpottavasti myös moniin muihin psyykkisiin oireisiin. Se mahdollistaa turvallisuuden tunteen vahvistumisen, joka puolestaan tuottaa avoimempaa ja joustavampaa suhdetta ympäristöönsä. Näin syntyy psyykkistä kärsimystä vähentävä eli toipumista vahvistava myönteinen kehä.

Itsemyötätunto

Myötätunto itseä kohtaan eli itsemyötätunto on paljon tutkittu näkökulma inhimillisen hyvinvoinnin vahvistamisessa, sekä ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Johtavia tutkijoita tällä alueella ovat jo pitkään olleet Kristin Neff, Chistopher Germer Yhdysvalloista ja Paul Gilbert Englannista.

Itsemyötätunto eroaa esimerkiksi itsetunnosta siinä, että itsetunto nojaa vahvasti ulkoisiin saavutuksiin ja menestykseen. Siten itsetunto on myös herkemmin ulkoisille vaikutuksille altis kuin itsemyötätunto.

Itsetuntoon myös usein liittyy vertailu; ihmiselle, jolla on hyvä itsetunto, on tyypillistä nähdä itsensä hiukan optimistisemmin kuin mikä on todellisuus. Useimmat ihmiset esimerkiksi ajattelevat olevansa hiukan keskimääräistä parempia autolla ajajia. Tämä sama positiivinen vääristymä on useimmilla melko vahvasti mukana elämän eri osa-alueilla. Tutkimusten mukaan tämä on ollut yksi merkittävä tekijä siinä, että ihmisen mieliala pysyy hyvänä. Kuten arvata saattaa, on tämän positiivisen vääristymän tasapaino kuitenkin melko epävarmalla pohjalla.

Todellisuudessa lähes kaikki eivät voi olla hiukan keskimääräistä parempia. Kolikon kääntöpuoli tässä onkin se, että vertailu saattaa kääntyä – ja usein kääntyykin – päälaelleen ja ihminen alkaa nähdä itsensä vertailussa lähes täysin altavastaajana, häviäjänä. Silloin kokemuksena on yleensä ahdistus ja mielialan lasku.

Itsemyötätunto taas perustuu muuhun kuin itsetuntoon ja itsen vertailuun muiden kanssa. Itsemyötätunnon myönteinen suhtautuminen itseen ei ole riippuvainen suorittamisesta ja onnistumisista. Se on ehdoista vapaata lämmintä suhtautumista itseen. Se näyttää suojaavan murehtimisen, itsekritiikin ja yksinäisyyden negatiivisilta vaikutuksilta.

Itsemyötätunto ei ole ”millään ei ole mitään väliä” –asenne. Se on pikemminkin kannustava ja rohkaiseva suhde itseen silloin, kun on tärkeä suoriutua ja tavoitella jotakin. Itsemyötätuntoisena ihmisenä annat itsellesi hyvää palautetta saavutuksista ja myös yrittämisestä. Se on suhtautumistapana ymmärtävä ja lohduttava, kun epäonnistut, teet virheitä tai olet tavalla tai toisella ”heikoilla”.

Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta:

  1. Ystävällisyys – ystävällinen ja ymmärtävä asenne itseä kohtaan vaikeissa hetkissä ja kokemuksissa.
  2. Yhteinen inhimillisyys – omien kokemusten näkeminen osana laajempaa ihmisen elämää sen sijaan, että ne näkisi eristävänä, erillisyyttä korostavina kokemuksina.
  3. Tietoinen läsnäolo – vaikeiden kokemusten ja ajatusten tiedostaminen ja hyväksyminen sen sijaan, että sukeltaa niihin saaden aikaiseksi mielen negatiivisia kehiä, jotka herkästi tulevat ainoaksi totuudeksi.

Itsekriittisyys itsemyötätunnon vastakohtana

Itsemyötätunnon vastavoimana voidaan nähdä mielen vaikeita kokemuksia ja yksinäisyyden kokemusta vahvistava itsekriittisyys. Itsekriittinen ihminen on itselleen ankara ja kovn. Kun hän kokee jonkin asian menneen toisin, kuin mikä oli tavoite tai jos jokin menee pieleen pienesti tai isosti. Itsekriittisyys altistaa tutkimusten mukaan selvästi psyykkiselle kärsimyselle ja mielenterveyden häiriöille.

Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisen tukena

Tutkimusten mukaan itsemyötätuntoiset ihmiset saavuttavat pitkän tähtäimen tavoitteitaan paremmin kuin itseensä kriittisesti suhtautuvat ihmiset. Ja mikä on erityisen tärkeää, itsemyötätuntoiset ihmiset selviävät elämän vaikeista paikoista ja ajoista paremmin eteenpäin kuin ne, joilla ei itsemyötätuntoa juurikaan ole. Tätä selviämisen kykyä nimetään resilienssiksi.  Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat vähemmän ahdistuneita ja masentuneita kuin ei-itsemyötätuntoiset. Itsemyötätunnon harjoittelua on käytetty hyvin tuloksin ahdistuksen ja masennuksen hoidossa.

Myötätunto terapeuttisena vaikuttajana

Kaiken edellä kuvatun vuoksi myötätuntokeskeisyys on toipumiseen tähtäävässä työskentelyssä erittäin merkittävä terapeuttinen tekijä. Itsemyötätuntoisen suhtautumistavan oppiminen ja vahvistaminen onnistuu parhaiten sellaisessa ilmapiirissä, missä tällainen ystävällinen, arvostava ja myötätuntoinen suhtautuminen on vuorovaikutuksessa koko ajan mukana.

Lisää luettavaa

Alla linkkejä yllämainittujen tutkijoiden sivustoille sekä muutamiin itsemyötätunnon tutkimusartikkeleihin, englanniksi:

Artikkelit:

Tutkimusartikkeleita & -abstrakteja:

  • A neurobehavioral model of affiliative bonding: implications for conceptualizing a human trait of affiliation.
    Depue RA1, Morrone-Strupinsky JV., 2005
About the Author
Anna-Kaisa Turpeinen
Olen psykologi ja Gestalt-psykoterapeutti (VET). Psykoterapeuttina teen töitä sekä yksilöiden että ryhmien kanssa. Olen kartuttanut jo pitkästi kokemusta sekä työterveyshuollon psykologina että nuorten aikuisten ja aikuisten mielenterveystyössä. Työnohjaajana olen toiminut eri ammattiryhmille sekä yksilöillisesti että työyhteisöille.

Leave a Reply