Masennuslääkeriippuvuus – Vaiettu kansantauti

Masennuslääkeriippuvuus – Vaiettu kansantauti

Masennuslääkeriippuvuus

Kirjoitin taannoin blogin masennuslääkkeiden vieroitusoireista.  Sain siihen liittyviä viestejä sen jälkeen sadoittain. Lähes kaikki kertoivat saman omakohtaisen tarinan: Kirjoittaja oli saanut pulmiinsa – usein ”varmuuden vuoksi” – turvallisia masennuslääkkeitä.

Epäileviä oli rauhoitettu kertomalla ”Niitä syö niin moni, että kyllä niiden täytyy olla ihan turvallisia”.

Kun aineiden käyttöä oli yritetty lopetettaa, olivat kammottavat oireet ilmestyneet. Terveydenhuollossa oli suhtauduttu henkilön kokemuksiin epäuskoisesti ja kerrottu ettei masennuslääkkeistä mitään riippuvuutta ja vieroitusoireita tule. Joillekin ehkä vähäisiä lopetusoireita. Jokin uusi psyykkinen sairaus oli puhjennut. Tai alkuperäinen masennus vaati jatkuvaa lääkintää.

Kirjoittajat toivoivat lisäksi neuvoja tilanteeseensa. Valitettavasti en ole kaikille voinut vastata.
Kaikki masennuslääkkeiden käyttäjät eivät koe vieroitusoireita lopettaessaan. Silti suomalaisistakin ainakin satatuhatta niitä lienee kokenut. Valitettavan monilla ne ovat vaikeita, sitkeitä ja elämää hallitsevia.

Riippuvuus ja vieroitusoireet, vai lopetusoireet

 Olen käynyt useita keskusteluja siitä, aiheuttaako masennuslääkitys riippuvuutta. Moni yhdistää ”riippuvuuden” addiktioon, jossa käyttäjä haluaa yhä suurempia määriä jotain itselleen nautintoa tuottavaa ainetta. SSRI ja SNRI aineet eivät vaikuta näin. Fyysistä riippuvuutta ne kuitenkin aiheuttavat.

Keho joutuu niitä käytettäessä sopeutumaan varsin poikkeuksellisiin välittäjäainepitoisuuksiin. Se mukautuu niihin vähitellen muuttamalla omaa toimintaansa. (mm. vähentämällä reseptorien määrää). Jos ne lopetetaan, uusi haaste keholle on vaikea.

Englannin sana ”dependency” kuvaa SSRI riippuvuutta paremmin kuin sana ”addiction”.

Tapaus Cymbalta

Suomessakin laajasti käytetty Cymbalta eli duloksetiini on ns. SNRI masennuslääke. Sen vieroitusoireet tai paremminkin niiden salailu ovat joutuneet USA.ssa laajan huomion kohteeksi.

Vuonna 2004 valmistaja Ely Lilly sai luvan myydä Cymbaltaa. Jo 2005 julkaistiin tutkimus, josta kävi ilmi, että 44 prosenttia Cymbaltan käyttäjistä sai lopettaessaan vieroitusoireita. Vaikeita oireita oli 10 – 17%. Tutkimuksen oli tehnyt Eli Lilly itse. (Myöhemmin Lillyn tutkimuksissa osoittautui, että hieman yli puolet sai vieroitusoireita.)

Selvitäkseen pulmasta Lilly laittoi lääkepurkkiin ja esitteisiin tiedon ”vieroitusoireiden riski on suurempi tai yhtäsuuri kuin 1 prosentti. (”Risk of withdrawal effects is greater than or equal to 1%”) Totta, mutta hyvin harhaanjohtavaa.

FDA eli USA:n lääke- ja elintarvikevirasto totesi vuonna 2009 mm:

  • Cymbaltan lopetusoireisto on vakavampi ja paljon yleisempi kuin Eli Lilly on myöntänyt.
  • Lillyn myyntiedustajat ja markkinointimateriaali eivät kerro lääkäreille riittävästi lopetusoireiston yleisyydestä ja vakavuudesta.

Eli Lilly myi Cymbaltaa seuraavina vuosina valtavasti. Vuonna 2013 sitä myytiin 5 miljardin dollarin arvosta!

Lopulta osa vaikeita vieroitusoireita saaneista, joukossa myös lääkäreitä, huomasi Lillyn tietoisesti erehdyttäneen heitä.

Varsin monia oikeusjuttuja nostettiin. Tuotteen valmistaja Eli Lilly myönsi tieneensä cymbaltan aiheuttavan yleisesti vaikeita vieroitusoireita, mutta syytti lääkäreitä siitä, että he eivät ole varoittaneet potilaita. Lääkärit eivät – asiantuntijoina – olisi saaneet luottaa heidän markkinointiviestintäänsä.

2016 lopussa Lilly teki sopimuksen yli 200 vieroitusoireista kärsineen henkilön kanssa oikeusjuttujen päättämisestä. Rahallisen korvauksen määrää ei ole julkaistu.

Asianajaryhmät, jotka ovat erikoistuneet Cymbalta oikeusjuttuihin kilpailevat nyt netissä asiakkaista: https://attorneygroup.com/lawsuits/bad-drugs/cymbalta-lawsuit-attorneys/

Miten masennuslääkkeiden käytön voi lopettaa?

Masennuslääkkeiden lopettamisesta tiedetään liian vähän. Hyvin hidas lopettaminen vähentää hankalien vieroitusoireiden todennäköisyyttä. Hidas tarkoittaa kuukausien ja vuosien kuluessa tapahtuvaa vaiheittaista vähentämistä. Riittävän hitaan lopettamisen mahdollistamiseksi kannattaa usein lääke vaihtaa nestemäiseen muotoon. Osa aihetta pohtineista kannattaa käytetyn SSRI aineen vaihtamista sellaiseen, joka mahdollisimman hitaasti poistuu kehosta eli jolla on pitkä ns. puoliintumisaika. Psykologinen ja sosiaalinen tuki on tärkeää onnistumiselle.

SSRI Vieroitusryhmä
SSRI vieroitusryhmä kokoontuu Helsingissä, Lapinlahden lähteessä keskiviikkoisin. Lisätietoja siitä saa vaikkapa liittymälle sen Facebook ryhmään osoitteessa: https://www.facebook.com/groups/786393404802840/

Hyviä nettiosoitteita

Englanninkielisen tutkimusaineiston hyvä luettelo ja esittely löytyy osoitteesta:

Professori David Healyn perustamalta sivustolta löydät laajalti tietoa reseptilääkkeiden vaikutuksista:

Uusi kansainvälinen aihetta edistävä järjestö perustettiin viime vuoden lopulla. Paikalla suomesta oli mm. professori Jaakko Seikkula. Tapaamisen sisällöt voi katsoa videoina:

Osallistu keskusteluun

Onko sinulla kokemuksia masennuslääkkeiden lopettamisesta? Kirjoita kommenttisi julkiseksi alla olevan kommentointilaatikon avulla.

About the Author
Aku Kopakkala
Olen psykologi, naimisissa ja neljän aikuisen ihmisen isä. Psykodynaaminen lähestymistapa, psykodraama, ratkaisukeskeisyys, interpersoonallinen terapia ja monet muut lähestymistavat ovat vaikuttaneet ajatteluuni ja työtapaani.

40 thoughts on “Masennuslääkeriippuvuus – Vaiettu kansantauti

  1. H - tammikuu 13, 2017 at 11:47

    Mitä mieltä olet siitä että syömishäiriöstä kärsivälle 13 v tytölle suositellaan ssri –lääkitystä?

    Reply
    • Aku Kopakkala - tammikuu 14, 2017 at 13:25

      Hei,
      Kirjoitin nuorten SSRI-lääkityksestä aiemmin. Löytyy:

      http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

      En voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen.

      En tiedä kuitenkaan yhtään tutkimusta, jossa kyseisestä lääkityksestä olisi ollut hyötyä tällaisessa tapauksessa. Haitat saattavat olla pitkäaikaisia, rankkoja ja joskus pysyviä.

      Vahvasti kannustaisin pyytämään suosittelijalta kirjallista aineistoa, johon suositus perustuu. Tieteelliset artikkelit olisivat parasta. Eli jos suositus perustuu siihen ettei suosittelija muutakaan keksi ja SSRI on yleisesti käytetty ja ”turvallinen” niin…

      Olen kirjoittanut SSRI lääkityksestä kirjan ”Masennus – suuri serotoniinihuijaus”, joka löytynee kirjastosta.

      t. Aku

      Reply
    • S - maaliskuu 12, 2017 at 13:21

      Oma lapseni sairastui syömishäiriöön 12-vuotiaana. Paino laski vakavan aliravitsemystilan rajoille. Ahdistustila oli vahva. Otettiin osastohoitoon 2 viikoksi. Tänä aikana aloitettiin Ketiapiini-lääkitys tilapäisenä avuksi ahdistukseen ja Sertralin (nostettiin vähitellen 50mg:aan). Lääkitykseen päätyminen epäilytti ja pelotti meitä vanhempia, mutta lääkityksen aloituksella oli selvä vaikutus ahdistusoireiden lievittymiseen ja muuhun hoitoon suostumiseen. Pahimmasta vaiheesta päästiin melko nopeasti. Sai myös päivittäin keskusteluapua osastovaiheessa. Osastohoidon päätyttyä Ketiapiini lopetettiin.

      Ravitsemustilan kohentuminen edisti paranemista. Ssri tuki neurologisella tasolla tässä toipumisvaiheessa. Samalla sai muita terapioita, kuten keskusteluterapiaa oman psykiatrisen sh:n kanssa alkuun usean kk ajan 2xviikossa, fysioterapiaa n.1krta/vko, ravintoterapeutin ohjeita sairauden vaiheen mukaan (n.2krtaa/vuosi), psykologia tavattiin n.5 krtaa ja hoito toteutettiin myös perheterapian periaatteilla. Ilman terapiaa lääkitys ei olisi pelkästään riittänyt, mutta terapioiden lisänä siitä oli selvästi etua. Annoskoko olisi psykiatrin mukaan voinut olla isompi, max 150mg/päivä. Meistä 50mg riitti hyvin.

      Lääkitys lopetettiin vuoden kuluttua aloutuksesta asteittaisesti. Sen lopettaminen (tai lääkkeen unohdus 2päivää peräkkäin) aiheutti itkuisuutta, ahdistusta, vatsan litistelyä – selviä masennusoireita, mutta lopetusvaiheessa annosta pienennettäessä nämä oireet menivät 1-2 päivässä ohi. Riipouvuutta ei siis tullut, mutta vieroitusoireita.

      Nyt lääkkeen lopetuksesta on n.2 kk. Lapsi voi hyvin. Hän on toipunut pahimmasta vaiheesta nyt n.1,5 vuotta. Itse näen hänet jo terveenä. Hän myös itse haluaa olla terve. Keskusteluterapia jatkuu yhä.

      Reply
  2. xcghhgdfs - tammikuu 13, 2017 at 17:19

    Reseptorien määrän vähenemisestä olisi kiva tietää enemmänkin – oli ihan uutta tietoa. Palautuuko ssri-lääkkeiden jälkeen ylipäätänsä enää ”ennalleen”?

    Reply
  3. sfl59 - tammikuu 14, 2017 at 00:51

    Hei, minä käytän Venlafaxin 75 mg. Kun jouduin teholle tajuttomana ja lääkityksestäni oli epävarmuutta se jätettiin antamatta sai sellaisia lihasnytkähdyksiä ja tunsin valuvani sängyn jalkopäästä ulos. Kun pidin aikaisemmin taukoa samantyyppisestä lääkkeestä korvissani alkoi kuulua tsup tsup ääniä ja samalla alkoi huimata.

    Reply
    • Aku Kopakkala - tammikuu 14, 2017 at 13:28

      Hei,

      Kiitos, että kerroit. Venlafaxin tuottaa runsaasti haittavaikutuksia, kuten olet huomannut.
      t. Aku

      Reply
    • Katiska - heinäkuu 11, 2017 at 10:18

      Täällä toinen, jolla kamalia vieroitusoireita Venlafaxiinista.

      Yritän lopettaa lääkityksen,koska kyseinen lääke aiheuttaa pahaa lihaskireyttä koko kroppaan.

      Lopettaminen on ollut järkyttävää!!!! Aina, kun lääkettä on vähennetty, olen joutunut olemaan sairaslomalla vieroitusoireiden vuoksi.Tällaisesta ei kumma kyllä mainittu mitään, kun lääkkeet minulle määrättiin.

      Oireina on kovaa päänsärkyä, pahoinvointia,oksentelua,kuumetta,pyörittävää tunneta päässä, suhahteluja, sähköiskumaisia tuntemuksia, aisti häiriöitä ym.

      Tällä hetkellä syön enää 75mg/pv ja haluaisin päästä lääkkeestä eroon lopullisesti.

      Yritinkin eilen lopettaa lääkkeen kokonaan, koska olen lomalla.
      Kuitenkin jo tänä aamuna alkoi samat oireet palata heti takaisin ja minun oli pakko ottaa kiltisti lääke.

      Lääkkeen lopettaminen vie todennäköisesti useita kuukausia.

      Aivan hirvittävä lääke!

      Reply
  4. Taisia - tammikuu 14, 2017 at 01:34

    Sain 2001 tyttäreni kuoleman jälkeen masennuslääkkeet, koikeiltiin kaikkia mahdollisia, lopulta sain diagnosin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Surutyö jäi lääketokkurassa, myös puolisoni kuoli 2004. Lääkkeitä lisättiin. Deprakine, Seroquel ja Ketipinor, plus Levozin, Imovane. 2014 jotenkin havahduin tokkurasta kun olin ollut elävä kuollut ja jouduin 2008 pois työelämästä ja 2013 pääsin eläkkeelle. Olen nyt 59v. Vähensin pikkuhiljaa vuoden aikana lääkitystä psykiatrin ohjeilla, olin lihonnut 65kg sta 105kg enkä jaksanut kuin maata. Lopetin hoitosuhteen psykiatriin. Lopetin lopulta koko lääkityksen, kesti 2016 kevääseen vieroitusoireet. Lihakset kipuili, hikoilu. Päänahan kiristys, puutumiset, vapinat ja monta muuta. Aamupahoinvointi. Huimaus. Nyt on melko hyvä olla. Ei ole ollut maniaa, masennusta eikä muutakaan. Nukun aika hyvin kun lääkkeilläkään ei välillä tullut uni. Olen laihtunut 25kg ja jaksan kävellä, olen kiinnostunut asioista ja tunteet palasivat. Itken ja nauran.

    Reply
    • Aku Kopakkala - tammikuu 14, 2017 at 13:08

      Hei,

      Kiitos että kerroit. Syvästi surullista.

      Hyvä että tilanteesi on edes nyt kääntynyt parempaan. Mistä olet saanut voimaa kamppailuun?

      Kaikkea hyvää sinulle, t. Aku

      Reply
  5. Mintsi - tammikuu 15, 2017 at 08:38

    Minun kokemukseniovat aika erilaisia ja olen siitä iloinen. Olen lopettanut mainitun Cymbaltan kolmesti – kahdesti nopealla tahdilla isosta annoksesta nollaan noin viikossa. Vierotusoireina oli hieman väsymystä ja spontaaneita orgasmeja ehkä viikon ajan. Kerran hitaasti ja ajan kanssa eli noin kuukaudessa. Silloin en saanut mitään vierotusoireita. Sama on pätenyt kohdallani muihinkin kokeilemiini masennuslääkkeisiin (yksi trisyklinen, pari SSRI-lääkettä ja toinen SNRI-lääke).

    Kaikista kokeilemistani lääkkeistä Cymbalta on ehdottomasti ollut paras. Sillä on ollut erittäin vähän haittavaikutuksia ja sen teho on ollut kiistatta paras. Se on myös ainoa kokeilemistani masennuslääkkeistä, joka on auttanut masennuksen lisäksi myös kroonisiin kipuihin. Nopeat lopetukset ovat johtuneet toisen lääkkeen haittavaikutuksista, mikä selvisi myöhemmin. Hidas lopetus tehtiin omasta aloitteestani yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa.

    Niin paljon kuin uskonkin masennuksen lääkkeetömään hoitoon, minun on pakko todeta, että tarvitsen pohjalle lääkityksen. Ilman lääkitystä olen yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, etten pysty huolehtimaan omasta mielialastani enkä kykene esimerkiksi terapiaan. En usko, että lääkitys ikinä parantaisi minut masennuksestani, mutta ne helpottavat oloa. Eihän kipulääkekään paranna kipua, mutta helpottaa oloa.

    Reply
    • Aku Kopakkala - tammikuu 15, 2017 at 12:38

      Kiitos Mintsi. Kokemukset ovat yksilöllisiä. Kuinka pitkiä aikoja kerrallaan olet käyttänyt Cymbaltaa?

      t. Aku

      Reply
      • Mintsi - tammikuu 16, 2017 at 17:14

        Pisin yhtenäinen jakso taisi olla reilut kaksi vuotta. Yhteensä se oli käytössä 3,5 vuotta ja ensimmäinen lopetus tehtiin noin 6 kuukautta aloituksesta ja toinenkin vielä samana vuonna. Sen jälkeen söin sitä tosiaan tuon pisimmän pätkän ja senkin lopetus tosiaan onnistui ongelmitta.

        Reply
  6. Make vaan. - tammikuu 15, 2017 at 17:50

    Minulle on kokeiltu seitsemän tai kahdeksaa eri SSRI ja SNRI ”lääkettä” eikä minulla ole yhdestäkään mitään hyvää sanottavaa, minusta tuli tunteeton möhkäle Ja viimeiseen lääkkeeseen meinasin kuolla. Sanoin hoitavalle ”psykiatrian erikoislääkärille” että nyt loppu minun pääni kanssa kokeilut, halusin takaisin alkuperäisen bentso pohjaisen lääkkeen niin hoitosuhde katkaistiin koska en suostunut syömään niitä itsemurha lääkkeitä, jäin täysin tyhjän päälle ja yksin ongelmieni kera, nyt olen kuitenkin saanut elämäni jotenkin raiteilleen ja elän päivä kerrallaan en uskalla katsoa tulevaisuuteen koska pelottaa enkä tosin katso menneisyyteen koska se on niin ahdistavaa syynä niin sanottujen ”lääkäreiden” (lue lääke lobbareiden” halu tehdä rahaa. Minulle on jäänyt vaikeat traumat näiden takia enkä hyväksy enää mitään rohtoa. Pointti on siinä että haluan käydä kaikki tunteeni läpi en halua Torpata mitään tunteita oli se hyvä tai huono. Nämä asiantuntijat pilasivat elämäni noilla lääkkeillään.

    Reply
  7. Henkka - tammikuu 15, 2017 at 17:57

    Takana mm. Venla, Cymbalta, Voxra, jne, jne. Mahdolliset sivuoireet ja vieroitusoireet luetellaan lääkeselosteissa ja pätevän lääkärinkin tulisi osata ne kertoa, vähintäänkin kuntoutujan niitä kysyessä. Sellaista lääkettä ei taida olla olemassakaan josta ei olisi mitään haittaa. Tärkeämpi on saavutettu hyöty haitoista huolimatta. Jos haitat eivät liikaa häiritse tai vaikeuta elämää, niin sillä mennään. Ainakin siihen asti kun joku keksii mt-lääkkeen joka ei aiheuta minkäänlaisia haittaoireita.

    Entisenä tupakoitsijana riippuvuus tupakkaan oli hirveä ml. Aivan järkyttävät vieroitusoireet jotka kesti moninkerroin kauemmin kuin yhdenkään edellä mainitsemani mt-lääkkeen vieroitusoireet. Kyllä ne lääkkeidenkin vieroitusoireet tuntuu helvtilliseltä, mutta ei siihen kuole ja se menee ohi.

    Onneksi maailmassa on erilaisia mielipiteitä ja asioita, tässä tapauksessa lääkitystä, kyseenalaistetaan. Olisi vastuutonta täysin pässinä uskoa kaikki ja syödä puputtaa lääkärin ”määräämää” lääkettä hyväksyen kaikki oireet jotka ovat usein hyvin yksilöllisiä. Mainitsin käyttäneeni useita eri lääkkeitä johtuen siitä etten hyväksynyt oireita. Olin tyytyväinen vasta kun tunsin saavani enemmän apua kuin haittaa.

    Toivon, että jokainen mt-kuntoutuja saa tarvitsemansa avun ja hoidon tavasta riippumatta, oli se sitten lääkitys, terapiaa tai niiden yhdistelmä ja joko toipuisi täysin tai pystyisi elämään siedettävän nautinnollista elämää.

    Reply
  8. Heli - tammikuu 24, 2017 at 22:36

    Lopetin Escitalopramin päälle kuukausi sitten. Olen syönyt lääkettä paniikkioireiluun n. 3 vuotta, välissä yksi yritys lopettaa. Laskin annosta jo pari vuotta sitten 10 mg:sta 5 mg:aan, ja lopulta n. kuukausi sitten päättyi hidas tiputusohjelmani tuosta 5 mg:sta. Sähköiskumaiset tuntemukset päässä, huimaus sekä tuntopuutokset raajoissa ja ajoittainen epätodellinen olo menivät ohi n. kuukaudessa lopettamisen jälkeen. Nyt olen kuitenkin ollut hyvin hämilläni voimakkaasta, puristavasta ahdistuksesta erityisesti ilta-aikaan, epätoivoisesta, alakuloisesta olosta ja voimakkaasta itkuisuudesta sekä huonounisuudesta. Tällaisia oireita ei minulla ole elämässäni ennen ollut. Lääkärin mielestä minun tulisi aloittaa lääkitys uudelleen. Aloin kuitenkin etsiä tietoa, voisivatko oireet liittyä lääkkeen lopettamiseen, koska en ole tällainen ihminen oikeasti. Yllätyin tiedosta, että oireet voivat kestää kuukausia. Minulle ei ole kerrottu, että tällaista olisi odotettavissa. Alun perin lääke määrättiin miunulle välittömästi saatuani ensimmäisen kunnon paniikkikohtauksen, enkä osannut muuta kuin ottaa lääkkeen vastaan.
    Minua todella huolettaa tällä hetkellä, menevätkö nämä oireet ohitse? Entä kuinka todennäköistä on, että seksuaalihaitat (haluttomuus, kyvyttömyys saada orgasmeja) väistyvät?

    Reply
    • Heli - tammikuu 25, 2017 at 14:39

      Lisäystä vielä edelliseen: Laskeskelin, että ehdin syödä lääkettä sittenkin n. 4 vuotta. Lisäksi noihin tällä hetkellä päällä oleviin oireisiin kuuluu myös yhtäkkiset raivonpuuskat, jolloin olen esim. heittänyt jonkin tavaran seinään ja välittömästi tätä itsekin pelästynyt.

      Reply
      • Aku Kopakkala - tammikuu 25, 2017 at 17:31

        Hei,

        Kyllä kertomasi ovat tyypillisiä vieroitusoireita. Ne menevät ohi, mutta aikaa siihen voi kulua kuukausia tai muutamia vuosia. Niiden lievittämiseen ei ole olemassa pillerilääkettä. Vertaistuki, liikunta, rentoutuminen yoga tai meditaatio jne. kyllä auttaa. Seksuaalinen haluttomuus on vaikeimmin poistuvia oireita. Siitä kirjoitin: http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/

        Reply
  9. Ella - tammikuu 29, 2017 at 12:09

    Hei,
    Olen käyttänyt Mirtazapinia 45mg viiden vuoden ajan. Sain lääkityksen puoliksi väkisin ehtona psykoterapian saamiselle. Tilanteeni tosin oli vaikea. Diagnoosina Traumaperäinen stressihäriö ja Vaikea masennus. Elämässäni oli tapahtunut muutaman vuoden sisällä paljon kuormittavia tapahtumia. Vanhempieni kuolemat 3kk välein, irtisanominen pitkästä työsuhteesta, avioero pitkästä avioliitosta pahasti persoonallisuushäriöisen henkilön kanssa. Vaikka olin romahtamaisillani, en kokenut olevani sillä tavalla sairas, että tarvitsisin siihen lääkityksen. Ajattelin jo silloin, että ehkä jokin lyhytaikainen lääkitys pahimmassa tilanteessa ja samaan aikaan voisin käydä kaikkea kokemaani läpi ja löytää keinot selviytyä eteenpäin myös jaktossa. Painostuksen ja epätoivoisen tilanteeni vuoksi suostuin aloittamaan Mirtazapin-lääkityksen ja sain haluamani psykoterapian. Juuri nämä keskustelut taitavan terapeutin/psykologin kanssa olivat pelastukseni. 1,5v kävimme läpi asioita surun, vihan ja oivaltamisen kautta. Lääkeannostani lisättiin pikkuhiljaa tähän 45mg, jonka jälkeen elimistö sanoi stop, kun yritettiin vielä 60mg. Terapian jälkeen noin puoli vuotta meni ja aloin olla lähes tyytyväinen uuteen itsenäiseen elämääni. Pari vuotta sitten ajattelin, että tämän lääkityksen voisi kyllä jo purkaa. Aloitin hitaan pudottamisen 15mg/vuosi. Pientä ahdistusta ja päänsärkyjä näiden tiputusten jälkeen, mutta ei kummempaa. Viime kesänä Päätin sitten lopettaa kokonaan ensin 15mg > 7.5mg > 3,75 > 0. Tämä kaikki parin kuukauden sisällä joka oli elimistölleni varmaan liian nopeasti. Unettomuutta, muutama paniikkikohtaus, ahdistusta, lihasnykäyksiä, itkuisuutta ym. Näistä suurin osa helpotti parissa kuukaudessa. Jäljelle jäivät vaikeat vatsavaivat, jotka eivät tunnu hellittävän. Tämä taas on aiheuttanut lisääntyvää ahdistusta. Tutkimuksia tehty, mutta mitään fyysistä syytä oireille ei ainakaan ole toistaiseksi löytynyt. Ihmettelenkin, voiko tämä Mirtazapinin lopettaminen aiheuttaa näin pitkäkestoisia (5kk) vieroitusoireita? Oireiden alku vaan sijoittuu niin sopivasti juuri lääkkeen lopetuksen aikoihin. Yksi asia on, josta olen varma. Ikinä en enää näihin lääkkeisiin sorru uudestaan.

    Reply
  10. Marie - helmikuu 13, 2017 at 21:40

    Hei! Olen 45 vuotias nainen jolla hankala selän rappeutuminen aiheuttanut kipuja noin 30 vuotta. 10 vuotta sitten fysiatri määräsi hoitoon Cymbaltaa ja se auttoikin kipuihin. Cymbalta vei superunilahjani ja unettomuuteen määrättiin Ketipinoria 25 mg. (Määrää lisättiin vuosien varrella vaikka lopetin Cymbaltan helvetillisten vieroitusoireiden kanssa 4 vuotta sitten). Pari vuotta Cymbaltan aloittamisen jälkeen masennuin kun jatkuvat kivut ja epävakaa elämäntilanne oli vaan liikaa. Cymbaltaa nostettiin 50 mg-> 100 mg. Oli niin sekaisin. Lopulta oli vaan pakko päästä eroon Cymbaltasta koska ei ollut sopivia kipulääkkeitä. Valitsin kipulääkkeet ja aloitin Cymbaltan alas ajon. 2-3 kuukautta olin kuin ”umpikännissä”. Näin kahtena tai kolmena, tavarat tippui käsistä, oksetti, paskatti, pyörrytti. Oli niin hirveä krapula koko ajan.
    Pari vuotta tämän jälkeen joku sai päähänsä että minulla on oltava masennus kun en kestänyt yhtä aikaa omaa eläköitymistäni, mieheni syöpää, oikeudenkäyntejä mieheni entisen vaimon kanssa ( vain mielikuvitus on rajana kun vastassa on narsisti)! Omien vanhempieni vanhenemiseen liittyviä huolia. Vuosikausia kestäneitä sukuriitoja perinnöstä joka ei ollut kuin velkaa….Pillereitä vaan. Nyt Ixell 50 mg ja edelleen Ketipinoria 3 x 25mg. Kävin jopa uniklinikalla koska halusin päästä eroon Ketipinorista. Halusin vain nukkua aidosti. Sieltä tulokseksi tuli että minun pitää olla onnellinen että on joku ”täysin harmiton” aine jonka avulla pystyn nukkumaan. Vuosi syötetty lääkkeitä ja kuunneltu arviointipoliklinikalla mikä voisikaan olla vikana kun olen niin raivoissani maailmalle? Pinnani kiristyi toden teolla. Lääkkeitä dumpattiin lisää ja yritettiin tukahduttaa viimeisetkin tunteet. Jos joku olisi kerran viikossa jutellut minun kanssa ja kuunnellut kuinka ahdistunut olin kaikesta tapahtuneesta. Mutta ei! Sitten tuli diagnoosi. Minulla oli käytösongelmia. Sain parasta mitä julkisella puolella oli tarjota DKT. Dialektinen käytösterapia. Lääkäri joka tämän diagnoosin teki, ehti jutella kanssani neljä minuuttia ja niin olin menossa käytöskouluun vasten tahtoani. Edelleenkään kukaan ei kysynyt mitä minulle on tapahtunut? Kun kysyin psykiatrian ylilääkäriltä mikä minun diagnoosi oli selän suhteen, ei hän osannut vastata. Hänen mielestään suurin ongelmani oli etten hallinnut tunteitani. Totta! En hallinnutkaan. Mitä tapahtuu kun kukaan ei kuuntele?? Ei se ahdistus sieltä mihinkään katoa. Viha vaan patoaa seinän sen eteen. Harkitsen vakavasti että lopetan käynnit kunnallisella puolella ja otan lainaa ja hoidatan itseni kuntoon jossain missä ihminen kuuntelee minua. Samoin haluan lopettaa Ixelin ja Ketipinorin. Haluan käyttää mahdollisimman vähän lääkkeitä. On sellainen tunne että ne pitävät mua täällä murheen syövereissä enkä näe aurinkoa kunnolla tämän verhon takaa. Nuo aineet ovat myrkkyä jotka rasittavat elimistöä ja estävät minua olemasta iloinen minä.

    Reply
  11. Maria - helmikuu 25, 2017 at 09:46

    Olen 42-vuotias kahden lapsen äiti. Olen ikäni ollut ahdistusherkkä, ainaa teinivuosista lähtien. Masennuslääkkeisiin turvauduin kuitenkin ensimmäisen lapseni syntymän jälkeisessä ahdistuksessa (hormonit!), käytin lääkettä joitakin vuosia ja lopetus sujui hyvin, en tosin muista enää yksityiskohtia! Alkaessani odottaa toista lasta ahdistus uusiutui vahvana (hormonit!) ja turvauduin tuttuun sertraliiniin. Sen jälkeen lopettamisyrityksiä on ollut kaksi epäonnistunutta, kauheiden vieroitusoireiden vähitellen kasvaessa päättelin vain yksikertaisesti tarvitsevani lääkitystä. Yhdeksän vuotta olen nyt syönyt sertraliinia, 100mg päivässä. Kaikki nämä vuodet ovat olleet käsijarru päällä ajamista, ei suurta ahdistusta, ei suurta riemua. Itkeä en enää osannut, seksi ei ole huvittanut, olen ollut koko ajan ärtynyt. Nukkunut olen pääasiassa hyvin. Pelottavin oire, jonka nyt yhdistän tuohon lääkkeeseen, on auton rattiin nukahtaminen aina 20 minuutin ajon jälkeen. Ihme, että olen hengissä. Vatsani on ollut jatkuvasti kipeä tai turvoksissa, päivittäin.

    Kesällä 2016 kärsin väsymyksestä, joka ei millään mennyt useiden viikkojenkaan lomailun (olen opettaja) ohitse, saatoin nukkua kahdetkin päiväunet, ja silti vaan väsytti. Työterveys tutki perusveriarvot, uniapneakaan ei todettu olevan. Sisuunnuin tilanteeseen ja varasin ajan kolmen kuukauden päähän hyvältä tuntuvan lääkärin luokse Antioksidanttiklinikalle. Lääkäri kuunteli minua hiljaa tunnin ja määräsi kymmenisen verikoetta. Tuloksissa ilmeni, että 5-HT (serotoniini) -arvoni oli 145 eli reilusti alle viitearvojen (350-880) samoin DHEA-hormoni oli todella alhainen. Lääkäri totesi energiatuotantoni olevan sammumassa ja määräsi L-Karnitiinia ja DHEA-hormonia. Samalla hän kannusti minua ajamaan sertraliinilääkitystäni hiljalleen alas,hän totesi masennuslääkkeiden olevan suurta huijausta ja menevän täysin harakoille. No tosiaan, jossain on vikaa mikäli 8 vuoden sertraliinin syömisen jälkeen serotoniiniarvoni on reilusti alle viitearvon! Kolmen kuukauden kuluttua väsymys oli tipotiessään ja verinäytekontrollissa 5-HT- ja DHEA -arvot viitekehyksissä. Vointini oli hyvä ja energinen noin kuukauden verran.

    Nyt kuitenkin kun sertraliinin lopetuksesta on kulunut kuukauden päivät, ovat vieroitusoireet ovat aivan järkyttävät. Valvon aamuyöstä aamuun, vapisen ja palelen, hikoilen ja sydämeni syke on korkea, olen ahdistunut ja pelokas. Olen kahden vaiheilla tarttuako taas uudestaan purkkiin vai sinnitelläkö päivä kerrallaan. Pelkään joutuvani niin synkkään ahdistukseen, että en enää pysy kasassa. Pelkään miten lapseni kokevat tämän kaiken. Kuvittelen pahimpia mahdollisia seurauksia, pahinta mahdollista tulevaisuutta, ja se saa minut entistä enemmän suunniltani. Olenko tuhonnut elämäni masennuslääkkeillä? Vai voiko tästä selvitä ja joskus vielä tuntea harmoniaa?

    Reply
  12. Mari - maaliskuu 5, 2017 at 09:46

    Olen 39 vuotias 2 lapsen äiti. Minulle aloitettiin zoloft 100 mg vuonna 2004 synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Siitä asti olen syönyt 50 mg lähes koko ajan. Toisen raskauden ajaksi lopetin lääkkeen, mutta unihäiriöt palasivat synnytyksen jälkeen, joten aloitin lääkityksen uudelleen.
    Olen yrittänyt lopettamista viimeksi vuonna 2012, mutta jouduin 3 kk:n sairaslomalle unettomuuden vuoksi. Lääke luonnollisesti aloitettiin uudelleen. Nyt haluaisin lopettaa lääkityksen, mutta kuinka lähden etenemään? Minulla ei ole lääkärikontaktia tällä hetkellä.

    Reply
  13. Nuunu - maaliskuu 5, 2017 at 17:29

    Hei!
    Mitä mieltä olet vaihtoehtoisesta 5-htp aminohaposta ja sen käyttämisestä?

    Reply
    • Aku Kopakkala - maaliskuu 7, 2017 at 12:26

      Hei,

      Tiedän muutamia tapauksia, joissa siitä on ollut selvää haittaa. Ja kun masennuksessa ei ole kyseessä serotoniinipulma, niin sen pitoisuuksiin suuntaaminen ei ole loogista.

      Reply
  14. Eve - maaliskuu 7, 2017 at 02:42

    Itselleni määrättiin escitalopramia masenukseen joka lähinnä johtui siitä että uuvuin loppujen lopuksi monien vuosien työputkien takia ilman lomia työpaikasta työpaikkaan myös sukulaisen kuolema oli iso kolaus, tarvitsin vain hetken hengähdys tauon sain 2 viikkoa sairaslomaa ja lääke reseptin jonka jälkeen se pahin vasta alkoikin, lääkitys aloitettiin 10 mg jota söin noin 2 viikkoa jonka jälkeen annostusta nostettiin 15 mg jo päälle kuukauden jälkeen sain vierotus oireita jos en ottanut lääkettä tarkkaan kellon aikaan sähköiskuja päässä ja sormissa, huimausta ja sellaista ettei oikeen pää toiminut tässä vaiheessa kun olin nappuloita napsinut sen kolmisen kuukautta ja lääke tuntuiki ehkä toimivan jonkin verran niin silti tuntui että jos vaikka nostettaisi annostusta mutta en halunnut koska en tosiaankaan aikonut syödä lääkeitä 6 kuukautta pidempään sanoisi lääkäri mitä tahansa 4 kuukauden jälkeen kiinostus seksiin katosi olemattomiin jatkoin syömistä ja 6 kuuakauden jälkeen päätin että nyt loppu lopetin itse hiljalleen lääkityksen palasin takaisin 10 mg ja siitä puolitin ja lopetin hiljalleen ja sain onneksi lopetettua. Meni kuitenkin 3 kuukautta kun olin lopettanut ja olo alkoi huonontua jo oli painoakin kerennyt tulemaan 17 kiloa se jo huononti omatuntoa ja myös se että ei ollut mitään kiinostusta seksiin lainkaan alkoi vaikuttamaan parisuhteeseen vaikka lopetuksestakin alkoi jo olemaan aikaa. noh sain sitten taas uuden reseptin noin 6 kk senjälkeen kun olin lopetanut escitalopramin sain efexor 37.5 mg alotin lääkkeen niin olin seuraavana päivänä niin voimaton ja pahoinvoiva etten pystynyt nousemaan sängystä mutta en siltikaan pystynyt myöskään nukkumaan lainkaan ajatelin kyllä tämä tästä nämä ovat vain alotus oireita menevät ohi 5 päivän kohalla aloin olla niin pihalla koska en nukkunut en pystynut syömään koska vointi oli niin huono aloin saamaan aivan uskomattomia pelkotiloja en uskaltanut nukkua en liikkua ulos omasta kodista koska yhtäkkiä pelkäsin että murhaan jonkun näin väkivaltaisia unia siinä vaiheessa meni soitto hoitajalle että voinko lopetaa lääkkeen heti koska ne 5 päivää oli yhtä helvettiä siitä ei onneksi ainakaan tullut fyysisiä lopetus oireita koska annos oli niin pieni parin päivän päästä aloin jo olemaan taas pirteä mutta välillä tuntuu että psyykkisesti en ole vielläkään palannut takaisin koska kaikki ne järkyttävät ajatukset mitkä tupsahteli vain mieleen tyhjästä jäi kummitelemaan ajatuksiin sen jälkeen en ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla ja efexorin lopetuksesta tai kokeilusta kohta vuosi ja koen samoja pelkotiloja yhä edeleen myös seksin kiinostus on aika vähäistä ja escitalopramistakin on jo hieman yli vuosi. En tiedä palaanko ikinä takaisin normaaliksi. Masennus lääkkeiden syöminen oli elämäni isoin virhe.

    Reply
  15. Maija - maaliskuu 27, 2017 at 13:08

    Hei.
    Kaipaan vertaistukea fluoksetiinin lopettamiseen.

    Olen sen tehnyt 2-3 kertaa, loppujujen lopuksi viimeisen 16 vuoden aikana minulla on ollut lievän masennuksen vuoksi lääkitys pidempään kuin aikaa ilman lääkitystä. Nyt on suunnitteilla raskaus ja siksi lääkkeen lopetus. No, lisäksi concerta-lääkitys ja meneillään psykoterapia, jos vaikka pärjäisin ilman 20 mg Seronilia muutenkin.
    Lopetusoireet olleet ikäviä. Pahoinvointia, väsymystä, mieli maassa. En tiedä, onko ne edes lievempiä jos lopettaisin ihan kokonaan heti. Nyt siis lasku (20 mg joka toinen päivä) yhden kuukauden ajan. Ajattelin, josko ostaisin tablettaja ja otan 10 mg päivä ja sitten vielä se puoliksi.

    Reply
  16. Mariko - huhtikuu 2, 2017 at 21:50

    Hei, aloitin 3 vuotta sitten Escitalopramin käytön kun elämäni ajautui pahimpaan kriisiin. Olin syvästi masentunut ja kärsin paniikkikohtauksista ja ahdistus oli jatkuvaa. Työterveyslääkäri kirjoitti reseptin sanoen että ei aiheuta riippuvuutta ja voit lopettaa sitten kun elämäntilanne helpottaa.
    Alkuun tuli aloitusoireita ja olitila ja ahdistus jopa paheni, mutta sitten ehkä 4 viikon jälkeen kun söin jo 15mg, niin paniikkikohtaukset loppuivat kokonaan ja en ollut enää niin ahdistunut jatkuvasti.
    Suurimmillaan söin Escitalopramia 20mg, mutta koin sen liian voimakkaaksi minulle. Olin jatkuvasti väsynyt ja nukutti koko ajan. Sain järjettömiä haukotuskohtauksia ja olo oli jatkuvasti sumuinen. Löysin parhaimman olotilan 10mg annoksessa jota söinkin viimeiset 1,5 vuotta. Lääkehoidon rinnalla olen käynyt Kelan tukemana psykoterapiassa kolmatta vuotta. Se on ollut toipumisessani merkittävin asia.
    Tänä keväänä päätin että oli aika lopettaa lääke kokonaan. Olin syönyt 5mg jo pari kuukautta ja sitten noin 1kk aikana otin lääkettä joka toinen päivä ja sitten joka 3 päivä kunnes kohta 6 viikkoa sitten otin viimeisen kerran 5mg tabletin.
    Sitten alkoi helvetti.
    Alkuun oli sähköiskuja päässä, päänsärkyä, ärtymystä, huonovointisuutta, vatsapistelyä, unettomuutta, jatkuvaa huimausta ja epätodellista oloa. Koitin kestää näitä ja muitakin oireita, koska uskoin niiden kestävän lääkeselosteen mukaisesti vain muutaman viikon (2-4viikkoa).

    Kukaan ei vain kertonut millaista tämä voi olla pahimmillaan oirekirjon pahetessa. Olen saanut järjettömiä raivokohtauksia ja ollut 24/7 ärtymys-/viha-/raivotilassa. Lisäksi kiihdyn nollasta tuhanteen sekunnissa.
    3 viikkoa lopetuksesta alkoivat rytmihäiriöt vaivaamaan. Lisäksi ahdistus, jota en uskonut enää joutuvani kokemaan, palasi. Ja nyt viimeisen reilun viikon se on ollut päivittäistä ja pitkäkestoista. Ahdistusta on todella vaikeaa kestää.
    Lisäksi kärsin väsymyksestä joka lamaannuttaa. En jaksa tehdä kuin sen pakollisen, ja senkin pakottamalla. Töissä teen parhaani mutta kotona kaadun sänkyyn. Nyt viikonloppuna olen nukkunut molempina päivinä monen tunnin päiväunet pitkien yöunien lisäksi.
    Kaiken edellä mainitun lisäksi olen menettänyt ruokahaluni, elämäniloni ja olen todella masentunut. Elämä tuntuu näköalattomalta, kun en tiedä milloin tämä kärsimystila helpottaa.

    Olen miettinyt lopetinko väärään aikaan ja olenko tullut riippuvaiseksi lääkkeestä. Olen todella neuvoton ja haluaisin viisaita neuvoja.

    Reply
    • Eeva - huhtikuu 30, 2017 at 15:52

      Hei! Olen seurannut Aku Kopakkalan palstaa ja kannanottoja kuin myös vastaajien kommentteja.Kuvauksesi ssri-lääkityksen lopetukseen liittyvistä oireista varsin koskettava.Mikä on tilanteesi nyt?

      Reply
  17. Eve - huhtikuu 3, 2017 at 12:58

    Moikka!

    Olen 24-vuotias nuori nainen ja minulle määrättiin viime syksynä Escitalopram 10mg ”varmuuden vuoksi”, ”hetkelliseen käyttöön” ajoittaisten paniikkioireilujen vuoksi. Koin hyötyväni enemmän keskustelusta, mutta tämän lääkkeen sanottiin auttavan vielä enemmän. Oli hyöty sitten keskustelusta, lääkkeestä tai molemmista, on olo ollut hyvä jo useamman kuukauden.

    Minulla todettiin veritulppa, aloitin siihen verenohennuslääkityksen ja päätin samaan syssyyn lopettaa tuon Escitalopramin. Olinhan käyttänyt sitä vasta n 6 kk, eihän sen pitäisi olla turhan hankalaa. Käytin lääkärin ja apteekkihenkilökunnan ohjeiden mukaan ensin viikon puolikasta annosta ja yritin sen jälkeen lopettaa. Kaksi päivää pystyin olemaan, kunnes kävi vaikeaksi. Palasin tuohon puolikkaaseen eli 5 mg annokseen. Sitä otin joka toinen päivä pari kertaa, jonka jälkeen käytin 4 päivää annosta 2.5 mg. Annos tuntui naurettavan pieneltä siinä vaiheessa, eikä vieroitusoireita näkynyt joten kuvittelin että pääsen helpolla.

    Nyt on menossa neljäs päivä kokonaan ilman lääkettä. Etova olo ja sähköiskut päässä vaivaavat, heräsin aamulla lisäksi paniikkiin ja päätä särkee. Kädet ja kasvot tuntuvat tärisevän etenkin iltaisin. En saa ajatuksesta kiinni ja keskittyminen on hankalaa. Löysin tämän ja useita muita (englanninkielisiä) sivustoja, joiden avulla päättelin etten ole aivan hakoteillä ja oireet liittynevät lääkkeen lopetukseen. Lääkkeeseen takaisin palaaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä ei kuulemma ole hyvä käyttää tätä samaan aikaan verenohennuksen kanssa. Tiedä häntä sitten.

    Osaisitko Aku neuvoa, miten jaksan ilman lääkettä? Onko mitään kikka kolmosia? Pahoin pelkään ettei ole. En halua palata takaisin, siis lääkkeen käyttöön tai sitten psyykkisesti huonoon oloon. Fyysisen huonon olon vielä kestää tiettyyn rajaan saakka, kunhan ei tästä enää pahenisi.

    Reply
  18. Jenni - huhtikuu 4, 2017 at 12:19

    Hei. Haluan jakaa kokemukseni Cymbaltan lopettamisesta. Söin vakavaan masennukseen Cymbalta 120mg noin 10 kuukautta. Aloitin kyseisen lääkkeen lopetuksen lääkärin ohjeella ja söin aluksi 3 päivää 90mg, sitten 7 päivää 60mg ja lopulta enää 4 päivää 30mg. Rajut lopetusoireet alkoivat ensimmäisenä päivänä, jolloin lääkettä en enää ottanut. Kärsin nyt jo neljättä päivää lopetusoireita, joita ovat sähköiskumaiset säpsähdykset päässä, ripuli, oksettava olo ja ruoan oksentaminen, itkuisuus, ahdistuneisuus, päänsärky, lihasten kipeys, painajaisunet. Lisäksi oloni on jatkuvasti epätodellinen, enkä oikein tiedä mitä milloinkin tapahtuu ja onko tämä kaikki totta. Kuinka nopeasti tämä lääke poistuu eimistöstäni? Tai kuinka kauan näitä tuskaisia päiviä pitää kestää? Kukaan ei varmaan osaa vastata minulle, mutta tämän lääkkeen mahdollisista lopetusoireista ei yksikään lääkäri maininnut.

    Reply
  19. Maria - huhtikuu 18, 2017 at 13:58

    Entäs kun voin loistavasti syödessäni Fluoksetiinia, ja mistään ei tule mitään ilman sitä. Ja tämä jo ennen ensimmäistä käyttökertaa. Vaikka ajateltaisiin, että serotoniini ei liity masennukseen, se ei välttämättä tarkoita, etteikö SSRI voisi oikeasti vaikuttaa asiaan. Ja kerropas, mistä se masennus sitten johtuu? Ja mitä pitäisi tehdä ihmisille, jotka eivät pärjää masennuksen kanssa? Sulkea laitokseen pois muiden tieltä? Nyt koen, että minun piti lopettaa lääkitys, jotta minua ei haukuttaisi lääkeyhtiöiden huijaukseen menneeksi idiootiksi. Nyt voin huonosti, mutta eipähän tarvitse pyydellä anteeksi, että vetää mömmöjä. Kukaan ei tunnu uskovan, että kyse on oikeasta sairaudesta. Lopettakaa sitten koko kansa kaikki muutkin lääkityksenne. Tulee halvaksi yhteiskunnalle.

    Reply
    • Tanja Lepikkö - heinäkuu 5, 2017 at 22:37

      Luulen, että kyse on enemmän siitä että ne jotka ovat ns. parantunee siitö miksi heille lääke on määrätty mutta eivät pysty sitä lopettamaan lääkkeen aiheuttaman riippuvuuden takia.

      Reply
  20. Simo - toukokuu 8, 2017 at 00:36

    Hei,

    Tuo Akun vertaistukisivu facebookissa ei mulla auennut, liekkö enää pystyssä? Onko kenelläkään tietoa menneillään olevista vertaistukiryhmistä?

    Reply
  21. epäröivä - toukokuu 12, 2017 at 20:34

    Hei,

    Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta jo 7 vuotta. Tämä on jatkunut pitkään ja tietä ulos ei tunnu näkyvän. Nykyään tunnen olevani ahdistunut tilanteissa, joissa en aikaisemmin ollut. Pohdin lääkkeiden mahdollista käyttöä erittäin pitkään. Tänään kuitenkin sain lääkärinmääräyksellä ssri- lääkkeet käyttööni. Ne on nimeltään Escitalopram. Olen jo yhden pillerin syönyt (5mg), mutta luettuani näistä erittäin ikävistä ”sivuvaikutuksista” en olekaan kovin varma, haluanko tätä oikeasti… Onko mahdollista ”muuttaa mieltä”, vaikka yhden pillerin on jo ottanutkin?

    Reply
    • Maija - marraskuu 11, 2017 at 02:12

      Minä lopettaisin siihen.
      Syön duloksetiiniä 60mg. Ensimmäinen lääke josta himpun verran päänsärkyä, ”sähköiskuja” päässä ja tsup tsup ääniä jotka nyt jo loppu. Tammikuussa tulee vuosi.
      Hurjalta tuntuu nuo lopetusoireet. Niitäkään ei muista lääkkeistä koskaan tullut. Nyt kyllä pelottaa. Aion tosi hitaasti lopettaa menköönkin aikaa. Inhoan tätä duloksetiinia. Vie kyllä ahdistuksen pois.

      Reply
  22. Janna - kesäkuu 12, 2017 at 14:03

    Hei. Jouduin lopettamaan pitkäaikaisen Sepramin käytön äkillisesti( reilun viikon aikana lääkkeen purku) koska sydämessäni todettiin pidentynyt qt-aika. Söin lääkettä n. 10 vuotta annoksilla 10-40 Mg. Olen ollut nyt ilman Sepramia melkein 3 kk ja kärsin erilaisista vieroitusoireista mm. kuten tuskaisuus, ahdistuneisuus, alakulo, sydämen tykyttely, ärtyneisyys ja viimeisimpänä oireena olen alkanut kärsimään unettomuudesta. Vuoristoratamainen mielialan vaihtelu on joka päiväistä. Tuntuu että vieroitusoireet ovat pahentuneet viimeisen parin viikon aikana. Mistä tiedän onko masennus/ahdistuneisuus uusiutunut vai kärsinkö vielä vieroitusoireista? Minulla ei ollut näin voimakkaita oireita ennen Sepramin aloitusta. Miten kauan näiden oireiden kanssa jaksaa sinnitellä vai täytyykö aloittaa mielialalääkitys uudelleen?

    Reply
  23. Janna - kesäkuu 12, 2017 at 16:52

    Hei
    Tarvitsisin vertaistukea lääkkeen lopetuksessa. Olen 35-vuotias nainen ja käytin Sepram nimistä lääkettä 10-40 Mg annoksilla 10 vuotta. Jouduin purkamaan lääkkeen äkillisesti pois( purku tapahtui reilussa viikossa) koska minulla todettiin sydämessä pidentynyt qt-aika. Lääkkeen lopetuksesta on nyt lähes 3 kk. Kärsin erilaisista vieroitusoireista kuten ahdistuneisuus, alakulo, sydämen tykytys, ärtyneisyys, masentunut mieliala, kiihtyneisyys ja uusimpana oireena unettomuus. Välillä on onneksi hyviä päiviä ja sen takia jaksan tätä oireilua. Onko mahdollista että masennus/ahdistuneisuus on palannut vai kärsinköhän vieroitusoireista? Ennen lääkkeen aloittamista minulla ei ollut näin pahoja oireita kuin tällä hetkellä.

    Reply
  24. Mirela - kesäkuu 29, 2017 at 21:09

    Hei. Olen 24-vuotia oleva nainen jolla Cymbalta(duloksetiini) on määrätty neurologisen sairauden aiheuttamaan fatiikkiin. Söin Cymbaltaa vuoden. Nyt olen tullut raskaaksi ja neurologi neuvoi lopettamaan Cymbaltan 60mg:stä nollaan viidessä päivässä. Eli viitenä päivänä otin vain 30 mg ja sitten lopetin. Vieroitusoireet iskivät (luulakseni siis vieroitusoireet, osa tietysti raskauden takia) 36h päästä. Päässä tuntuu ”sammuminen” sekunniksi varsinkin päätä kääntäessä (seisten ja makuulla) eli pyörtyilen pitkin päivää hetkeksi useamman kerran. Kävely varsinkin aamuisin on hankalaa tämän pyörtyilyn takia. Tunnun myös paljon kipua yläselässä ja hartioissa.
    Mitä mitä olet lopetustahdista? Tietysti raskauden takia lääkkeet on saatava nopeasti pois, mutta jos olisin ikinä tiennyt, että duloksetiinin jättäminen aiheuttaa tälläistä ”vihannes”-tilaa, en varmaan olisi sitä ottanut käyttöön. Lääkärit (neurologit) eivät koskaan kertoneet kuinka vaikeaa Duloksetiinin aloittaminen (zombie-olotila) ja puhumattakaan lopettaminen on ?

    Reply
  25. Tanja - heinäkuu 5, 2017 at 22:34

    Hei. Kirjoituksiasi on hirveän rohkaisevaa lukea. Aloin saada ahdistuskohtauksia 13 vuotiaana, osastolle minut lykättiin samana vuonna ja 15 vuotiaana minut saatiin aloittamaan lääkitys vaikka en sitä halunnut. Olen syönyt escitalopramia 9 vuotta. Parhaimmillani 20mg, pisimpään 10mg ja varmaan kaksi vuotta 5mg. Noin vuosi sitten aloin syömään lääkettä harvemmin, joka toinen päivä, kahdesti viikossa, taas joka toinen päivä, kerran viikossa jne. Aina palasin takaisin hetkellisesti syömään enemmän kun oireita alkoi ilmaantua. Ahdistista, sydämmentykytystä, sekavuutta, huippausta jne.

    Nyt olen ollu täysin ilman lääkettä kuukauden ja haluaisin todellakin lopettaa. Minulla ei ole tarvetta lääkkeelle enään, olen 24 vuotias, insinööri, minulla on vakityö, hyvä parisuhde, läheisiä ihmisiä ja turvallinen koti. Mielenterveyteni on muutenkin kunnossa neljän vuoden psykoterapian jälkeen. Mutta tämä on todella rankkaa. Olen onnettomampi kuin voin muistaa, en tunne mitään, olen apaattinen. En nuku, ja jos nukun melarestin voimalla olen silti lopen uupunut. Minua huippaa, paikkani puuttuvat. Alan epäilemään omaa mielenterveyttäni ja tuntemaan itseni jälleen hulluksi. Lääkäri sanoi minulle vain ”Miksi lopetat kun sulla on kaikki hyvin?” Ja terapeuttini sanoi että ”Syö jos sinulle tulee siitä parempi olo”

    Alan vaipumaan epätoivoon ja tunnen olevani niin yksin. Minulle on jopa tullut sosiaalistentilanteiden pelko mistä en ikinä ennen ole kärsinyt. Alan olemaan siinä pisteessä etten uskalla poistua asunnosta tai elää elämääni ahdistuksen pelossa. Miksi kroppani tekee kaikkensa että söisin lääkettä jota järjellä ajateltuna tiedän etten tarvitse?

    Reply
  26. Lahja - joulukuu 7, 2017 at 21:56

    Lohduttavaa lukea näitä kommentteja, koska monilla on ollut niin samanlaisia kokemuksia kuin minulla silloin, kun olen yrittänyt lopettaa ssri-lääkkeiden käytön. Olen 25-vuotias nainen ja kärsinyt masennuksesta teini-iästä asti. Minulla on kokemusta kolmesta eri ssri-lääkkeestä, ja vaikka olen syönyt aina pienintä mahdollista annosta ja lopettanut lääkityksen hitaasti, on lopettamisesta seurannut pahaa huimausta, päänsärkyä, ripulia, ärtymystä, punastelua, hikoilua ja jännitystä. Pahinta ovat kuitenkin olleet eriasteiset pelkotilat ja paniikkikohtaukset, joita minulla ei ollut koskaan ENNEN kuin aloin syödä masennuslääkkeitä. Nämä ovat olleet niin sietämättömiä että olen aina aloittanut masennuslääkityksen uudelleen 1-3 kuukauden kuluttua lopetuksesta. Harmittaa kyllä todella, koska masennuslääkitys vie minulta seksihalut ja tekee minusta välinpitämättömän ja ”hitaan”. Tarvitsen myös monin verroin enemmän unta(10-12h) kuin aikaisemmin, vaikka aiemmin riitti 7-9 tunnin yöunet. Pahimmat masennusoireet ovat jääneet mutta samalla innostuksen sekä ilon tunteet ovat kadoksissa. Olisipa jokin vertaisryhmä jossa näitä juttuja voisi käydä läpi muiden kanssa, koska tuntuu että lääkärini eivät ole ottaneet lopetusorieitani vakavasti.. ”Ei lopetuksen pitäisi tuollaista aiheuttaa..On parempi että aloitat lääkityksen nyt uudestaan.” 🙁

    Reply

Leave a Reply