Aku Kopakkala

 In Esittelyt

Olen psykologi, naimisissa ja neljän aikuisen ihmisen isä.

Psykodynaaminen lähestymistapa, psykodraama, ratkaisukeskeisyys, interpersoonallinen terapia ja monet muut lähestymistavat ovat vaikuttaneet ajatteluuni ja työtapaani.

Urani alkuvuodet työskentelin psykiatrisissa klinikoissa ja sitten itsenäisenä yrittäjänä ryhmien ja organisaatioiden parissa.

Varaa aika

Varaa aika Aku Kopakkalalta:

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2017
2018
2019
2020
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
Tapaamisaika (1)
6
7
8
9
10
Tapaamisaika (1)
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
Tapaamisaika (3)

Toimin Mehiläisen johtavana psykologina ja myöhemmin kuntoutusjohtajana vuodet 2000 – 2013.

Viime vuodet ovat kuluneet yksilöiden ja perheiden erilaisten mielenterveyspulmien parissa.

En usko, että diagnoosit kertovat kovinkaan paljon ihmisestä. En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu. Ainakaan pitkällä aikavälillä tarkastellessa. Kun huomioimme niiden valitettavan usein vähätellyt haittavaikutukset.

Ajattelen että psykologin tehtävänä on aluksi perehtyä asiakkaan tilanteeseen monipuolisesti. Jokaisen ihmisen elämä ja ja haasteet ovat erilaisia kuin muiden. Laaja-alainen mielen, kehon ja sosiaalisen verkoston tarkastelu on tarpeen. Usein apu tai tuki on syytä kohdistaa useisiin elämänalueisiin.

Käyttämiäni menetelmiä ovat mm. Interpersoonallinen terapia, aikabiologiset hoidot, elämäntapaan liittyvien seikkojen korjaus (esim. liikunta ja ravinto), perhetapaamiset yms.

Perehdyn asioihin perusteellisesti. Luennoin, koulutan ja kirjoitan alan teemoista runsaasti.

 

Esimerkkejä kirjoistani:

  • Porukka, jengi, tiimi – ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen – Edita 2005
  • Masennus –  Edita 2009
  • Masennus – suuri serotoniinihuijaus – Basam Books 2015
mm
Olen psykologi, naimisissa ja neljän aikuisen ihmisen isä. Psykodynaaminen lähestymistapa, psykodraama, ratkaisukeskeisyys, interpersoonallinen terapia ja monet muut lähestymistavat ovat vaikuttaneet ajatteluuni ja työtapaani.
Recent Posts
Showing 3 comments
  • Satu Lång
    Vastaa

    Hei Aku. Voinko kysyä tätä kautta asiaa joka liittyy ecitalopram actaviksen 30mg vähentämiseen.
    Aloitin cipramilillä 2001 ja lääke vaihdettiin cipralexiin muutama vuosi myöhemmin koska se oli kuulemma uusi ja pidetympi lääke. Vaihdossa ei mieledtäni ollut mitään ongelmia. Nyt olen syönyt siis paniikkihäiriöön ecitalopram 30 mg siis kaiken kattavasti 15.5 v oikeastaan ilman seurantaa. Nyt sain kelalta kuntouttavaan psykoterapiaan ja terapeuttini ihmetteli annostukseni suuruutta ja pitkän hyvänä toimineen jakson vuoksi ajattelin että voisin pudottaa annostusta. 2004 koitin aiemmin jo pudottaa annostusta mutta oireet tulivat pahempana takaisin joten jatkoin lääkkeen syömistä silloin taas normaalisti. Noh nyt tietysti ajattelin että voinpudottaa niin että otan 20/30 20/30 söin noin vk sitten otin pelkkää 20 ja olotilahan ei tullut hyväksi caan paniikki kohtsuksia tuli tuutista. No nyt oon syöny 25 n. 2 vk ajan mutta oksettava olo. Pää kivut ja vatsakramppi paniikkikohtauksia pykii. Voimattomuutta. Oon todella herkkä niitten paniikkikohtauksien olemassa oloon että ne pelottaa ja lamaannuttaa arjen totaalisesti. Mikä olisi oikeasti järkevä ja turvallinen tapa toteuttaa tätä lääkkeen vieroittamista niin että se normaali olotila pysyis siedettävänä. En haluais taas siihen pelkokierteeseen. Psykoterapeutti sanoi että nostat sitten takaisin entiseen. Siihen en ihan näitten oireiden kestämisen jälkeen takaisin lähe. Suurin pelko tässä hommassa on se että jotenkin aivokemiat mennee sekasin ja itse sekoan. Minua auttaa jo sellainen tieto ja teen sen vaikka kuinka hitaasti vaan kunhan se voisi kohdallani toimia. Kiitos jo siitä että sain tämän asian kirjoittaa.

  • Tarja Miinalainen
    Vastaa

    Olen käyttänyt eri masennuslääkkeitä vuodesta 2006 alkaen. Nykyisin käytän Sertraliinia pakkoajatuspainotteiseen pakko-oireiseen häiriöön. Tarkoituksena on vaihtaa lääke Seroniliin. Olen aloittanut kognitiivisen psykoterapian, jossa olen käynyt tähän mennessä yhden kerran.

    Lähiomaiseni on sairastunut vakavasti, ja sen myötä pakko-oireinen häiriöni on pahentunut. Osaatko sanoa, voiko pakko-oireisesta häiriöstä selvitä psykoterapian avulla niin, ettei sen jälkeen enää tarvitsisi käyttää lääkkeitä?

  • Anni Mäki
    Vastaa

    Hei Aku! Törmäsin sattumalta nimeesi uutisjutussa ja toit asiantuntijan suulla ja sanoilla julki kaiken sen mitä minäkin omen päässäni pyöritellyt, mutten osannut sanallistaa. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että moinen lääkepyöritys masennuksen ympärillä ei ole luonnollisin ja tehokkain hoito ja huomasin itse pelottavan hyvin, miten nopeasti ja asiani sivuuttaen minäkin olin vaarassa joutua masennuslääkehuurujen maailmaan osalliseksi. Työskentelen itsekin maisterina erityisnuorten ja lasten parissa ja autan ja ohjaan sosiaalisista ja emotionaalisista pulmista kärsiviä lapsia ja nuoria ja täten tiedän, ettei lääkehoito ole ensimmäinen mistä tulisi lähteä, vaan henkisen puolen tuleminen ja kuorman vähentäminen. Kuitenkin, kävi niin, että itse menetin vauvani viime kesänä keskenmenossa ja lisäksi työsyksy oli valtavan raskas pitkine päivineen, uudistuksineen ja työmatkoineen. Suru hiipi hieman jälkikäteen aiheuttaen unettomuutta ja vaikka kuinka tsemppasin huomasin uupuvani kaiken henkisen kuorman alle. Mietin myös, että eihän minulle voi käydä näin, melkein alan ammattilaisena itselleen..Menin sitten lopulta työterveyteen ja siellä (itseasiassa vieläpä osittain suomea puhuva ja ymmärtävä) lääkäri diagnosoi minulla jo 30 minuutin käynnillä lievän masennuksen, lykkäsi uni-ja masennusyhdistelmälääkkeet kouraan ja passitti 3 viikon sairaslomalle. Tunsin niin häpeää kuin tyhjyyttä tästä äkkinäisesti diagnoosista, vaikka toisaalta sairasloma ja unilääkkeet tulivatkin tarpeeseen. Ehdin ottaa onneksi vain yhden lääkkeen, potea suurta tokkuraa ja kuulla, miten seuraavalla viikolla työterveyden psykologi sanoi, etten ole hänen mielestään masentunut vaan burnoutissa eli uupunut kaiken liian kuorman ja univelan keskellä. No, hänen keinonsa ladata hengitystä tasaavia appseja kännykkään eivät olleet myöskään mielestäni siinä tilanteessa auttavia, mutta minua auttoi paljon se, etten ollutkaan hänen mielestään masentunut ja mikä kaikkein parasta tässä tilanteessa; huomasin olevani uudelleen raskaana ja minun täytyi heti sekä lopettaa uni&masennusyhdistelmälääke että murehtiminen ja stressaaminen vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Ja voi, miten kevyt mieleni onkaan ollut tuosta päivästä lähtien, tämä vauva pelasti minut mielen kaaokselta ja uupumisesta samalla hetkellä, kun ilmoitti tulostaan….<3 Olen ollut niin iloinen, onnellinen ja pirteä jo pitkän aikaa. Olen siis ikuisesti kiitollinen, etten joutunut avuttomana ja väsyneenä vain syömään lääkettä, jota noin nopeasti ja turhaankin mielestäni määrättiin. Ymmärsin samalla omakohtaisesti, miten pelottavalla mielenlääkitsemisen ja toisinaan ilman hoitoakin oireiden tukahduttamisen tiellä me olemmekaan tässä yhteiskunnassa. Siksi Aku, olet juuri oikealla asialla ja puhut varmasti meidän kaikkien uupuneidenkin suulla meidän puolesta taistellen.

Leave a Comment