Traumat ja traumatisoituminen

Psykologista traumaa voidaan nimetä ja kuvata monella eri tavalla; tunnevaurio, piiloutunut kehon ja mielen tuska tai arkiminästä etääntynyt kokemus. Kaikki nämä nimitykset ja kuvaukset jollakin tavoin selittävät traumatisoitumisen monimutkaisuutta ihmisessä.

Traumatisoituminen voi syntyä yksittäisessä tapahtumassa, joka on niin voimakas, että sen käsittäminen ja käsittely käy ihmiselle ylivoimaiseksi. Tällaisia tapahtumia voivat olla

  • onnettomuus, jossa ruumiin voimakas vaurioituminen tai kuolema ovat lähellä
  • väkivallanteon uhriksi joutuminen
  • väkivallan teon todistaminen
  • hengenvaarallisen onnettomuuden näkeminen.

Tyypillistä traumatisoitumiseen johtavissa yksittäisissä tilanteissa on se, että henkilöllä ei ole keinoa vaikuttaa tilanteeseen, hän on uhri.

Traumatisoituminen voi myös syntyä pitkän ajan kuluessa olosuhteissa, joissa – tyypillisesti lapsen – tarpeet huolenpidolle, hoivalle ja ihmisyyden kunnioittamiselle tulevat sivuutetuksi. Tällaiset olosuhteet ovat esim. vanhemman oman traumatisoitumisen myötä syntynyt kyvyttömyys johdonmukaisesti ja rakastavasti vastata vauvan ja kasvavan lapsen tarpeisiin. Vanhempi voi olla vihainen lapsen vaativuudesta tai jaksamaton olemaan elävästi vuorovaikutuksessa. Vanhempi voi olla myös hyvin pelokas tai ahdistunut, mikä estää tai tekee epävakaaksi lapsen tarvitseman lämpimän tunnevuorovaikutuksen ja vakaan turvan suomisen lapselle.

Tyypillisiä traumatisoivia olosuhteita ovat myös:

  • väkivaltaisuus kotona
  • vanhemman tai vanhempien päihteiden käyttö
  • seksuaalisten rajojen kunnioittamattomuus
  • lapsen liiallinen yksinolo ja siten itsekseen pärjäämisen vaatimus
  • lapselle asetetut ikään nähden liian suuret vaatimukset vastuunkannosta esim. pienempien sisarusten hoitamisessa tai kodin töiden tekemisessä
  • vanhemman vakava sairastuminen tai kuolema sekä
  • hyvin epävakaa/ennalta-arvaamaton vuorovaikutusympäristö.

Erityistilanteita traumatisoitumista tuottavista olosuhteista ovat mm. sota-alueella eläminen, kidutetuksi joutuminen, ihmisarvoa johdonmukaisesti loukkaavalle toiminnalle altistuminen.

Traumatisoitumisen oireita

Traumatisoituminen vaikuttaa ihmisessä hyvin monenlaisina oireina. Se näkyy tavalla tai toisella sosiaalisessa kanssakäymisessä, tunnesäätelyssä, kehollisuudessa, ajattelun tavoissa sekä toiminnassa.

Traumatisoitumisen oireita voivat olla:

  • uupumusta
  • masentuneisuutta
  • ahdistusta
  • psykoottisia oireita
  • poissaolevuutta
  • muistamisen ongelmia
  • vireystilojen voimakasta vaihtelua
  • tunteiden voimakasta vaihtelua
  • mielialojen vaihtelua
  • selittämättömiä kohtuuttoman voimakkaita tunnereaktioita
  • pakkoajatuksia tai -toimintoja
  • jumiin jäämistä ja tyhjentymisen tunnetta
  • reagoimattomuutta ja ”puutuneisuutta”
  • riippuvuuksia
  • etääntymisen ja irtaantumisen kokemuksia
  • empatiakyvyn haasteita
  • seksuaalisen käyttäytymisen haasteita
  • ihmissuhteisiin luottamisen vaikeuksia
  • sitoutumisen haasteita
  • kehollisia tapahtumia kuten tärinä, selittämättömät kivut, tunnottomuus, pistelyt, huimaaminen, hengityksen salpautuminen tai ylihengittäminen ja niin edelleen.

Traumatisoitumisen hoito

Traumatisoitumisen hoitamisen näkökulmasta yksittäisen traumatilanteen kohdanneen kokemukset ovat helpommat hoitaa kuin olosuhteissa vähitellen traumatisoituneen ihmisen tilanne.

Tyypillistä traumatisoitumisen tuottamalle reagoinnille ja käyttäytymiselle on se, että ihminen itse tiedostaa näitä hatarasti, mahdollisesti vain osittain. Silloin, kun traumatisoituminen on tapahtunut olosuhteissa eli pitkän ajan kuluessa, on ihmisen elämän normaali ollut kohtuutonta suhteessa siihen, mikä olisi ollut hänelle hyväksi. Siksi epänormaali voi tuntua tällaiselle ihmiselle täysin normaalilta. Tämä voi näkyä vaikkapa alistavassa tai väkivaltaisessa ihmissuhteessa pysymisenä. Tai päinvastoin, sellaiset tilanteet, jotka ovat pääasiassa aivan kohtuullisia, voivat käydä traumatisoituneelle ihmiselle ylivoimaisen vaikeiksi kestää. Tällöin tilanne toimii ns. triggerinä eli herättää poissuljettuja tunnevaurioita. Silloin reagointi ja toiminta voi sivullisesta näyttää tilanteen huomioon ottaen kohtuuttoman voimakkaalta.

Aivokuvantamisen avulla on löydetty selitystä tälle tiedostamattomuudelle. Traumamuistojen aktivoituessa on aivojen niillä alueella, missä nykyhetken tiedostaminen ja informaation yhdistäminen tapahtuu, huomattavissa hermoverkoston aktiivisuuden merkittävää vähenemistä. Ihmisen todellisuus ikään kuin muuttuu tuossa hetkessä ja hän elää historiallista traumakokemustaan – se on hänen todellisuutensa siinä hetkessä. Tämän hetken olosuhteet jäävät hetkellisesti joko kokonaan pois tietoisuudesta, ne hämärtyvät jonkin verran tai tiedostaminen kapeutuu vain joihinkin tämän hetken asioihin.

Voi olla niin, ettei ihminen pysty muistamaan traumaattisia tapahtumia elämästään tai muistaessaan niitä, ne tuntuvat etäisiltä, eikä niihin liity tunnekokemuksia. Hän voi kokea, että elämän on ollut ihan ”normaalia”, mihin jo aiemmin tässä tekstissä viitattiin. Traumatisoitumisen hoidossa parasta onkin lähteä liikkeelle niistä oireista, jotka ovat näkyvillä. Näin vähitellen askel kerrallaan selkeämmät traumakokemukset alkavat tulla näkyväksi ja koetuksi.

Traumamuistot

Traumamuistot ovat ikään kuin pirstaloituneena ihmisen muistissa. Niihin liittyy niin kehollista kuin kokemuksellista ja tapahtumiin liittyviä muistoja. Nämä eivät kuitenkaan ole muistissa yhdistyneenä ja siten tapahtumien tai ihmisten muistaminen voi olla täysin tyhjentynyt tunteesta; kehollinen muisto voi tulla esiin täysin ilman muuta muistikuvaa tai tunne hyökyy päälle ilman muita muiston osia. Traumatisoitumisen työstäminen onkin paljolti näiden osasten tuomista yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Vireystilan säätelyn oppiminen tässä työssä on myös tärkeässä osassa.

Vireystilan säätelyn kyky auttaa osaltaan traumatisoitumisen aiheuttamien reaktioiden ja havaintojen päivittämisessä tämän hetken tilanteeseen. Ylivireys- tai alivireystilassa ihmisessä on vallassa traumatodellisuuden uhat ja pelot – näiden kautta hän tulkitsee toisia ihmisiä ja maailmaa sekä toimii näiden tulkintojensa mukaan. Mitä paremmin ihminen alkaa oppia säätelemään vireystilaansa ns. sietoikkunaan, sitä paremmin hän pystyy olemaan aidosti läsnä tässä hetkessä ja automatisoituneet reaktiot ja toiminnat menettävät otettaan. Vireystilan säätelyn kykyä voidaan vahvistaa monilla erilaisilla tavoilla.

Traumatisoituminen on ihmiselle raskasta, sen kanssa eläminen vie valtavasti voimavaroja. Onkin tavallista, että toiminta- ja työkyky on traumatisoituneella ihmisellä ainakin ajoittain vähäinen. Traumatodellisuuden mukanaan kantaminen on jatkuvassa pelon ja uhan tunneilmapiirissä elämistä. Eikä sitä pääse karkuun.

Apua trauman hoitoon

Traumatisoitunutta ihmistä voidaan auttaa. Työskentelyä on tärkeä tehdä monella tavalla, koska trauman vaikutukset ihmisessä ovat niin kokonaisvaltaiset. Traumatisoitunut ihminen tarvitsee luotettavaa ja ymmärtävää tukea, missä hän uskaltaa vähitellen kohdata itsessään näitä ylitsepääsemättömän vaikeilta tuntuvia tekijöitä. Traumoja ei aika paranna, mutta turvallinen, kärsivällinen, monitahoinen ja myötätuntoinen hoito sen sijaan voi parantaa nämä kivut.

Varaa aika trauman hoitoon

Alla olevalla lomakkeella voit varata ajan Mielipalvelun asiantuntijalta, joka on erikoistunut trauman hoitoon ja käsittelyyn:

tammi
helmi
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu
2020
2021
2022
2023
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
Tapaamisaika Helsinki (1)
5
6
7
Tapaamisaika Helsinki (6)
8
Tapaamisaika Helsinki (6)
9
Tapaamisaika Helsinki (4)
10
Tapaamisaika Helsinki (3)
11
Tapaamisaika Helsinki (3)
12
13
14
Tapaamisaika Helsinki (5)
15
Tapaamisaika Helsinki (9)
16
Tapaamisaika Helsinki (9)
17
Tapaamisaika Helsinki (6)
18
19
20
21
Tapaamisaika Helsinki (3)
22
Tapaamisaika Helsinki (4)
23
24
25
26
27
28
Tapaamisaika Helsinki (4)
29
Tapaamisaika Helsinki (4)
30
Tapaamisaika Helsinki (3)
31
Tapaamisaika Helsinki (3)